Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Olisiko lipeämustausta tehneillä antaa vastausta sille, soveltuuko menetelmä missään määrin valetuille kappaleille? Onko värjäytyminen tapauskohtaista eli puhtaasti riippuvaista seosaineiden määrästä?

Dragunovin piiputus on pikkuhiljaa valmistumassa ja uudet osat pitäisi saada mustiksi. Pelkkä piippu olisi helppo tapaus, mutta liekinsammuttimen koostumusta ja valmistustapaa voi vain arvailla. Sen verran on kuitenkin tiedossa, ettei yksi tällainen osa ollut esim. TIG:llä hitsattavissa (perusaine kuohui).



Yhtenä vaihtoehtona mietinkin, että löisi piipun ja siihen kiinnittyvät osat kiinni laatikkoon, kuulapuhaltaisi koko komeuden ja vetäisi päälle kuumuutta ja kemikaaleja kestävän polttomaalin. Käsiteltävä rakenne näyttäisi siis tältä, tosin pitemmällä piipulla ja tähtäinten yläkerrat irrotettuina. Luulenkin, että SVD:t maalataan tehtaalla vasta em. kokoonpanon jälkeen, sillä ainakaan oman aseen maalipinnassa ei näkynyt mitään myöhempiä asennusjälkiä.



Tuolla esiintyy kaveri, joka sanoo kauppaavansa alkuperäistä Ishmashin tehtaan käyttämää mustaa maalia. Kuuluu olevan liuotettavissa asetonilla, mutta muuttuu liukenemattomaksi uunituksen jälkeen. Ei ole siis normi polttomaali.

http://akfiles.com/forums/showthread.php?t=181796

Tuossa kuvia Ishmashin tehtaalta. Jotkin osat kuten kaasuportit näyttäisivät normaalilta tarkkuusvalulta. Liekinsammuttimia ei noissa kuvissa näy.

http://russia-insider.com/en/military/h ... ade/ri8528

Olisiko lipeämustausta tehneillä antaa vastausta sille, soveltuuko menetelmä missään määrin valetuille kappaleille? Onko värjäytyminen tapauskohtaista eli puhtaasti riippuvaista seosaineiden määrästä?
Jonkin verran siniä nähneenä, sanoisin että hitsauskohdat ja erilaiset valut näkyvät erilaisina värityksen asteina kemiallisen sinin/mustauksen jälkeen. Kokeilla voi ja kannattaa jos vaikka sattuis kohdalleen.

Itse maalauttaisin (= en edes yrittäisi ITSE) Cerakotella http://www.ceramet.fi/tuotteet.

Sinistämisyrityksistä tuskin tulee muuta kuin sutta ja sekulia: pohjatyö on jumalaton ja kaikki seosainerot tulevat näkyviin (hitsit, punaisiksi päätyvät paljon nikkeliä sisältävät osat jne.), minkä lisäksi kaiken lipeän poissaaminen (jälkiruostuminen!) on työlästä.

Kaiken huipuksi maalattuna Dragu on lähimpänä originaalia.

Pyrkimyksenä on hankkia puteli tuota aron pojan maalia ja maalauttaa ase ammattilaisella. En tiedä, tuleeko toteutumaan.

Varteenotettava vaihtoehto olisi tosiaan myös veeteeteen mainitsema Cerakote. Firma on tuossa parinkymmenen kilometrin päässä "kylillä". Pitäisi mennä tutustumaan, kun käy kaupoilla.

Tuo meikäläisen nykyinen sammutin ei enää ole hitsattu vaan vanhasta neuvostoromusta hiomalla "kunnostettu" (tai turmeltu ).

Muuan kaveri maalasi mustalla Miranolilla Tikan M65:n piipun. Kyllä se parin metrin päästä meni kuin väärä raha. Ratkaisu oli halpa ja kenttäkelpoinen.

Minulla oli ennen piipun vaihtoa tämän samaisen Dragunovin liekinsammuttimen sokkatappien päät töpätty Miranolilla. Hyvin pysyi ainakin niissä 2008-16, joskin pinta-ala oli aika mitätön.

Kun olette lipeämustauksella kappaleita käsitelleet, niin miten piipun kanssa tulisi menetellä?
Eli onko piipun reijät syytä tukkia jotenkin ennen liuokseen uppottamista?

Ei

No nyt oli nopea vastaus, kiitos!

Onnistuisikohan muuten näillä aineilla ja tavalla mustaus?
http://finnbikers.fi/foorumi/index.php?topic=7023.0

Birke wrote:No nyt oli nopea vastaus, kiitos!

Onnistuisikohan muuten näillä aineilla ja tavalla mustaus?
http://finnbikers.fi/foorumi/index.php?topic=7023.0

Onnistuu mutta Lipeä kannattaa olla sitä litran valkoisissa muovipulloissa olevaa "Viemärirae" merkkistä, Bilteman Kaustinen sooda sisältää törkyä, Natriumnitraatti taas kannattaa nimenomaan olla tuota "Jääkarhu" merkkistä sillä Rakennuskemian "Pakkasukko" on myös "hivenaineilla" kyllästettyä ja jättää ruskean laukukkaan pinnan muutaman liemen käyttökerran jälkeen, Jääkarhulla tätä ongelmaa ei ole, seos säädetään kiehumaan 125 asteen hujakoille sillä kiehuessa pois haihtuva vesi nostaa lämpötilaa ykskaks yllättäen kyllä sinne 140 asteeseen ja ylikin, tällöin on lisättävä vettä tai pinta jää laikukkaaksi, keittoaika 10 - 20 minuuttia kappaleen metalliseoksesta sekä alkulämpötilasta riippuen.

Itse olen aloittanut seuraavalla seoksella:

1 litra vettä.
500g Lipeää.
40g Natriumnitraattia.

Siitä on helppo säätää kiehumislämpötilaa suuntaan ja toiseen lisäämällä joko jauhetta tai vettä.

Varoituksen sana! Kyseessä on erittäin häijy liemi joka aiheuttaa vakavia vammoja jo roiskeista korkean lämpötilan ja voimakkaan emäksisyyden vuoksi, kaikki paljaat ihonkohdat on suojattava ja kunnon kemikaaleja kestävät kumihanskat ovat pakollinen varuste suojalasien tai maskin lisäksi ( ne sellaiset parin euron punaiset liukenevat tuohon tököttiin), myös De Luxe mallinen nahkainen tukka on syytä suojata mikäli sellaisen sattuu omistamaan jos ei halua muistuttaa Gorbatshovia.

Seos kannattaa tehdä rauhallisesti sekoittaen pieniä määriä jauheseosta kerrallaan puhtaaseen KYLMÄÄN veteen sillä eksoterminen reaktio on erittäin voimakas sellaiselle päälle sattuessaan ja kuohuu kyllä yli jos on ollut vähän liian kiire.
Vieressä kannattaa aina pitää pari ämpärillistä kylmää puhdasta vettä vaikka kuinka luottaisi omiin kykyihinsä hallita odottamattomia tilanteita, tässä niitä nimittäin saattaa syntyä.

Seos on parhaimmillaan parin kuumennuskerran jälkeen jolloin sekaan on liuennut hieman rautaa ja seos on "tekeytynyt" pari päivää, tällöin riittää sopan kuumennus ja palikat sekaan sen jälkeen huuhtelu, keittäminen kuumassa vedessä jotta lipeä poistuu kierteistä ja pikkuraoista ja sen jälkeen läpikotainen suihkutus joko wd-40 tai crc tai jollain muulla kosteutta syrjäyttävällä voiteluaineella ja avot, piippuja yms. ei kannata sulkea sillä sisälle kehittyvä ylipaine ampuu puu/kumitulpat sun muut viritelmät huitsin nevadaan runsaan 140 asteisen lipeäsuihkun säestyksellä, pinta joka piipun sisälle muodostuu on niin ohut että se poistuu jo parin laukauksen laukausrasituksista eikä muuta piipun sisädimensioita mitenkään.

Miten pitkään tuollainen seos on käyttökelpoista, jos sitä ei käytä kuin hyvin harvoin ja säilöö sen oikein (mitä se sitten onkaan?).

riude wrote:Miten pitkään tuollainen seos on käyttökelpoista, jos sitä ei käytä kuin hyvin harvoin ja säilöö sen oikein (mitä se sitten onkaan?).

No miulla on tossa 10l muovikannussa sellaista 6kk vanhaa josta aina silloin tällöin "lainaan" pienempiin osien keittelyihin ja se tuntuu pelittävän vielä samalla tavalla kuin aiemminkin, suljetussa astiassa varastointiaika voi todennäköisesti olla vuosia, paitsi jos muuttuu lipeäkiveksi, kuten yksi pienempi satsini teki, mutta siinäkin syynä taisi olla viallinen korkki koska tosiaan tuo puoli vuotta vanha on ihan samanlaista kuin seuraavana päivänä sotkemisesta, sellaista punertavaa, viskositeetiltaan vetopyörästö-öljyn kaltaista, oletan että kosketus ulko-ilmaan aiheuttaa jonkinasteisen hapettumisen ja seos pilaantuu.
Ja tiedoksi tosiaan että tämä sotku kiipeää itsekseen avonaisista astioista ulos sellaisena valkoisena töhnänä joten säilöminen tiiviiseen muovikannuun on ihan must, ja altaat kannattaa huuhdella hyvin käytön jälkeen tai pohjan etsiminen muistuttaa lumitöitä, lipeästä tehdyllä lumella tosin.

Semmonen unohtu vielä tosta alkuperäisestä että haju on yllättävän miellyttävä pieninä annoksina mutta ei missään nimessä pidä keitellä sisällä, oletan että pitempiaikaiset vaikutukset vastaavat niitä joita se hyvänhajuinen 99 bensiinikin näille sitä lähes "työkseen" haistelleille aiheutti, nimittäin jonkinasteista aivojen sulamista, ja nyt sitä sitten ajellaan polkupyörällä ilman ketjuja.

Ja jos hommaa tekee sisällä, KAIKKI teräksinen ruostuu huuruista pilalle, ml. sorvin johteet, käsityökalut jne. eli sinistyshommaa tehdään vain ulkona tai kohdeimurin alla (joka sekin sulaa...).

veeteetee wrote:Ja jos hommaa tekee sisällä, KAIKKI teräksinen ruostuu huuruista pilalle, ml. sorvin johteet, käsityökalut jne. eli sinistyshommaa tehdään vain ulkona tai kohdeimurin alla (joka sekin sulaa...).

Eli ei kannata tehdä tallissa hyvän kohdepoiston alla harrasteauton vieressä...
Tuulisella säällä ja ulkona tehtävää hommaa siis.

Löytyi vain Raspi merkkistä viemärinaukaisu ainetta... Pitäs olla kuulemma samaa tavaraa viemärirakeen kanssa.
Sisältää kaliumhydroksidia >90%
Ja on rakeenmuodossa, eli taisivat myydä mulle väärää ainetta... No puhdistetaan sitten viemäreitä...