Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Laitoin nämä vierekkäin,FN Browning 1910 ja aiheena olevan aseen.Niin erinäköisiä,mutta vierekkäin asetettuna erot jäävätkin pieniksi.Alaosassa ei paljoa eroa,kahvakulmakin täsmää hyvin.

Eron huomaa ammuttaessa.Holkki W. on yllättävän hyvä käteen ja ampuminen ei aseen keveydestäkään huolimatta ole epämieluisaa,tuntuma aseeseen on paljon parempi kuin Browningissa,vai onko se vain minun mielipiteeni?

Minun Waltherissa on vissiin jotakin vikaa,sillä kun ei tahdo osua, toisin kuin FNillä. Piippu on sisältä tosi hyvä, mutta ei vaan osu. Olisiko kruunussa vika?Hyvä se on kyllä ampua,niinkuin saksalaiset aseet yleensäkkin.

JepJep,ampuminen nimenomaan laukaisussa.Osumisessa on tosiaankin hankaluutensa...kai minunkin aseessani sama vika!Tuo käteen sopivuus oli se tarkoittamani asia.Kahva on kapea ja luulisi sen olevat huono,mutta omaan käteen se istuu hyvin.Tarkkuudesta puhuessa Waltterin termiksi sopisikin"ryhmäase",kun ei kannata sihdata pienempää kuin ryhmää kohden.

Kyllä huvitti,kun kävin Valtteria kokeilemassa.ASE-lehdessä oli juuri ollut juttu näistä ja siinä oli vanha mainoskuva, jossa Saksalainen siirtomaasotilas ampuu leijonaa Walther nelosella.Toimittajankin mielestä kyseisen herran olisi kuitenkin ollut viisainta turvaantua hevoseensa tuossa tilanteessa. Muutaman lippaallisen jälkeen olin kyllä täysin samaa mieltä

Kyllä näillä osuu minusta kohtalaisen hyvin...siihen nähden että piiput ei ole kovin hyvässä kunnossa, kaikissa näkemissäni Nelosissa on ollut melko rupinen piippu, olisko syynä "huono" rauta??
Tuo kutistunut 4:nen on ehkä huonoiten käyvä

noo voi olla että on jo iän tuomaa kulumaakin havaittavissa. Käsittääkseni ko. pyssy on kovin tarkka tuosta piipun ja holkin yhteisymmärryksestä.