Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Nyt saa sitten äänestää, että kumpaisestako "Tuntemattomasta Sotilaasta" pitää enemmän? Edwin Laineen vuonna 1955 valmistuneesta, vaiko Rauni Mollbergin vuonna 1985 valmistuneesta versiosta. Mielellään myöskin perusteluita sille, että miksi oma valinta oli se, mikä oli.

Koska olen luonteeltani luultavasti jonkinlainen "kyyninen realisti", niin oma äänestykseni kallistuu Rauni Mollbergin version kannalle. Mielestäni se on uskoakseni huomattavasti enemmän todellisia sotaolosuhteita kuvaava elokuva, kuin Laineen versio.

Tosiasiassahan siellä oli miehillä (poikasilla) koko ajan pirunmoinen v...tus ja pelko päällä, enkä usko ollenkaan homman olleen noin lupsakkaa vitsien kerrontaa ja huulen heittoa, mitä Laineen versio antaa ymmärtää. Lisäksi siellä oli etulinjassa tappelemassa oikeasti yleensä vaan enimmäkseen 20-25-vuotiaita nuorukaisia, eikä valtaosaltaan tuollaisia keski-iän ylittäneitä ukkoja, niinkuin Laineen versiossa.

Mollbergin versiossa ei myöskään "juuri kaunisteltu" suomalaistenkaan tekemisiä. Jos siellä varasteltiin kottikärrykaupalla kirkkohopeita, niin homma näytettiin realistisesti, ilman sen kummempia peittelyitä. Ei sen tarvitse olla mitään "historian roskatynnyrien" tonkimista, jos homma kerrotaan niin, kuin se on ihan oikeasti ollut.

Toki arvostan myös Edwin Laineen elokuvan korkalle ja hyväksi suoritukseksi, mutta minun ääneni kuitenkin Rauni Mollbergin versiolle.

Laineen versio

Sven T aikoinaan wrote:Jokainen elokuva on ohjaajan mielipiteiden ja ajatusmaailman tulkki.
Minä en jaksa katsoa pasifismin ylistystä...

http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewto ... sc&start=0

t: Sven

Itse en voi antaa ääntäni, koska elokuvat eivät mielestäni oikein ole keskenään kilpailevia. Eri aikakaudet jne. Eri näkemykset ohjaajilla.

Tuohon Haudankaivajan mielipiteeseen, ettei sodassa naureskeltu ja heitetty huulta nyt ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Haastattelemani veteraanit kertovat ettei olisi pää kestänyt, jos ei olisi heitetty mustaa huumoria jne. Ja kyllä ihminen äkkiä mukautuu ja turtuu sodan mielettömyyteen.

Ps. Laineen Tuntemattoman Rahikainen eli Kaarlo Halttunen oli elokuvan tekohetkellä lähes 50-vuotias, joten ei ihan alokaskomppanian piirtaan istu. Rokkaa näytellyt Reino Tolvanen oli kait lähinnä kohdallaan ikänsä puolesta.

Herr Sturmanilla on selvää vastuun pakoilua....

Sotaromaanista saisi vielä kolmannenkin elokuvan joka olisi täysin erinlainen.

Ne ei ole tosissaan toisinaan kilpailevia. Ne pitää katsoa eri elokuvina. Jotenkin vaan Laineen versio sytyttää enemmän. On totta että Mollbergillä on enemmän realismia.

Tiesittekin varmaan että Rokkaa esittänyt Reino Tolvanen oli sota-aikana Blenheim pommikoneen tähystäjänä...?

Molemmat Tuntemattomat ovat hyviä,hieman erilaisesti lähestytty aihetta mutta kuitenkin saatu molemmat,kai onnistuneiden näyttelijävalintojen ansiosta onnistuneiksi.

Kuitenkin alkuperäinen Lehto on "elokuvamaisempi" tarkoittaen esittää kovaa mutta ei luontevasti kun taas uudemmassa Lehto on juuri sellainen ongelmatapaus jollaiseksi kai hänet olisi tarkoitettu myös alkuperäisessä.

Todella vaikean kysymyksen on asettanut Haudankaivaja aiheesta.

Kallistun kuitenkin uuden version puolelle.

Vanhempi parempi.
Mollberg tuhlaa hyvää kertomusta melkein 15 min: kuvaamaan pelkkää juopottelua, olisi siellä ollut aineksia parempaankin kuvamateriaaliin.

Paras repliikki: Jos tuhlaatte lujuuttanne tuollaiseen, niin pidän sitä naurettavana. Tarvitaan laajempi näkökenttä, hankkikaa se

En minä siitä pidennetyn juopottelukohtauksen takia enemmän pitänyt.Vastasin vain kysymykseen miksi pidin elokuvasta enemmän.

Jos meinaatte, kun otettiin "poika" kehiin, niin se on varsin elokuvaan kuuluva kohtaus.

Okei myönnetään, että vartti sitä oli vähän pitkä.

Kyllä juopottelu kuului rintamalle varsin yleisesti. Asemasota turrutti joukkoja ja viinaa virtasi lomalaisten mukana ja tehtiin itse.
Sotakamreeri Erkki Vitikainen kertoi, kuinka juopottelu vuorossa olleet JR 4:n miehet sulkeutuivat ihan omaan korsuun Syvärillä. Pojat aloittivat parhailla alkon juomilla ja lopettivat neljän päivän päästä keskeneräisellä kiljulla. Tuli kipeitä poikia niistä kemuista. Tämä vitsaus oli sotamiehistä kenraaleihin asti.

Erotuksena tietty ettei kenraalin tarvinut tislata polttoaineesta alkoholia tai keitellä ponua.

Itse kuvittelisin että ensimmäinen tehtiin kunnioituksesta sodan käyneitä miehiä kohtaan. Jälkimmäinen versio kuvastanee ohjaajan pasifistista ajatusmaailmaa, elettiinhän rauhanmarssien aikaa, ja pahinta suomettuneisuuden kautta.

Elokuvat eivät ole mielestäni vertailukelposia, verrattavissa kylläkin.
Jälkimmäinen lienee ehkä realistisempi. Vaikea kuvitella, kun ei ole itse elänyt tuolloin.

Laine.

Koska Linnan versio on kuitenkin se paras, eli siis kirja. Ja Molperi on sekoittanut vielä Lainettakin enemmän eri hahmojen ja kertojan tarinoita sekaisin, keksinyt jopa jotain jota ei lainkaan kirjassa ollut.

Olisi Molperi nimennyt elokuvansa vaikka "Jatkosota"-nimiseksi jos noin kovin tahtoi kirjaa raiskata.

Toki tiedän että Linna oli molempien tekemisessä mukana.

Mollberg.

Enpä tiedä vaikuttaako vastaukseen katsojan ikä missä määrin, mutta voi kyllä sanoa etten muutenkaan pidä vanhoja suomalaisia 30-50 luvun filmejä oikein minään. Useimmat on jotenkin kotikutoisesti tehty ettei niitä jaksa katsoa. Osa ihan hömppä roskaa. Olenkin välistä tätä miettinyt onko syy vain elokuvan huonoudessa vai vain mustavalkoisuudessa, mutta esim isomummoni ja isäni jotka on -20 ja -40 luvulla syntyneitä katsoo mielellään vanhoja suomi filmejä. Kai se on paluuta nuoruuteen, jolloin näkivät niitä leffateattereissa. Täytyy vain toivoa että itse pysyn vanhemmitenkin vielä sen verran järjissäni etten uuno turhapuroihin sorru

Itse pidän enempi Laineen vääntämästä Tuntemattomasta. Mollbergin tekemäkin on ihan hyvä ja katsottava ja ehkä hieman aidompi, mutta kun se on niin synkkä elökuva...Toki sehän kuvastaa paremmin sodankuvaa, että miehet olivat synkkiä ja hiljaisia, mutta jotenkin vain pidän enemmän Laineen elokuvan hilpeydestä. Minusta Laineen elokuvan Rokka sopii paremmin kuin Mollbergin koukkunokka Rokka, mutta muut näyttelijät Laineen elokuvassa ovat liian vanhoja. Mollbergin elokuvassa miehet ovat sopivan nuoria ja pelokkaita. Se on minun mielipiteeni.

Edvin Laineen elokuvalle: **** ja Rokka tuo vielä ½
Mollbergin elokuvalle: ***½

edit: Minä kyllä katson mielellään Uuno Turhapuroja, ne on legendaarisia!