Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

tommonen raadio tarttu matkaan. ASAn valmistama, v r k h maalattu kylkeen ja numero 649 kanteen. SA leimausta ei löydy, mutta eiköhän tämä tämä jonkunmallin kenttäradio ole?

Lainaus Antero Tannisen kotisivuilta:



Helvarin valmistama "Kukkopilli" radiopuhelin.

ASA/HELVAR, VRKH, P-12-12u, lyhytaaltopuhelin, "Kukkopilli". "Sähkötys-" ja puheradio. Teho 0,3 W. Taajuusalue 33 - 43 MHz (9 - 7 m), messinkipellistä valmistettu numeroasteikko, jossa asteikkonumerot 0-20 eli yksi viivanväli vastasi noin 500 kHz.. Vastaanottimen herkkyys 10 uV. Yhteysväli n. 3 km. Putket: 1 kpl DDD 21 ja 1 kpl DLL 21. Samat putket toimivat sekä lähetyksessä että vastaanotossa. Perusosan muodosti itse värähtelevä, anodimoduloitu vuorovaiheoskillaattori (putki DDD 21) ja A-luokan modulaattori (putki Philips DLL 21). Sointusähkötyksellä modulaattoriputki toimi signaaligeneraattorina värähdellen taajuudella 800 - 1000 kHz. Vastaanotin muodostui edellä mainituista perusosista erikoisen vaihtokytkennän avulla. Tällöin toimi edellä mainittu osa super-regenaratiivisena ilmaisijana ja jälkimmäinen pienjaksovahvistimena. Virtalähteet: 1 kpl P-4-7a (hehku- ja mikrofonijännite) ja 1 kpl P-4-90 (90 v anodijännite-paristo). Virrankulutus: anodivirta 30 mA/85 V, vastaanottimella 10 mA/85 V. Hehkuvirta lähetyksessä n. 300 mA/1,4 V + mikrofonivirta ja vastaanotossa 200 mA /1,4 V. Sauva- (1/4-aaltoa) ja dipoli-antenni. Kotelon sisäpuolella oli pitimet 16 + 2 kpl a 27,5 cm pituiselle teräsputkiantennille, joista tankoantenni tai dipoliantenni koottiin.. Antenni viritettiin sen pituutta muuttamalla. Vastapainona 2 metrin kumieristeinen kaapeli, jota käytettiin tankoantennilla. Dipoli-antenni käsitti 12 m syöttöjohdon ja dipoli-istukan, johon sovitettiin toistensa jatkeille 2 tankoantennia. Dipoli viritettiin samoin kuin tankoantenni. Radio varustettiin 2 x 100 ohmin " nahkahihnakuulokkeilla" (Siemens 5V2) ja Siemensin RLA 1004 40 ohmin kartiokapselimikrofonilla, jossa oli virtakatkaisija. Laite koteloitiin kulmistaan niitattuun vanerilaatikkoon, jonka oikeassa reunassa oli tilaa varusteille. Paristot ja varaputket oli sijoitettu laatikon etupuolella sijaitsevan luukku kannen alle. Luukun kannessa oleviin pitimiin voitiin sijoittaa myös vyyhdelle kelattu dipoli-antenni . Laatikko oli varustettu kantohihnoilla ja irrotettavalla yläkannella, joka käytön aikana kiinnitettiin laatikon takaseinään. Etulevyssä oli kaksi nuppia, viritys ja "herkkyys", sähkötyspainonappi ja alumiinista valettu lähetys-vastaanotto/hehkujen katkaisuvaihtokytkin. Paino oli noin 9 kg.

Vuonna 1942 ilmestyneessä "Radiopuhelin P-12-12u Käyttö- ja huolto-ohjeet" kirjasessa DDD 21 putki oli vaihdettu tyypiksi DLL 21 maininnalla, että putkeksi kelpaa vain Tungsramin valmistama DLL 21.

Laitteen sähkötysnappia käytettiin lähinnä yhteyskokeiluissa. Viestittävän ei tarvinnut olla sähkötystaitoinen vaan riitti, että hän hallitsi muutamia sovittuja merkkejä, joilla yhteyskokeilu voitiin suorittaa.

Puolustusvoimain Pääesikunnan Viestiosasto tilasi P-12-12u radiopuhelimia Asan tehtaalta 17.4.1941 peräti 850 kpl puolen vuoden toimitusajalla hintaan 2750 mk/kpl (vuoden 1941 rahassa, vastaa 1995 vuoden rahassa 3000 mk). Lisäksi tilaajan huoleksi jäi toimittaa valmistajalle maksutta putket reserveineen, putken kannat, vaihtokytkimet ja antennisauvoihin tarvittava pianolanka ja hopeateräs.

Kukkopilliä yritettiin soveltaa myös panssarivaunukäyttöön epätyydyttävin tuloksin.

Laitteen kytkentäkaavion laati Suomen Yleisradio Oy päivämäärällä 27.2.1941 mutta sen prototyyppiä oli kokeiltu jo aikaisemmin. On ilmeistä, että Kukkopilli suunniteltiin alunperin vuoden 1940 olympialaisten "kenttäpuhelimeksi". Kuten tiedetään Helsingin olympialaiset 1940 kuitenkin peruuntuivat sodan takia.

http://personal.inet.fi/koti/antero.tanninen/

Loistava löytö!

kiiiitoksia! eipä jäänyt paljoakaan kysyttävää. yritin itsekkin etsiä netistä, mutta laihoin tuloksin kun en keksiny hakusanoja enkä oikein asiaan liittyviä sivujakaan. jatkettava tankoantenni, johtovyyhti ja varmaan sitten tuo dipolin istukkakin on tallella, mutta akku ja putket on hävinny. kuulokkeet ja mikki on menettäny osia aikojen ja poikien kuluessa. no eipä tuo ollut uuden hintainenkaan.