Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Totuudella on tapana seurata voittajan miekkaa.

Aika yleinen mielikuva toisen maailmansodan synnystä taitaa olla, että rauhantahtoiset länsivallat länsivallat puolustivat pieniä demokratioita Saksan aggressioita vastaan. Ja että tämä jalo eettinen periaate johti ne sotaan Saksaa vastaan.

Oliko noin?

Englanti, Ranska, Belgia ja Hollanti olivat siirtomaavaltioita, joiden politiikkana oli hallita ja hyödyntää alkukantaisia siirtomaita. Ne hyväksyivät rasistisen vallankäytön sotilaallisesti heikoissa kehitysmaissa eikä demokratialla tai inhimillisyydellä ollut sijaa niiden politiikassa. Belgian kuningas Leopoldin vallankäyttö Kongossa kuului samaan kastiin Hitlerin terrorin kanssa.

Kuinka britit suhtautuivat pieniin valtioihin Euroopassa?

1) Tsekkoslovakia. Münchenin sopimus kelpasi niin Saksalle kuin Englannillekin.

2) Puola. Saksan hyökättyä Puolaan Englanti julisti sille sodan. Kun Neuvostoliitto paria viikkoa myöhemmin hyökkäsi Puolaan, Englanti oli hiljaa.

Miksi se sitten julisti sodan Puolan rajojen takia, jos Puolan koskemattomuudella ei sittenkään ollut merkitystä? - Tämä on avainkysymys.

3) Pohjois-Eurooppa. Talvisodan aikana länsivallat alkoivat suunnitella sotilaallisia operaatioita Pohjois-Euroopassa Suomen avustamisen varjolla. Englannin hallituksessa erittäin vaikutusvaltainen meriministeri Churchill ajoi innokkaasti ajatusta Norjaan ja Ruotsiin suunnatusta interventiosta katkaistakseen malmikuljetukset Ruotsista Saksaan.

Churchill oli valmis hyökkäämään asevoimin pieniin demokratioihin brittien edun nimissä.

Silloinen ulkoministeri Halifax oli toisella kannalla. Hän sanoi talvisodan loppuvaiheen aikana pidetyssä kokouksessa: "Jos joudumme uhraamaan norjalaishenkiä päästäksemme perille, niin minä en ainakaan kannata operaatiota - oli siellä malmia tai ei."

4) Siirtomaavalta. Näkökulmaa Churchilliin löytyy myös sodan jälkeisestä ajasta. Hän halusi ylläpitää siirtomaajärjestelmää ja vastusti viimeiseen asti Intian itsenäistymistä.

Mitä nuo tarkoittavat?

Churchill oli perienglantilainen siirtomaaherra, joka piti kiinni oman maansa eduista. Ison-Britannian etu tuli ensin, ei mikään jalo aate kuten demokratia tai pienten valtioitten vapaus.

Tästä näkökulmasta katsottuna toisen maailmansodan synty ei pohjautunut demokratia vastaan tyrannia asetelmaan, vaan kyseessä oli ensisijaisesti kahden eurooppalaisen suurvallan valtataistelua Euroopan herruudesta.

Tämä on itsestään selvää - myös tänä päivänä Ihan turha meikäläisten myötäilijäpoliitikkojen selitellä että tässä EU'n kanssakin hoidellaan yhteisiä isoja intressejä. Pienet ja tyhmät joutuu edelleenkin tavalla tai toisella maksumiehiksi ja suurvallat korjaavat potin kotiin.

Seppo Jyrkinen wrote: 2) Puola. Saksan hyökättyä Puolaan Englanti julisti sille sodan. Kun Neuvostoliitto paria viikkoa myöhemmin hyökkäsi Puolaan, Englanti oli hiljaa.

Churchill tiesi miten käy jos lähtee sotaan neukkuja vastaan.

Pienen valtion osa on olla pelinappula. Siinä mielessä maailma ei koskaan tule muuttumaan.

Churchill halusi Neuvostoliitosta liittolaisen itselleen. Toisen maailmansodan kynnyksellä lännen delegaatio oli ollut Moskovassa neuvottelemassa omasta "Ribbentropp - sopimuksestaan" kun Saksa tuli väliin. Berliini tarjosi Moskovalle enemmän ja sai sopimuksen. Lännen valtuuskunta joutui palaamaan kotiinsa tyhjin käsin.

Puolalla oli briteille käyttöarvo: sen avulla Englannin sodanjulistus Saksalle sai niin kolmansien osapuolten kuin omien kansalaistensakin silmissä eettisesti hyväksyttävän leiman.

Mikäli Suomen hallitus olisi talvisodan loppuvaiheessa erehtynyt hyväksymään lännen "avustustarjouksen", olisi toinen maailmansota kirjoitettu merkittävästi toisin. Länsimaat olivat suunnitelleet lähettävänsä matkaa useita divisioonia, määränpäinä Norja ja Ruotsi. Pieniä valtioita terrorisoiviin maihin olisi Saksan lisäksi luettu myös Englanti ja Ranska. Eivät tietenkään Saksan kaltaisia, mutta eivät myöskään "pyhimyksiä" jollaisina niitä nyt pidetään.