Itä-Preussi Hitlerin aikana.

[leksa]

http://areena.yle.fi/ohjelma/81e47163bd ... 5999f44cde

[Haudankaivaja]

Erittäin hyvä dokumentti... ja samalla terveellinen muistutus vielä tänäkin päivänä noille hienoja univormuja, teräviä käden lippaanvetoja, kantapäiden kopistelua ja Lammiomaisia "hyvät herrat - upseerien malja" grogilasien vientiä oman sydämen päälle ihannoiville facistihenkisille kouhottajille, joille tuo slaavilaisten "ali-ihmisten" voitto Toisessa Maailmansodassa saksalaisista ja suomalaisista oli ehkä vähän liikaa... Elämä on...

[1st Sergeant]

Noh noh, rauhoitutaanpas... Vai slaavien voitto? Ettei historiallinen totuus noitten slaavien ylivoimaisuudesta ihan kokonaan unhoittuisi, on hyvä myös hetkeksi syventyä Neuvostoliiton saamaan apuun lännestä.

Olisi saattanut nuo akselivaltojen rajat siirtyä ihan oikeasti piirun verran idemmäs, jos länsivallat eivät olisi sotineet Saksaa vastaan tai LL-ohjelmaa ei olisi ollut.

Nämä on nimittäin ihan todenteolla hurjia lukuja!



"USA:N APU NEUVOSTOLIITOLLE TOISESSA MAAILMANSODASSA
Yhdysvallat antoi II maailmansodan aikana Neuvostoliitolle mittavaa ja monipuolista apua, joka sisältyi Lend-lease eli lainaa ja vuokraa -ohjelmaan. Professori Antti Saarialho on porautunut jo USA:n ja Neuvostoliiton sotaa edeltävän teollisen yhteistyön merkitykseen. Tämä näkökulma avaa ymmärryksen Neuvostoliiton teknologiseen kehitykseen ja vahvistaa tohtori Ilmari Susiluodon omassa tutkimustoiminnassaan tekemät samansuuntaiset havainnot esim. kybernetiikan alalta.

- USA:n 1930-luvulla myymä teknologia yhdessä Lend-lease -avun mukana saadun tietotaidon kanssa nosti NL:n teknologian tasoa jopa 50 vuoden verran 8-10 vuodessa!

- NL ei saanut pelkästään Yhdysvalloista merkittävää teknologista apua, vaan Hitlerin vaihtoi Stalinin kanssa Molotov-Ribbentrop –sopimuksen (23.08.1939) pohjalta saksalaista uusinta sotateknologiaa elintärkeisiin materiaaleihin ja elintarvikkeisiin.

- Britannian intressissä oli Hitlerin Saksan tuhoaminen, mitä erityisesti Churchill ajoi voimaperäisesti. Heti Saksan hyökättyä 22.06.41 Neuvostoliittoon Churchill lupasi Stalinille apua. Britannian luottolimiitti avattiin jo 24.06.41 ja ase-toimitukset alkoivat.

- Yhdysvaltain kongressi hyväksyi Lend-lease –ohjelman (LL-ohjelma tai LL-apu) 11.03.41. Se antoi Rooseveltille lähes rajoittamattomat valtuudet lähettää sota- ja elintarvikkeita sotaponnisteluja varten Eurooppaan.

Seuraavassa USA:n apua Neuvostoliitolle tarkastellaan professori Saarialhon tutkimusten pohjalta kolmesta näkökulmasta:

- amerikkalaisen teknologian siirto NL:lle 1930-luvulla
- Lend-lease –toiminta 1941-45
- teknologiasiirron ja Lend-lease'n merkitys

Antti Saarialho ei ota kantaa yhteistyön poliittiseen tai eettiseen puoleen, vaan tarkastelee asiaa teknologian, tuotannon ja sotaponnistelujen näkökulmasta. Oheinen kaavio selvittää yhteenvetona tärkeimmät sotaa edeltävät ja sota-ajan tapahtumat teknologiasiirron kannalta.



Kaavio: Tärkeimmät 1930-luvun ja sota-ajan tapahtumat teknologiasiirron kannalta (Antti Saarialho).

Teknologiasiirto NL:n auto- ja lentokoneteollisuudelle 1930-luvulla

- USA toimitti 1930-luvulla Neuvostoliittoon lähes kaiken sen autoteollisuuden kehittämiseen tarvittavan tiedon, taidon ja laitteet. Merkittävin oli Gorkin autotehdas (GAZ), jotka koskeva 13 milj. USD:n sopimus tehtiin Fordin kanssa toukokuussa 1929. 1930-luvun lopulla tuotettiin henkilö- ja kevyitä kuorma-autoja 80 – 90 000 kappaletta vuodessa.

- Jouluaattona 1930 laivattiin kaksi amerikkalaista Christie-tankkia Neuvostoliittoon. Tankkien tykit oli poistettu ja tavaran laaduksi merkitty maataloustraktori. Tästä traktorista kehittyi modifikaatioiden kautta kuuluisa T-34 eli Sotka.

- Venäjän lentokoneteollisuudelle yhteistyö oli erittäin merkittävää jo 1930-luvulla. Esim. DC-3:n lisenssivalmistussopimus tehtiin 1937 ja sen pohjalta ensimmäinen itse valmistettu kone (LI-2) valmistui 1940. Vuoteen 1954 mennessä NL:ssa oli tehty kaikkiaan 6 157 LI-2 –konetta.

- Merkittävin teknologiasiirto oli United Engineeringin ja General Electric'n Zaporosheen vuonna 1938 ja Stupinoon vuonna 1940 toimittamat 1 680 mm:n alumiinivalssaamot. Ne olivat uudenaikaisempia kuin USA:n oman teollisuuden käyttämät valssaamot. Venäläiset tuottivat näissä laitoksissa materiaalia 115 596 lentokoneeseen. Eräässä julkaisussa määrä arvioidaan noin puolikkaaksi.

- Teknologiasiirrolla oli uskomattoman suuri merkitys. Peräti 2/3 NL:n sotateollisesta kapasiteetista 1930-luvun lopulla oli amerikkalaisperäistä, esim. Magnitogorskin terästehdas, autoteollisuus, alumiiniteollisuus, traktori- ja tankkiteollisuus, lentokoneteollisuus, kaasutinteollisuus, autonrengasteollisuus ja monia muita.

USA:n kyky mobilisoitua II maailmansotaan

- 1930-luvun vakavan laman loppuvaiheessa USA:ssa oli suuri tuotantokoneisto ja runsaasti työvoimaa, sillä työttömyys vuonna 1939 oli 18 % eli 9.5 milj. henkeä. Sillä oli paljon raaka-aineita, insinööritaitoa ja teknis-tieteellistä potentiaalia. US-armeijassa oli vain noin 190 000 miestä, ilmavoimissa oli 20 000 miestä ja 1 700 pääasiassa vanhentunutta lentokonetta. Lentokonemoottoriteollisuus oli korkealla tasolla ja US-laivasto oli hyvin varustettu. Maavoimilla oli vain noin 500 panssarivaunua ja niiden tuotanto vuonna 1940 oli 331 kappaletta. USA tuotti sotavuosina 3 600 000 sotilasajoneuvoa.

- Teollisuuden mobilisaatiosuunnitelma oli tehty 1931 ja sitä oli modifioitu useaan kertaan. USA:ssa ymmärrettiin, että autoteollisuus tulisi olemaan sotatuotannon selkäranka. Teollisuuden muutosprosessi oli neljävaiheinen:

1. teollisen potentiaalin nosto kevät 1940 - syksy 1943
2. tehotuotanto syksy 1943 - maaliskuu 1945
3. tuotannon ylläpito huhtikuu 1945 - elokuu 1945
4. rauhanajan toimintaan mukautuminen elokuusta 1945 alkaen

- Syyskuussa 1939 USA:n strategisiin suunnitelmiin otettiin skenaario Rainbow 5, jolloin USA olisi sodassa Saksaa, Italiaa ja Japania vastaan. Englantia ryhdyttiin auttamaan heti Dunkerquen katastrofin jälkeen.

- Elokuussa 1939 USA perusti War Resources Board'n (WRB), josta tuli National Defence Advisory Commission (NDAC) vuoden 1940 alussa sekä Office of Production Management (OPM) vuoden 1941 lopulla. Lopuksi perustettiin War Production Board (WPB) ja presidentti Roosevelt valtuutti Donald L. Nelsonin sitomaan työvoiman, teollisuuden, valtionhallinnon, koulutuksen ja sotilasvoimat yhdeksi kokonaisuudeksi.

- Autovalmistajat perustivat vuoden 1940 lopulla Automotive Committee for Air Defence –yhteenliittymän. Lentokoneiden valmistustarpeen arvioitiin nousevan jopa 20-kertaiseksi. Kukin suuri autovalmistaja osoitettiin tietyn lentokonevalmistajan pariksi. USA:n liityttyä sotaan teollisuus lopetti henkilöautotuotannon ja suurimmat ammattiliitot ilmoittivat pidättyvänsä lakoista sodan aikana. Kestokulutushyödykkeiden tuotantoa vähennettiin. Huippuvuonna 1944 yli 40 % USA:n bkt:sta oli sotatuotantoa.

- US-armeijan mobilisaatiosuunnitelma tehtiin 8.2 milj. miehen armeijalle. Vuoden 1942 armeijassa oli 5.4 milj. miestä. Teollisuuden yli 68 mrd.$ hankintaohjelmaan liittyi 600 000 päähankkijaa ja lukematon määrä alihankkijoita. Huipputehoaikana USA:n teollisuus valmisti laivan päivässä ja lentokoneen joka 5 minuutti. Työttömyys oli vuonna 1944 enää 1 %.

- Sodan aikana tapettiin 80 miljoonaan ihmistä. Mutta USA:lle II maailmansota oli myöskin suunnattoman sosiaalisen ja taloudellisen muutoksen moottori parempaan.

- Autoteollisuuden merkitys sotatuotannossa oli suuri, esim. 75 % lentokonemoottoreista, 1/3 konekivääreistä, 80 % tankeista, 50 % dieselmoottoreista ja 100 % sotilasajoneuvoista.

- Ilman öljytuotannon hallintaa liittoutuneet eivät olisi voittaneet sotaa, minkä vuoksi Saksa pyrki saamaan Kaspian alueen öljyvarat haltuunsa. Toukokuussa 1941 perustettiin Petroleum Administration for War (PAW). Saksalaisten sukellusvenehäirinnän vuoksi rakennettiin kaksi öljyputkea Texasista Itärannikolle. USA oli 1930-luvulla maailman dominoiva öljyntuottaja, Neuvostoliitto oli toiseksi suurin. II maailmansodan aikana USA tuotti 6 mrd. barrelia öljyä. Bensiininvalmistuksen kehityksellä oli myös suuri merkitys sodan kulkuun.

- Syyskuussa 1941 USA:ssa alkoi hätätilanteen laivanrakennusohjelma, joka kolmessa vuodessa tuotti yli puolet koko maailman ennen sotaa olleesta tonnistosta. USA:n laivarakennus muuttui laivatuotannoksi (valmis laiva jopa 8 vuorokaudessa). Ehkä tärkein oli Liberty-luokka, jonka valmistuksessa otettiin käyttöön laivanrakennusalalla mullistava hitsaus- ja lohkorakenne. Liberty-alukset kuljettivat 75 % USA:n joukkojen tarvikkeista ja merkittävän osan LL-avusta II maailmansodassa.

- Sota ei merkinnyt USA:lle pelkästään kustannuksia. Sota lopetti USA:n lamakauden. US-yrityksistä tuli maailman suurimpia ja ne tekivät suunnattomia voittoja. Valtion sotilaskulutuksesta tuli USA:n talouskasvun polttoaine. Suuret yhtiöt loivat sotilas-öljy-teollisuus –kompleksin, jolla on ollut suuri merkitys USA:n hallituksen politiikkaan.

- Laajamittaiset merikuljetukset ja saattueiden suoja olivat edellytys Britannian ja NL:n kipeästi tarvitseman LL-materiaaliavun kuljetuksille vuodesta 1941 alkaen. Kuljetuslogistiikka siten osaltaan ratkaisi paljon II maailmansodan lopputuloksen.

USA:n vaikutus II maailmansodan kulkuun

- US-materiaalien vaikutus maailmansodan kulkuun oli kokonaisuudessaan ratkaiseva. Kun autoteollisuuden massatuotantomenetelmät otettiin kaikkialla käyttöön (esim. auto-, lentokone-, laiva-, tankkituotanto), jälki oli massiivista. Alla muutama esimerkki. Prosenttiluku on osuus liittoutuneiden ja akselivaltojen yhteistuotannosta.

TANKIT 101.000 35%
SOTILASAJONEUVOT 2.200.200 48%
LENTOKONEET 240.000 52%
TYKIT 260.000 36%
LAIVAT 34.600



- Olennaista oli, että monitahoinen tekninen apu Venäjälle oli aloitettu jo 1930-luvulla. Esim. lentokonevalmistuksen tavoite Fordin tehtaalla oli kone tunnissa.

- Maasodan kannalta maastokelpoisten kuorma-autojen valtavalla määrällä oli merkittävä osuus. Kesällä 1943 US-autoja oli 1/4, sodan lopussa jo noin 2/3 puna-armeijan autoista. Ilman niitä puna-armeija ei olisi ehtinyt ajoissa Berliiniin. Esim. huhtikuussa 1945 Konjev'n armeijalla oli 18 000 kuorma-autoa, joista LL-autoja oli 15 000 kappaletta.

- LL-apu ei ehtinyt kunnolla vielä vuoden 1942 loppupuolen taisteluihin. Venäjä selviytyi puolustusvaiheesta olennaisesti omin voimin ja sai mahdollisuuden nostaa sotatuotantonsa huippulukemiin hyökkäyssotaa varten, koska merkittävää teknologian siirtoa oli tapahtunut jo 1930-luvun puolella USA:sta ja Saksasta.

- Ilmasodan kannalta ehkä tärkein asia oli USA:ssa vuonna 1935 keksitty menetelmä iso-oktaanin valmistamiseksi (oktaaniluku 100, ROL ja MOL). Tämän vuoksi esim. pommikoneella lakikorkeus oli 3 km suurempi ja toimintasäde noin 2 500 km pitempi kuin ennen. Hävittäjiin saatiin sama teho noin 28 litran moottorista kuin saksalaiset saivat 40-litraisista.

Lend-lease –toiminta

- USA:lle tuli suuri ja todellinen huoli Neuvostoliiton kestävyydestä. Vuoden 1941 lopulla Saksa oli saanut haltuunsa 38 % NL:n viljanviljely- ja karjankasvatusalueista, 84 % sokerintuotanto-alueista, 60 % siankasvatusalueista, se oli pääsemässä käsiksi Kaukasuksen öljyvaroihin ja piiritti Leningradia sekä uhkasi vakavasti Moskovaa. Saksa oli pakottanut NL:n aloittamaan sotateollisuutensa siirtämisen kauas itään.

- Presidentti Rooseveltin haluaman ja Kongressin hyväksymän Lend-Lease Act'n 11.03.41 ylärajana oli aluksi 1.3 mrd.$ ja pääkohteena Englanti. Venäläinen varallisuus, joka oli jäädytetty amerikkalaisiin pankkeihin Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen, avattiin Rooseveltin käskyllä 24.03.41. Venäläiset ostivat heti 59 taistelukonetta USA:sta. Molotov pyysi sähkeellä USA:n Moskovan lähettilään kautta 3 000 hävittäjää ja 3 000 pommikonetta sekä krakkauslaitoksia lentobensiinin tuottamiseksi viiden vuoden laina-ajalla.

- Lend-lease oli kaikkiaan 50.21 mrd.$ eli noin 13 % USA:n kaikista sotamenoista. Siitä Englanti sai pääosan 31.6 mrd.$ (63 %), Neuvostoliitto 11.1 mrd.$ (22 %) ja Kiina 1 mrd.$. Lisäksi Englanti avusti Neuvostoliittoa 428 milj. punnalla. USA toimitti aseita kaikkiaan 42 maahan. Artikkelin lopussa on tämän lehden karkea arvio siitä, mitä nämä summat merkitsisivät tämän päivän kansantaloudellisena rasitteena. Luvut ovat musertavia.

- Lokakuun 1941 ja elokuun 1945 välisenä aikana USA:sta toimitettiin Neuvostoliittoon alla olevan listan lisäksi erittäin merkittävä määrä muuta materiaalia. Avun oikea ajoitus oli ratkaisevan tärkeää, esim. jokaista konetta odotettiin kärsimättömästi.



Lend-lease -toimitusreitit

- Avun toimittamiselle oli kolme pääreittiä ja myöhemmin vielä kaksi sivureittä:

1. Murmansk ja Arkangel
2. Persian käytävä eli Basra ..
3. Venäjän Kauko-Itä eli Vladivostok, Uelkal ..
4. Venäjän arktinen reitti
5. Mustanmeren reitti heti, kun Välimeri oli 'avattu'

- Murmannin satama ja vuosina 1915-17 rakennettu 1 752 km mittainen rata oli tärkeä, mutta ei ainoa reitti. Kuljetusten kannalta ohitusleikkaus Sorokasta Obozerskajaan Arkangelin-Vologdan -radalle oli merkittävä.

- Saattue PQ 17 kohtalo kesäkuussa 1942 oli käännekohta Murmanskin reitillä. Saattueen kohtalo oli katastrofaalinen: 36 lähteneestä perille tuli 13 alusta, 23 upotettiin. Laivojen mukana menetettiin merimiesten lisäksi 3 350 ajoneuvoa, 430 tankkia, 210 pommikonetta, noin 100 000 tn muuta materiaalia. Perille pääsi vain 164 tankkia, 87 lentokonetta ja 896 autoa. Liittoutuneiden oli keskittävä uusia toimitusreittejä.

- Lentokoneet toimitettiin aluksi Englannista ja USA:sta laivoilla Murmanskiin ja Arkangeliin. 1942 avattiin eteläinen reitti Iranin kautta, jossa pääosa koneista koottiin ja lennettiin NL:n eteläosiin. Vain pommikoneita lennettiin USA:sta Brasilian ja Afrikan kautta Sueziin ja edelleen Abadaniin.

- Toinen uusi reitti oli Pohjoinen reitti eli ALSIB I: Alaska – Siperia. Se avattiin 29.09.42, kun venäläisten epäluulot USA:n tarkoitusperistä olivat hälventyneet. Koneet lensivät ensin Alaskaan Fairbanksiin, jossa ne luovutettiin vastaanottokomissiolle. 8 058 konetta toimitettiin ALSIB-reittiä pitkin lentämällä. Venäläiset lensivät materiaalien kuljetuslentoja myös itse saamallaan LL-kalustolla jopa Great Falls'sta Montanasta.

- Siperian kautta kuljetettiin 9 095 konetta, Iranin kautta 3 868 konetta, Murmanskin kautta laivalla 1 232 konetta ja lentäen yli Atlantin 993 konetta, yhteensä 14 828 taktista lentokonetta.

Lend-lease –avun merkitys

- Huippuvuonna 1943 USA tuotti 648 404 sotakuorma-autoa, joista Neuvostoliitto sai 409 526 autoa eli 7 kuukauden tuotannon. Sen arvioitiin vastaavan sotaa edeltävän ajan 2.5 vuoden tuotantoa. Autot olivat kolmiakselisia, kaikilla pyörillä vetäviä ja etuvinssillä varustettuja uusinta mallia, kun neuvosto-autot olivat vanhoja lisenssituotteita.

- LL-apuna toimitettiin lähes 2 000 veturia. Vuosina 1942-45 Neuvostoliitossa valmistettiin vain 92 veturia. Jo vuonna 1935 NL:n rautateillä oli noin 20 000 höyryveturia. NL:ssa valmistettuun vuonna 1941 noin 30 000 rautatievaunua, mutta vuosina 1942-45 vain 1 087 kappaletta. LL-apuna tuli yli 10 000 vaunua. Ratakiskojen tuotanto laski sotavuosina noin kymmenesosaan. Noin 90 % tarvittavista kiskoista tuli LL-apuna eli 622 100 tonnia. LL-toimitukset estivät Neuvostoliiton rautatiekuljetusten halvautumisen.

- Voidaan arvioida, että Neuvostoliiton sotavoimien kyky siirtää itsensä ja huoltonsa oli riippuvainen Britannian, mutta ennen kaikkea Yhdysvaltojen tuesta.

USA:n yksityinen tuki NL:lle

Merkittävää lisätukea NL:lle tuli yksityiseltä amerikkalaiselta U.S. Russian War Relief (Amerikan venäläinen sodan hätäapu) –organisaatiolta ja Punaiselta Ristiltä. Tuen suuruudesta ei ole käytettävissä tietoa. Organisaation ilmoituksen mukaan se auttoi 10-12 miljoonaa venäläistä selviämään jo vuosien 1921-22 katastrofeista.

Miten NL:n olisi käynyt ilman LL-apua?

- Arvioiden mukaan ilman LL-apua Neuvostoliitto olisi todennäköisesti kyennyt vapauttamaan vain oman alueensa siihen mennessä, kun liittoutuneet voittivat Saksan. NL:n sotapotentiaalin kannalta merkittävää oli jo 1930-luvulla tapahtunut teknologian siirto. Ei myöskään pidä unohtaa NL:n ja Saksan teknologista yhteistyötä 1920-30 –luvuilla.

- USA:n 1930-luvulla myymä teknologia yhdessä LL-avun mukana saadun tietotaidon kanssa nosti NL:n teknologian tasoa jopa 50 vuoden verran 8-10 vuodessa!

- Venäläiset lähteet ovat aina vuoteen 1985 saakka vähätelleet LL-apua, esim. NL:n sotahistoria 1947 ei mainitse LL-apua lainkaan.

- Stalin ei koskaan paljastanut omalle kansalleen LL:n täyttä panosta maan selviämisessä, mutta hän viittaisi ohjelmaan 1945 Jaltan konferenssissa sanoen, että "Lend-lease on Franklin Rooseveltin yksi kaikkein huomattavimmista ja elinvoimaisimmista saavutuksista Hitlerin vastaisen allianssin luomisessa".

- Vuonna 1963 turvallisuuspalvelu nauhoitti esim. seuraavia marsalkka G. K. Zhukovin lausuntoja: "Nyt sanotaan, etteivät liittoutuneet koskaan auttaneet meitä ... Kuitenkaan ei voida kieltää, etteivätkö amerikkalaiset antaneet meille niin paljon materiaalia, jota ilman emme olisi voineet muodostaa reservejämme ja jatkaa sotaa ... Jouduimme sotaan Saksaan verrattuna teollisesti takapajuisena maana ... Ilman amerikkalaisia 'Studebekkereita' emme olisi saaneet tykistöämme mihinkään ... kyllä, ne tarjosivat meille rintamakuljetukset suuressa määrin. "

- Kokoluokkana LL-apu oli seuraava:

SÄILYKKEISTÄ 80%
UUSISTA VETUREISTA 92%
LEKOPOLTTOAINEISTA 57%
RÄJÄHTEISTÄ 53%
KUORMA-AUTOISTA 74%
RADIOLAITTEISTA 88%
KUPARISTA 53%
ALUMIINISTA 56%
AUTOJEN POLTTOAINEISTA 60%
RASKAISTA AUTONRENKAISTA 74%
PANSSARIAJONEUVOISTA 24%
TAISTELULENTOKONEISTA 30%



- Kaikkea ei voi mitata dollareina tai tonneina. Sodanajan tilanteiden ja LL-toimitusten todellisten vaikutusten tutkiminen on vielä kesken. Olisi aiheellista tehdä avusta luotettava tutkimus myös avun saajan näkökulmasta. Avun antajan näkökulma on jo kauan ollut asiakirjoista luetettavasti tarkasteltavissa.

Tärkeimmiksi tietolähteikseen professori Saarialho luettelee seuraavat: Encyclopedia Britannica, 1966, Anthony C Sutton: The Best Enemy Money Can Buy, Hubert B van Tuyll: Feeding the Bear, 1986 ja C-F Geustin & G Petrovin kirjat, maininta majuri Jordanin päiväkirjasta sekä B V Sokolov: The Role of Lend-Lease in Soviet Military Effort 1941-1945, V F Vorsinin artikkelit ja ennen kaikkea Albert L Weeks: Russia's Life Saver.

Suomen mahdollisuuksista professori Antti Saarialho leikkimielisesti toteaa, että – Kyllähän me olisimme voineet yhdelle suurvallalle pärjätä, mutta kun toinen suurvalta auttoi ensimmäistä niin paljon. Kaksi maailman suurinta valtaa, se oli jo ylivoimainen tehtävä. Vanha isäni aina sanoi, että Suomelle tehtiin kovin suuri vääryys, kun se vedettiin mukaan koko kahinaan.

Lend-lease –apu nykyrasitteena

Karelia Klubi –lehti on pyrkinyt arvioimaan Lend-lease –toiminnan kuluja nykyisen yhteiskunnan rasitteena. Yli 60 vuotta vanhojen dollarimäärien todellisen merkityksen ymmärtäminen on ongelmallista. Käyttäen suoraa konversiota sota-ajan valuutasta nykyhetkeen päädytään siihen, että 50 mrd.$ apu olisi nyt noin 600 mrd.$. NL:n osuus oli 11.1 mrd.$ eli suoraan nykyrahaksi laskettuna 130 mrd.$. Nämä summat eivät kerro käytännössä mitään LL-avun suuruudesta.

Todennäköisesti paremmin suuntaa antava määrä saadaan vertaamalla Suomen maksamien sotakorvausten osuutta Suomen bruttokansantuotteen sota-aikana ja tällä hetkellä. Näistä muodostetaan kerroin, jota käytetään kokoluokkakertoimena USA:n laskelmissa. Professori Ilkka Nummelan erinomaisen kirjan (Inter arma silent revisores rationum, 1993) mukaan kaikki sotakorvausluonteiset maksut olivat 30 % ja pelkät sotakorvaukset 25.7 % bruttokansantuotteesta. Alla esitetyt rahamäärät ovat sota-ajan dollareita tai nykyhetken dollareita.

***taulukko puuttuu***

Suomen maksamat ns. sotakorvaukset hyökkääjävaltiolle olivat 226.5 milj. kultadollaria. Suoran konversion mukaan ne olisivat noin 5 mrd.$. Suomen nykyisen kansantalouden rasitteena ne olisivat kokoluokkana bruttokansantuotteesta laskettuna noin 51 mrd.$ eli reilu Suomen valtion vuosibudjetti tai noin neljäsosa vuoden bruttokansantuotteesta.

NL ilmoitti alunperin Suomen aiheuttamien sotavahinkojen olevan 1 200 milj.$. Jos ko. summa olisi määrätty Suomen maksettavaksi, se vastaisi kokoluokkana 237 mrd.$ eli Suomen lähes 6 vuoden vuosibudjettia kokonaisuudessaan tai yli yhden vuoden koko bruttokansantuotetta eli tehtävä olisi ollut "mission impossible" eli mahdoton tehtävä.

Edellä esitetyistä lähtökohdista laskettuna Yhdysvaltain koko Lend-lease olisi nykyrasitteena lähes 10 000 mrd.$, vajaa vuoden bruttokansantuote USA:ssa. Neuvostoliiton USA:lta saama Lend-lease apu olisi nykyrasitteena 2 200 mrd.$. Saksojen yhdistymisen on sanottu maksaneen tähän mennessä 1 500 – 1 700 mrd.$.

Nämä nykyrasitteena 2 200 mrd.$ sotatarvikkeet eivät kaikki tulleet NL:n rintamille, vaan niistä osa tuhoutui laivamatkalla, osa siirrettäessä maantie- ja lentokuljetuksina määränpäähän. Suomikin sai tästä Amerikan avusta tarpeettoman reilun osan, joten professori Saarialhon lopputoteamuksen epäreiluuteen on helppo yhtyä."

[Haudankaivaja]

No tuohan nyt on ihan simppeliä perustietoo jokaiselle, ettei slaavilaiset Toisessa Maailmansodassa tietenkään yksin sotineet. Oletan, ettei täälläkään foorumilla noin päivänselvää asiaa tarvitse edes erikseen kenellekään toitottaa. Tätä foorumia lukee asiantuntijat, eikä poliisikoulun oppilaat...

[Haudankaivaja]

Asiat voi ilmaista myös kirjoittamalla ne itse lyhyempään muotoon, ettei tarvitse kaikkien vastausten lukijoiden aina kokonaisia kirjoja lukea foorumilta... vastauksina...

[1st Sergeant]

Täh? Jaa, jaa.

Lukunopeus alkaa olemaan Haudankaivajalla kuin Väyrysen Paavolla: oma postaukseni klo 00.58 ja kaiken kattava vastaus jo klo 01.04, josta vastuksen kirjoittamiseen mennyt ainakin 1-2 minuuttia, eli kyllä Dostojevskin koko tuotannon pystyy helposti vaikka viikossa lukemaan, kun tuonkin tekstin kolmeen neljään minuuttiin lukaisee ja luvut sisäistää...

Sitten on tietysti oma lukunsa ne tämän foorumin asiantuntijat ja päivänselvyydet. Jos täältä päivänselvyydet otetaan pois, niin aika vähän tekstiä jää. Enkä pidä kyllä kaikkia tämän foorumin kirjoittajia tahi lukijoita suinkaan joka-alanasiantuntijoina militarian, sota- ja asehistorian, yms foorumin aihepiiriin kuuluvan asian osalta. En myöskään itseäni.

Niin juu, tiivistäminen ei olisi varmaan ollenkaan huono asia, mutta tuossa yo. tekstissä on kattavasti ja hyvin kirjoitettu asiasta, enkä sitä itse kyllä pysty samaa asiaa paremmin tai lyhyemmin sanomaan. Onneksi näitä ei ole kenenkään fooruminkäyttäjän pakko lukea. Kai?

[Haudankaivaja]

Hyvä kersantti, minä olen jo elämäni aikana tähän päivään mennessä lukenut nuo sinun laittamasi Lend-lease asiat ja luvut jo niin moneen kertaan, (siis MONEEN kertaan) ja monesta paikasta, että ei minun tarvinnut tuota lukea kuin nopeana oikolukuna, että totesin tietäväni tuon kaiken jo kauan sitten.

Lapuan liikettä, (liikettä pienellä l-kirjaimella) Vihtori Kosolaa, Kurt Walleniusta, IKL:ä, Suojeluskuntaa, Halla-ahoa, Yhdysvaltain etelävaltioita (nehän vihaa neekereitä) fasistisia järjestöjä, Suomen maahanmuuttopolitiikkaa ja sitä, että luokitellaanko intiaani ja meksikolainen ihmisiksi vai ei, en ala kanssasi vääntämään, koska sinä tunnet minua paremmin nuo toimintasuunnat.

Päivänselvyyksistä sen verran, että jos minä kerron tällä foorumilla vaikka Suomen käyneen Jatkosotaa Neuvostoliittoa vastaan, niin joka ei sitä erikseen sanomatta ymmärrä, että Saksa oli siinä kahinassa Suomen kanssa samalla puolella, niin ei kannata tämän foorumin juttuja lukeakaan. Samalla tavoin uskoisin tämän foorumin lukijoiden tietävän, että Neuvostoliitto, USA, Englanti, Ranska (siis yleensä liittoutuneet) olivat yhteisessä rintamassa Saksaa, Suomea ja Japaniakin vastaan.

Jos se on "joillekin rotutohtoreille" liian kova pala nieltäväksi, että nuo heidän puhekielessään käyttämät slaavilaiset "ali-ihmiset" sattuivat nyt olemaan voittajien kanssa samalla puolella, niin voi, voi... täytyy sitten vaan ihmetellä sitä, että miksi sivistysvaltioiksi luokiteltavat USA, Englanti ja Ranska halusivat olla heidän kanssaan samalla puolella...

Mahtuuhan tällekin foorumille "ihan Uunojakin" sekaan, mutta kyllä minun mielestäni ne ketkä täällä viitsivät aktiivisesti kirjoitella, omaavat kohtalaisen hyvät tiedot niistä asioista mistä kirjoittelevat. Niinkuin muuten osasi ja tiesi mistä kirjoittaa aikoinaan tämäkin mies... http://www.youtube.com/watch?v=s5uWFIjKtzU

[1st Sergeant]

Hyvä kersantti, minä olen jo elämäni aikana tähän
päivään mennessä lukenut nuo sinun laittamasi Lend-lease asiat ja luvut jo
niin moneen kertaan, (siis MONEEN kertaan) ja monesta paikasta, että ei
minun tarvinnut tuota lukea kuin nopeana oikolukuna, että totesin tietäväni
tuon kaiken jo kauan sitten.

No hyvä. Lukeminen kannattaa aina!

Lapuan liikettä, (liikettä pienellä l-kirjaimella) Vihtori Kosolaa,
Kurt Walleniusta, IKL:ä, Suojeluskuntaa, Halla-ahoa, Yhdysvaltain
etelävaltioita (nehän vihaa neekereitä) fasistisia järjestöjä, Suomen
maahanmuuttopolitiikkaa ja sitä, että luokitellaanko intiaani ja
meksikolainen ihmisiksi vai ei, en ala kanssasi vääntämään, koska sinä
tunnet minua paremmin nuo toimintasuunnat.

No nythän tämä alkaa saada jo suorastaan koomisia piirteitä. Mitä ihmettä
noilla asioilla on nyt tekemistä aihealueen kanssa?

Mutta lyhyesti tarvii sanoa jotain, kaiketikin. Lapuan liike, Kosola,
Wallenius, IKL, suojeluskunnat..., sen verran olen aate-, sota- ja
yleistähistoriaa tässä vuosien mittaan lueskennellut hyvinkin laajalla
skaalalla esihistoriasta nykypäivään ja kaikilta mantereilta, että uskon
pystyväni asettamaan myös nämä liikkeet ja henkilöt omaan historialliseen
kontekstiinsa kuitenkin välttäen sen punaisten silmälasien läpi katselun -
ja kykenemmömyyden nähdä kunkin ajan ilmiöitä ei meidän aikaamme heijastaen,
vaan siihen aikaan jossa tapahtumat on eletty - joka, ikävä kyllä, on ollut
vallitsevaa niin opetuksen kuin historiankirjoituksen valtavirrassa viime
vuosikymmeninä.

Yhdysvaltain etelävaltiot. En tuohon nyt kyllä oikein mitään osaa sanoa.
Vihaa neekereitä? Jos vihaavat nyt, niin mitäpä se minuun kuuluu? Ehkä
heillä on syynsä? En tunne nykyajan etelävaltioita kohtaan mitään muuta
kiinnostusta, kuin että olisi todella hienoa joskus päästä ajamaan USA:n
halki ja nähdä monia kiinnostavia nähtävyyksiä noistakin osavaltioista. Jos
taas puhutaan Konfederaatiosta, eli USA:n sisällissodan 1861-65 ajoista,
niin tunnen romanttista lämpöä tuota menneen maailman ajanjaksoa ja
valtioliittoumaa kohtaan, enkä suinkaan vähiten asehistorialliselta ja
sotilasmanööveriseltä kannalta. Samanlaista historiallista kiinnostusta ja
lämpöä tunnen myös vaikkapa merovingiajan Pohjolaan, viikinkiajan Eurooppaan
ja viikinkien valloitus-, kauppa- ja sotaretkiin, Keski-Amerikan
korkeakulttuureihin, keskiaikaan, Bysantin tuhatvuotinen valtakunta on
kerrassaan kiehtova, jne.

Halla-aho ja maahanmuuttopolitiikka? Pyrin välttämään keskustelua
päivänpolttavista poliittisista kysymyksistä täällä asekeräilyfoorumilla,
koska niitä asioita varten on aivan muut foorumit (äänestyskoppi yhtenä),
enkä ainakaan heti muista syyllistyneeni siihen syntiin täällä.

Intiaanien ja meksikaanien laskeminen ihmisiksi? En taida saada nyt
punaisesta langasta kiinni. Meksikolaisista ei niin väliä, mutta
intiaanikulttuureista olen jonkin verran lukenut ja myös jotain
käsikirjastoa koonnut, sekä olen saanut kuunnella myös asiantuntevien
tutkijoiden puheenvuoroja, enkä ole koskaan kokenut halveksivani millään
muotoa intiaaneja tai kulttuureitaan, päinvastoin.

Päivänselvyyksistä sen verran, että jos minä kerron tällä foorumilla
vaikka Suomen käyneen Jatkosotaa Neuvostoliittoa vastaan, niin joka ei sitä
erikseen sanomatta ymmärrä, että Saksa oli siinä kahinassa Suomen kanssa
samalla puolella, niin ei kannata tämän foorumin juttuja lukeakaan. Samalla
tavoin uskoisin tämän foorumin lukijoiden tietävän, että Neuvostoliitto,
USA, Englanti, Ranska (siis yleensä liittoutuneet) olivat yhteisessä
rintamassa Saksaa, Suomea ja Japaniakin vastaan.

Niin...? Olen samaa mieltä, vai olenko muuta tohtinut väittää?

Jos se on "joillekin rotutohtoreille" liian kova pala nieltäväksi,
että nuo heidän puhekielessään käyttämät slaavilaiset "ali-ihmiset"
sattuivat nyt olemaan voittajien kanssa samalla puolella, niin voi, voi...
täytyy sitten vaan ihmetellä sitä, että miksi sivistysvaltioiksi
luokiteltavat USA, Englanti ja Ranska halusivat olla heidän kanssaan samalla
puolella...

Jos rotutohtorilla minua tarkoitat, niin ei ainakaan minulle ole mikään kova
pala nieltäväksi, että venäläiset olivat voittajien puolella. Se on
tapahtunut tosiasia, elettyä historiaa, eikä siinä paljon auta vaikka kuinka
nieleskelisi. Eikä kait siinä ole mitään ihmettelemistä, että USA, Ranska ja
Englanti olivat Saksaa vastaan. Ainakaan jos on historiaa lukenut.

Mahtuuhan tällekin foorumille "ihan Uunojakin" sekaan, mutta kyllä
minun mielestäni ne ketkä täällä viitsivät aktiivisesti kirjoitella, omaavat
kohtalaisen hyvät tiedot niistä asioista mistä kirjoittelevat. Niinkuin
muuten osasi ja tiesi mistä kirjoittaa aikoinaan tämäkin mies...
http://www.youtube.com/watch?v=s5uWFIjKtzU

Aivan. "Omaavat kohtalaisen hyvät tiedot niistä asioista mistä
kirjoittelevat", eivät kuitenkaan välttämättä siitä mistä eivät kirjoita.
Ts. lukijoillehan nämä kirjoitukset kaiketi suunnataan?

[Canet]

Ja takaisin aiheena olleeseen dokkariin..

Itä-Preussi jäi erikoiseksi saarekkeeksi Puolan sisälle. Yksi ensimmäisen maailmasodan jälkeisistä hölmöyksistä. Tuollaisella alueella kansallistunto nousee ja ääriliikkeille on otollinen kasvualusta.

Kohtuullisen asiallinen dokumentti - joku sana Köningsbergin nykytilanteesta olisi vielä voitu laittaa jutun loppuun..

[1st Sergeant]

Itä-Preussin historiaa – lyhyt oppimäärä

Prussit, ristiretket, Puola-Liettua
Itä-Preussin aluetta asutti alun perin balttilainen heimo, prussit. Saksalainen ritarikunta kuitenkin valloitti prussien maat Böömin kuninkaan Ottokarin nimeen ja käännytti heidät kristinuskoon. Pregelin alajuoksulle syntyi asutusta ja paikka nimettiin Königsbergiksi. Saksasta alkoi siirtyä väkeä itään. Balttilainen heimo ja sen kieli hävisivät. Vain nimi jäi elämään Preussina.

Liettuan Suuriruhtinaan Jagellon ja Puolan kuningattaren Hedvigin avioliitto yhdisti Puola-Liettun alueelliseksi supervallaksi. Tannenbergin taistelussa 1410 Ritarikunta kärsi tappion Puola-Liettualle ja sen mahti alkoi hiipua. Vuosisadan puolivälin jälkeen Ritarikunnan alueita liitettiin Puolaan.

Uskonpuhdistus, Preussin valtion perustaminen, Puolan jako
Uskonpuhdistuksen myötä Ritarikunnan Suurmestari Albert Brandenburgilainen kääntyi luterilaisuuteen ja muutti Ritarikunnan maalliseksi Herttuakunnaksi. Albert otti arvonimekseen Preussin herttua ja hallitsi maitaan Puolan kuninkaan vasallina. Albert Brandenburgilaisen ansioihin kuuluu Köningbergin yliopisto perustaminen.

Kolmikymmen vuotisen sodan alussa Preussin Herttuakunta teki liiton Brandenburgin Hohenzollernien kanssa. Kustaa ll Adolfin johdolla Ruotsi-Suomi valloitti Preussin alueita mm. Pillaun, Elbingin, Marienburgin sekä Danzigin.

Itsenäisyyden Preussille neuvotteli Suuri vaaliruhtinas Fredrik Vilhelm Olivan rauhassa 1660. Hänen poikansa, Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik II, kruunautti itsensä Preussin ensimmäiseksi kuninkaaksi Königsbergissä. Uutta kuningaskuntaa hallittiin Brandenburgista.

Preussi, Venäjä ja Itävalta jakoivat Puola-Liettuan yhteisellä sopimuksella 1700-luvun lopulla. Preussi sai itselleen koko Kaakkois-Puolan.

Napoleonista ensimmäiseen maailmansotaan
Napoleonin joukot saapuivat helmikuussa 1807 Preussin itäisiin osiin. Preussin kuningas Fredrik Vilhelm II perheineen pakeni Memeliin. Tilsitin rauhassa Preussi joutui luovuttamaan kaikki Elben länsipuoliset alueensa sekä Puolan Ranskalle.

Napoleonin sotien jälkeen Preussin merkitys alkoi kasvaa. Kansleriksi nimitettiin Otto von Bismarck ja Preussi-vetoinen Pohjois-Saksan liitto voitti Ranskan sodassa 1870-1871. Voittajat perustivat Pariisissa Saksan Keisarikunnan. Keisariksi nimitettiin Preussin kuningas Vilhelm I.

Ensimmäisessä maailmansodassa 1914 venäläiset hyökkäsivät Itä-Preussiin. Saksalaiset joukot voittivat heidät Tannenbergin ja Masurian järvien taistelussa. Versailles’n rauhansopimuksessa sodan jälkeen Saksan Keisarikunta menetti Klaipedan Liettualle ja uudelleen perustettu Puola sai takaisin vanhoja alueitaan sekä Puolan käytävän kautta pääsyn Itämerelle. Itä-Preussista tuli Weimarin Saksan osa ja siihen liitettiin Danzigin vapaakaupunki. Puolan valloituksen jälkeen v. 1939 Danzigin vapaakaupunki ja Itä-Preussi saivat maantieteellisen yhteyden Saksan valtakuntaan.

[1st Sergeant]

Preussin kysymys liittyy mm. Pommerin sodan osalta kovasti Suomeenkin. Alla lainattu artikkeli aiheesta:




Seitsenvuotinen sota (Ison-Britannian ja Ranskan välillä suuri siirtomaasota 1754–1763 ja Ruotsin osalta Pommerin sota 1757–1762) oli sotilaallinen konflikti, jossa Iso-Britannia, Preussi ja Hannover asettuivat Ranskaa, Itävaltaa, Venäjää, Ruotsia ja Saksia vastaan vuosina 1756–1763. Espanja ja Portugali vedettiin myöhemmin mukaan selkkaukseen.

Ruotsin osallistumista sotaan kutsutaan Pommerin sodaksi, kun taas Ison-Britannian ja Ranskan siirtomaissa tapahtuneita selkkauksia kutsutaan suureksi siirtomaasodaksi. Preussin ja Itävallan välistä sotaa kutsutaan myös kolmanneksi Sleesian sodaksi.

Seitsenvuotinen sota voidaan nähdä Itävallan perimyssodan jatkumona. Tuon selkkauksen aikana Preussin kuningas Fredrik II Suuri oli valloittanut rikkaan Sleesian. Itävallan keisarinna Maria Teresia solmi rauhan vain kerätäkseen uusia joukkoja ja muodostaakseen uusia liittoumia.

Hän oli onnistunut tässä hyvin. Euroopan poliittinen kartta oli piirretty uudelleen muutamassa vuodessa. Vuosisatoja vanhat viholliset, Ranska, Itävalta ja Venäjä, solmivat liittouman Preussia vastaan. Preussilla oli takanaan vain Ison-Britannian tuki, koska Ranska uhkasi sen kuninkaan perimää Hannoveria. Briteillä oli jo Euroopan suurin laivasto ja Preussilla oli manner-Euroopan vakuuttavimmat maajoukot. Täten britit hallitsisivat merta ja saisivat vaikutusvaltaa mantereelta, lisäksi Britannia pystyisi keskittämään joukkonsa siirtomaihinsa.

Preussin armeija roolimallinaan, Itävallan armeija oli käynyt läpi täydellisen remontin. Maria Teresia oli järkähtämättömästi ajanut uudistuksia, ja tämä tietämys sota-asioiden hoidosta asettikin monet hänen kenraaleistaan huonoon valoon. Maria Teresian huolenpito sotilaidensa hyvinvoinnista antoi hänelle sotilaiden kunnioituksen.

Toisena sodan syynä voidaan pitää Ison-Britannian ja Ranskan kilpailua siirtomaista. Ruotsia hallitseva hattupuolue päätti lähteä hyökkäykseen Preussia vastaan saadakseen takaisin Ruotsin 1720 menettämät alueet Pommerissa.

Sota
15. toukokuuta 1756 Iso-Britannia julisti sodan Ranskalle. Kun Fredrik selvitti hänen vastaisen liittoutuman aikeet, hän päätti iskeä ensin. 29. elokuuta Preussin valmistautuneet joukot ylittivät Saksin rajat.

Preussi oli lukumäärällisesti alakynnessä, mutta ei ylivoimaisesti voitettavissa. Preussi oli pieni valtio, mutta eräs historiankirjoittaja on todennut, että se oli armeija jolla oli valtio, ei toisin päin. Sodan alussa Fredrik ylitti Saksin rajat, yhden Itävallan kanssa liitossa olleista saksalaista valtiosta. Saksin ja Itävallan armeijat eivät olleet valmistautuneet ja Lobositzin taistelussa Fredrik eristi Saksin armeijan Kenraali von Brownen johtamasta itävaltalaisten sotajoukosta. Saksi kuitenkin viivästytti onnistuneesti Preussin etenemistä.

Keväällä 1757 Fredrik marssi Prahaan. Verisen Prahan taistelun jälkeen hän alkoi piirittää kaupunkia, mutta joutui lopettamaan piirityksen kärsittyään ensimmäisen tappionsa Kolínin taistelussa.

Vaikkakin Fredrik hyökkäsi Itävaltaan keväällä 1758, hän ei onnistunut saavuttamaan tärkeää voittoa. Lännessä Ranska kärsi tappiot Rheinbergin ja Krefeldin taisteluissa.

Vuosi 1761 toi uuden maan sotaan: Espanja julisti sodan Isolle-Britannialle 4. tammikuuta. Villinghausenin taistelussa Braunschweigin herttua Ferdinand voitti 92 000 miehen vahvuisen ranskalaisen sotajoukon. Venäläiset valtasivat lisää maata Pommerissa ja itävaltalaiset valtasivat Schweidnitzin.

Preussin loppu näytti olevan lähellä, kun Iso-Britannia uhkasi vetää tukensa pois ja Preussin joukot olivat vähentyneet 60 000 mieheen. Mutta onni oli Preussin puolella. 5. tammikuuta 1762 Venäjän keisarinna Elisabet kuoli ja hänen preussimielinen seuraajansa Pietari III tarjosi rauhaa.

Viimeinen Preussin ja Itävallan välinen taistelu käytiin Freibergissa 29. lokakuuta 1762.


Rauha
Ison-Britannian ja Ranskan vihollisuudet lopetettiin Pariisin rauhassa, johon sisältyi monimutkaisia maanvaihdoksia. Ranskalle annettiin mahdollisuus uuden Ranskan tai Karibian saariensa pitämiseen. Ranska valitsi viimeksi mainitun säilyttääkseen sokerin lähteensä. Tämä sopi briteille mainiosti, sillä heidän omat saarensa Karibialla tuottivat myös sokeria ja uuden Ranskan luovuttamisen myötä he hallitsivat kaikkia Mississipin itäpuolisia maita. Espanja menetti Floridan Isolle-Britannialle, mutta otti New Orleansin ja Louisianan haltuunsa.

Helmikuussa 1763 Huberusburgin rauha palautti Euroopan rajat sotaa edeltäneisiin. Tämä tarkoitti sitä että Sleesia jäi Preussille. Se selvisi useiden sitä suurempien naapurusvaltioiden hyökkäyksistä ja saavutti suuresti vaikutusvaltaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kustannuksella. Tämä vaikutusvalta avasi tien modernin Saksan valtion alulle.

Taaksepäin katsastellessa on mielenkiintoista huomata miten lähellä Preussi oli tuhoutumistaan. Jos kaikki sen viholliset olisivat hyökänneet samanaikaisesti, on hyvin todennäköistä että Preussi olisi tuhoutunut ja Euroopan tulevaisuus olisi muuttunut suuresti.

[leksa]

Tulee klo 10 uusintana YLE 1:ssä