Teloittajien jäljillä.

[Ned Flanders]

Teloittajien jäljillä, valkoisten väkivalta Suomen sisällissodassa (Aapo Roselius, 2008)

Kirja on tietty ikävää luettavaa jos haluaa uskoa edelleen pelkkiä 20-40 lukujen historiankirjoituksiin perustuvia teoksia.

Suomen valtionhoitaja P. E. Svinhufvud antoi 7. joulukuuta 1918 asetuksen, jolla armahdettiin sisällissodan aikana teloituksiin syyllistyneet valkoisen puolen sotilaat. Maan lähihistoriasta haluttiin yhdellä iskulla pyyhkiä pois tuhannet laittomat teloitukset ja niihin syyllistyneet. Teloittajista jäi kuitenkin tietoja virallisiin pöytäkirjoihin, mukana olleiden muistelmiin, sanomalehtiartikkeleihin ja lukuisiin muihin lähteisiin. Mitä nämä kertovat teloittajista? Miksi joistakin tehtiin julkisuudessa "suurmurhaajia" ja toisista teloittajista vaiettiin? Ketkä olivat suorittamassa tuhansia teloituksia? Minkä näköinen oli valkoisen terrorin rivimies? Mitä tarkoitettiin vangin "karkauttamisella"? Teloittajien jäljillä kertoo kevään 1918 valkoisen puolen teloittajista ja heidän veriteoistaan. Kirja kertoo myös hävinneen osapuolen usein toivottomista yrityksistä saada oikeutta ja saattaa voittajapuolen teloittajat edesvastuuseen. Suomen vuoden 1918 sisällissota muistetaan ennen kaikkea taistelujen ulkopuolisista väkivaltarikoksista.

### ja ½

[smokeball]

Löytyi vanha arvosteluni kirjasta.

Aapo Roseliuksen tutkimus on rankkaa luettavaa rankasta ajasta. Roseliuksen tutkimus on syntynyt kansallisarkiston Sotasurmaprojektin (http://www.narc.fi) tuotteena, kuten muutama muukin tutkimus. Roseliukselta on odotettavissa myös väitöskirja.
Teloittajien jäljillä selvittää varsinaisten teloitusten suorittajien statusta. Hän toteaa tutkimuksessaan mm., että tarinat hulluista lahtareista olivat tarkoituksen mukaisia sisällissodan jälkeen myös voittajalle. Mielenvikaisilla ja kiihkoisilla tappajilla voitiin selittää suuria uhrimääriä ja samalla valkaista tavallisten joukkojen, talonpoikaisarmeijan, maine. Kuitenkin tutkimus osoittaa, että teloituksia olivat suorittamassa aivan tavalliset rivimiehet. Näitä tutkimuksia olisi kaivattu jo kauan sitten, mutta vasta nyt taitaa aika olla kypsä kiihkottomalle tutkimukselle. (Vieläkin tosin näkee kovin kiihkoisia ja punavalkoisia kirjoituksia lehtien netti-foorumeilla.) Jonkinlainen totuuskomissio olisi ollut tarpeen tässäkin maassa kuten Etelä-Afrikassa. Historian tutkiminen on filosofille tärkeää ja mitä salatumpaa ja mitä kaunistellumpaa se on, sitä kärkkäämmin siihen on paneuduttava.

Aapo Roselius
Teloittajien jäljillä
Tammi, Helsinki 2007, 335s.
ISBN 978-951-31-3841-7

[Canet]

Katoppas vaan, tuo kirja onkin mennyt ohi näkimien..pitää etsiä ja lukea.

Kun näyttäisi siltä, että joissain (harvoissa?) tapauksissa ns. kapinasta rankaiseminen muuttui ihan muun liittyvien vanhojen kalavelkojen maksuksi ja jopa taloudellisen hyödyn tavoitteluksi, niin näyttää sitlä, että "armahduslaki" tehtiin liian kovalla kiirellä.

En tiedä, olisiko "totuuskomissiosta" enää mitään hyötyä, kun sen pitäisi mielestäni perustua asioissa mukana olleiden rehellisiin tunnustuksiin - josko sellaisia sitten Etelä-Afrikassakaan on paljoa saatu. Toisaalta esimerkiksi murha on edelleen murha, vaikka sen olisi totuuskomission edessä tunnustanutkin. Se, miten siitä sitten tuomitaan vai tuomitaanko lainkaan onkin jo politiikkaa.

Kiihkottomia, tosiasioihin perustuvia selvityksiä ei ole koskaan liikaa - ainakaan silloin kun käsitellään niin arkaa aihetta kun vuoden 1918 tapahtumat Suomessa. Yhtään julkisuushakuista kohujuttua sen sijaan ei enää tarvita tästä, eikä mistään muustakaan vastaavasta jutusta (kuten esim. kesäkuun -44 teloitukset).

[AkuK]

Teloittajien jäljillä: Yllättäen tutkimuksen kohteena oli taas valkoisten touhut.

Ei ole viime aikoina näkynyt kirjaa aiheesta punainen väkivalta Suomen vapaussodassa.

Totuushan on: Sitä saa mitä tilaa.

[taifun]

aamen! tämä vetkuttaminen -18 asioiden tiimoilta jatkunee ns. tappiin asti, mutta kuinka moni valkoisten osin aiheettakin suorittamien teloituksien muistoilla mässäilijöistä on tullut edes harkinneeksi suomen kansan kohtaloa sen tullessa vuonna 1918 punaisen puolen voittaessa osaksi iloista neuvostojen maata? ajatellaampa vaikka ukrainaa...

[Ned Flanders]

Teloittajien jäljillä: Yllättäen tutkimuksen kohteena oli taas valkoisten touhut.

Ei ole viime aikoina näkynyt kirjaa aiheesta punainen väkivalta Suomen vapaussodassa.

Totuushan on: Sitä saa mitä tilaa.

Ööö.. Siis yleensä kannattaa lukea kirja ennenkuin alkaa arvostelemaan sitä, kirjojen ja elokuvien arvostelu pelkkien kansien mukaan kun ei ole ihan luotettavaa, eikä oikein järkevääkään.
Nuo punaisten tekemät noin 1400 murhaa on käsitelty ja "mässäilty" jo vuodesta 1918 lähtien. toisin kuin ne 18 000 joista moni edelleenkin täysin pimenossa.
Jos Punaisten tekemisistä tulisi jotakin uutta esille siitä varmasti kirjoitettaisiin. Se että Valkoisista nyt tulee tutkimusta ja kirjaa johtuu ettei niitä ole aikaisemmin ollut, niinkuin ei lähes koko valkoista terroria. Kirjan tekijä kyllä teoksessaan selittää miksi on K.O. teoksen tehnyt.

Miekkaan tai ei edes kynään ei monikaan noista teloitetuista ei ollut tarttunut tai yhtään mitään tilannut.. tämäkin selviää, kun ei pelkällä mu-tulla heittele kommenttejä.
Itsenäisyys oli jo saavutettu ja kapina kukistettu ja puhdistukset jatkuivat edelleen aina vuoteen 1919 asti, Mannerheimin ja ylimmänjohdon ohjeet ja käskyt menivät kuuroille korville mielivaltaisten teloitusten jatkuessa.

Smokeballin kanssa samaa mieltä, nyt on ehkä otollisin aika tutkia noitakin asioita, 1918-45 aika höpötettiin valkoisille edullista historiaa ja 1946 jälkeen punaisen kiihkon vallassa haluttiin oikaisua. Ehkä jo nyt pystytään neutraaliin ja lähellä totuutta olevaan historian tulkintaan.

[Juha Tompuri]

Tämä alkaa jo hieman laajentua yleisemmäksi 1918 keskusteluksi - voisi ehkä siirtää osan Suomen sotahistorian osioon?
Esim http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewto ... 9193&hilit

Miekkaan tai ei edes kynään ei monikaan noista teloitetuista ei ollut tarttunut tai yhtään mitään tilannut.. tämäkin selviää, kun ei pelkällä mu-tulla heittele kommenttejä.

Punaisten johto, joka tarttui miekkaan, sai aloittamassaan kapinassa käsiinsä kaikkien siinä ja sen jälkiselvittelyissä henkensä menettäneiden veren.

Itsenäiysyys ei tullut Lenin-sedän puheista, itsenäisyys tuli Pohjanmaan kautta.

Kyllä Saksa auttoi Suomea aika merkittävästi lähettämällä Leninin luomaan kaaosta Venäjälle.
Ilman vallakumouksia siellä itsenäisyytemme saavuttaminen olisi hyvinkin muodostunut paljon vaikeammaksi.

t: Juha