Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Onkos kukaan foorumilaisista tehnyt viime aikoina merkittäviä läpimurtoja ruosteenpoiston saralla? Aikaisemmista projekteista viisastuneena olen saanut huomata, että ruoste on pahimmillaan silloin, kun se iskee prässättyihin osiin, Moisasten tapauksessa erityisesti syöttökoteloon. Materiaali on pehmeää, eikä ruostetta tahdo saada hankaamalla pois aiheuttamatta ikävää kulumaa sinistykselle. Kotelon vaihto olisi tietysti helpoin tie, mutta kun puhutaan tehdasasenteisesta osasta, ei tämä optio tunnu oikealta.



Kenelläkään kokemuksia Rost Flashista? Siinä ei taida olla sinejä liuottavia ainesosia.

http://www.crcind.com/csp/web/ProdDisp. ... =CRC%20RED

Tuon kuntoiset osat etikka-alumiiniin likoamaan, mutta tosin häviää sinistykset. Auton pintojen pohjatöissä käytetään ruosteentappajaa, eli jotain fosforihappopitoista suihkutettavaa ainetta, jota käytetään kun ruoste on pellin huokosissa liian syvällä. En muista nyt aineen nimeä, mutta automaaliliikkeissä ne sen varmasti tietää.
Kolmas keino on sitten vain öljyä ja teräsvillaa.

Sturmmann wrote:Tuon kuntoiset osat etikka-alumiiniin likoamaan, mutta tosin häviää sinistykset. Auton pintojen pohjatöissä käytetään ruosteentappajaa, eli jotain fosforihappopitoista suihkutettavaa ainetta, jota käytetään kun ruoste on pellin huokosissa liian syvällä. En muista nyt aineen nimeä, mutta automaaliliikkeissä ne sen varmasti tietää.
Kolmas keino on sitten vain öljyä ja teräsvillaa.

Se ei ainakaan autoissa oikein toimi, rost-stop on ainakin yks ruosteen muuntaja.

Juu, autohommista on kokemusta ruosteenmuuntimesta. Muuttaa "kiinteän" ruosteen mustaksi mömmöksi. Kokeilisin kyllä ensiksi johonkin toisarvoiseen kohteeseen.

Rost-stopilla tulos on kyllä sitä luokkaa, ettei sitä keräilyvehkeisiin parane laittaa. Vanha menetelmä lienee paras eli CRC:tä reilusti ja varovaista raaputtelua. Tuli värkättyä vanhasta morasta leveä talttamainen työkalu, jolla voi raaputtaa oikein loivasta kulmasta s.e. naarmuja ei pääse syntymään. Soveltuu syöttökotelon tasaiselle pinnalle hyvin. Pyöreillä pinnoilla ruostetta on sen verta vähemmän, että hommasta selviää neljän nollan teräsvillalla.

Mitä eroa muuten on CRC 3-36:lla ja CRC 5-56:lla? Eräs jenkki ase-entisöijä kehuskeli käyttävänsä ruosteenpoistoon tuota 3-36:sta, mutta minun pönttö on 5-56-tyyppistä. Ei sikäli, kyllä tuollakin pikkuhiljaa lähtee.

Mitenkäs sähkö, siis elektrolyysitankki? Ei taida erotella ruostetta ja siniä?

Kristallisoodaa, vettä ja akkulaturi voimanlähteeksi. Toinen napa (muistaakseni negatiivinen) kiinni ruostuneeseen kohteeseen ja toiseen napaan kiinni pala ruostumatonta terästä. Tavarat napoineen upotetaan kylläiseen soodaliukseen ja homma "pöhisemään". Ruoste muuttuu hiljalleen rätillä poispyyhittäväksi ja jäljelle jää kaunis tumma patina.

Tätä menetelmää käyttävät museot ympäri maailmaa. Oheisessa linkissä tarkempaa tietoa asiasta.

http://www.woodmangler.com/Derusting/el ... sting.html

Itse olen nykyään noissa ruosteputsauksissa vahvasti elektrolyysin kannalla, kappaleesta ei irtoa mitään ylimääräistä ja homma on niin vaivatonta, ettei ole enää minkäänlaista mielenkiintoa muihin tapoihin.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan homma hoituu niin, että veteen sekoitetaan esim. rautakaupan maaliosastolta löytyvää kidesoodaa ~4eur/kg n.5% vahvuuden aikaansaamiseksi (En ole huomannut että suuremmastakaan määrästä haittaa olisi, tuskin tosin hyötyäkään). Tämän jälkeen miinusnapa kiinni putsattavaan esineeseen ja +napa onko se nyt anodiin? eli siihen metallikappaleeseen joka uhrautuu tämän puhdistusprosessin puolesta. Jokatapauksessa, älkää käyttäkö ruostumatonta/haponkestävää terästä, tai sitten viekää jonnekin pellolle tms. porisemaan, jossa kyseisestä reaktiosta syntyvää katkua ei pääse hengityselimiin, tuosta saa nimittäin kehoonsa kaikki maanpäällä esiintyvät ainekset syövän kehittymiselle, muuten toimii kyllä hienosti... Eli, toisinsanoen, normaali patarauta kelpaa mainiosti anodiksi, on ehkä kertakäyttöistä ruostumisnopeutensa vuoksi, mutta huomattavasti terveellisempää elimistölle.

Tämän jälkeen annetaan prosessin käydä ja seurataan tilannetta aina silloin tällöin nostamalla kappele pois litkuista. Jos tuntuu ettei puhdistusnopeus riitä, eli akkulaturissa on liian vähän potkua, niin hitsausinvertterillä olen suurempia kappaleita varsin onnistuneesti putsannut. Umpiruostuneet valurautapannut ovat kuin kaupanhyllyltä otettuja alle tunnissa, anodina 300-400mm putkenpätkä (työpaikan etuja) jonka saa sopivasti upotettua 20l astian reunoille. Kehittää kyllä lämpöäkin aika reilusti, joka taas kiihdyttää prosessia. Vetyäkin tuossa tuntuu jonkinverran syntyvän, jonka voi havaita toisinaan kun kappaleisiin kiinnitettyjen piuhojan paikkaa hieman muuttaa > kipinöintiä ja leimahdus "keitoksen" pinnalla. En tiedä syntyykö sellaisia määriä, että voisi aiheuttaa räjähdyksen suljetussa tilassa, ainakaan akkulaturilla, mutta en ota kyllä mitään vastuuta, jos joku itsensä pilvenreunalle paukauttaa...

Toivottavasti tuosta jotain selkoa näin muutaman gin tonicin jälkeen saa, -mikäli ei, niin esimerkiksi tuolla lisää aiheesta : http://www.overdrive.fi/forum/viewtopic.php?t=84469 ja googlella löytää lisää.

Tällä foorumilla on aikaisemmin käsitelty melko paljon oksaalihapon käyttöä - kokeilkaa sitä.

Juu puhetta on ollut ennenkin näistä keittely hommista. Laitoin muistaakseni jonkun linkinkin ko. operaatiosta. No se linkki ei enää ole toiminnassa näköjään, mutta tuossa jotain vastaavaa: http://forums.offipalsta.com/showthread.php?t=30626

Kaikki uudelleen sinistettävät osat olen sitruunahapolla putsannut. Sitruunahappo vie siis sinistyksen mennessään.

Ja hiukan asian vierestä, eli alumiini/johdannaiset osat saa kaliumhydroksidilla. Selkokielellä tarkoittaa nestemmäistä viemärinaukaisu mömmöö. Käry on sitten karmea...

Tuoma SS wrote:Itse olen nykyään noissa ruosteputsauksissa vahvasti elektrolyysin kannalla, kappaleesta ei irtoa mitään ylimääräistä ja homma on niin vaivatonta, ettei ole enää minkäänlaista mielenkiintoa muihin tapoihin.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan homma hoituu niin, että veteen sekoitetaan esim. rautakaupan maaliosastolta löytyvää kidesoodaa ~4eur/kg n.5% vahvuuden aikaansaamiseksi (En ole huomannut että suuremmastakaan määrästä haittaa olisi, tuskin tosin hyötyäkään). Tämän jälkeen miinusnapa kiinni putsattavaan esineeseen ja +napa onko se nyt anodiin? eli siihen metallikappaleeseen joka uhrautuu tämän puhdistusprosessin puolesta. Jokatapauksessa, älkää käyttäkö ruostumatonta/haponkestävää terästä, tai sitten viekää jonnekin pellolle tms. porisemaan, jossa kyseisestä reaktiosta syntyvää katkua ei pääse hengityselimiin, tuosta saa nimittäin kehoonsa kaikki maanpäällä esiintyvät ainekset syövän kehittymiselle, muuten toimii kyllä hienosti... Eli, toisinsanoen, normaali patarauta kelpaa mainiosti anodiksi, on ehkä kertakäyttöistä ruostumisnopeutensa vuoksi, mutta huomattavasti terveellisempää elimistölle.

Tämän jälkeen annetaan prosessin käydä ja seurataan tilannetta aina silloin tällöin nostamalla kappele pois litkuista. Jos tuntuu ettei puhdistusnopeus riitä, eli akkulaturissa on liian vähän potkua, niin hitsausinvertterillä olen suurempia kappaleita varsin onnistuneesti putsannut. Umpiruostuneet valurautapannut ovat kuin kaupanhyllyltä otettuja alle tunnissa, anodina 300-400mm putkenpätkä (työpaikan etuja) jonka saa sopivasti upotettua 20l astian reunoille. Kehittää kyllä lämpöäkin aika reilusti, joka taas kiihdyttää prosessia. Vetyäkin tuossa tuntuu jonkinverran syntyvän, jonka voi havaita toisinaan kun kappaleisiin kiinnitettyjen piuhojan paikkaa hieman muuttaa > kipinöintiä ja leimahdus "keitoksen" pinnalla. En tiedä syntyykö sellaisia määriä, että voisi aiheuttaa räjähdyksen suljetussa tilassa, ainakaan akkulaturilla, mutta en ota kyllä mitään vastuuta, jos joku itsensä pilvenreunalle paukauttaa...

Toivottavasti tuosta jotain selkoa näin muutaman gin tonicin jälkeen saa, -mikäli ei, niin esimerkiksi tuolla lisää aiheesta : http://www.overdrive.fi/forum/viewtopic.php?t=84469 ja googlella löytää lisää.

Onnistuuko tuo systeemi, jos palju on normaalia peltiä/rautaa ja siihen sitten kappale killumaan? Ja kuinka hyvin nuo virtapiuhat pitää eristää?
Vastaavaa systeemiä käytetään tietääkseni myös hopean puhdistukseen ja piuhojen paikkaa vaihtamalla esim. kultaukseen.

Täällä olisi juttua metallin pinnoituksesta, mustauksesta ja nikkelöinnistä yms. kiinnostavaa.

http://www.timohapponen.net/

smokeball wrote: Onnistuuko tuo systeemi, jos palju on normaalia peltiä/rautaa ja siihen sitten kappale killumaan? Ja kuinka hyvin nuo virtapiuhat pitää eristää?
Vastaavaa systeemiä käytetään tietääkseni myös hopean puhdistukseen ja piuhojen paikkaa vaihtamalla esim. kultaukseen.

Mennyt koko kysymys ohi, mutta olen käyttänyt peltisiä ~10l asetonipönttöjä, kun työpaikalta niitä kätevästi saa. Eli onnistuu, mutta alkaa varsin nopeasti vuotaa, eli parin käyttökerran jälkeen joutaa romuksi. Virtapiuhoja en ole mitenkään eristellyt, hauenleuat kiinni ja virrat päälle. Sen kun muistaa vain tarkistaa että leukojen kiinnityspisteet eivät ole kovin ruosteessa, tuppaa virrankulku muuten hieman häiriintymään.

Pitäisi saada lukituskiila irti puolitoistasataa vuotta vanhasta haulikosta. Kiila lukitsee tukin piippuun ja lienee ruostunut ja paskottunut vuosien saatossa. Joku aikaisempi omistaja on sitä yrittänyt irrotella, mutta onneksi heittänyt projektin kesken ennen peruuttamattomia tuhoja. Näyttäisi, että kiilassa voisi olla joku erillinen lukitussäle. Mikähän tökötti tuohon passaisi liuottimeksi, ettei tukin pintakäsittely kärsisi? Pinnassa lienee sellakka tai mehiläisvaha - sellainen punertava ja ihmeen hyvä kunnoltaan.

Tarkoitus on 'entisöidä' haulikko varovasti. Piipuissa on eniten työtä, mutta ei mikään toivoton tapaus nekään. Juotokset ovat virheettömät ainakin päällepäin.

Anti-rust Spray Ruosteenpoistoaine ,Lidlistä! Irtoo ruuvit ja mutterit! Suosittelen!