Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

viimeksi kun näin tuollaisen vaihtavan omistajaa, hinta oli 1200 €

900 rysselin ruplaa kun on kahvalevyt vaihdettu.

Näin märkäkorvana pitää kysyä kokeneemmilta, että kenenkä tuo on valmistama?

Kotimainen Ahlberg on tuo Anskan pistooli ja ikäänkuin FN-10:n kopio. ts. huonompi kopio.

Ensimmäinen Suomalainen automaattipistooli, valmistettu 1918-1919 noin 1200 kpl.Kuten jo edellä sanottiin,lähes suora kopio FN 10 mallista.Ainoastaan luisti ja piippu on vähän pidempi.Valmistaja oli Turkulainen Ab H.Ahlberg&Co Oy.Tuotanto tyrehtyi tehtaan vaikeuksiin saada tehdyksi laadultaan armeijaa tyydyttäviä pistooleja.Muodollisesti armeija perui tilauksensa toimitusten viivästymisiin vedoten.Puolustusvoimille näistä meni ehkä noin 600 kpl, jotka ehdittiin toimittaa.Nykyinen hintapompsahdus näillä on hirveä, omani ostin 5 vuotta sitten hintaan 3600 mk. Kirpaisi kukkarossa tuokin,pienipalkkaisella.

3600 mk= 600 €= ei paljon pskaakaan nykyrahalla mitattuna- niin se kummasti muuttuu

Jos kysytääjn jenkkiläiseltä keräilijältä niin 100 euroa voisi olla tarjous, Suomessa sen sijaan jonnin verran enemmän...kaikki on suhteellista, nämä "kansalliset erikoisuudet " tapaavat olla "harvinaisia ja haluttuja" vain kotimaassaan...kenenkään ei pidä ottaa nokkiinsa, jos sanon, että itse en kyllä kummoisia tarjoaisi. Keräilyaseessa on AINA merkityksellistä täydellinen alkuperäisyys, mitä Suomessa tuntuu olevan äärimmäisen vaikea tajuta...niinpä täällä maksetaankin idioottihintoja uudelleensinistetyistä/mulkatuista kapineista, joilla ei ole keräilyarvoa p..kan vertaa..miksi näin on, ei käy minun järkeeni???En nyt tarkoita erityisesti Anskan Ahlbergia, vaan aseita yleensä. ´Toisaalta, eihän se tyhmä ole, joka pyytää, vaan se, joka maksaa...

Tämä on monille,itse mukaanluettuna puhtaasti taloudellinen kysymys.Tottakai kaikkein mieluisin kokoelmayksilö on alkuperäinen numerotarkka loistoyksilö, mutta raha tulee monesti esteeksi. Tästä syntyvätkin markkinat vähemmän edustaville yksilöille. Sitä oikeaa järkevällä hinnalla odotellessa on huonompikin parempi kuin ei mitään. Heikomman yksilön voi sitten myydä myöhemmin pois ja siten rahoittaa paremman hankintaa.Ei Yhdysvalloissakaan läheskään kaikki keräilijät tyydy vain minttiyksilöihin. Ei kaikki sielläkään ole erityisen varakkaita. Mitä tulee Anskan Ahlbergiin, tiedän monta Jenkkiä, jotka takuulla tarjoaisivat tuosta ihan Suomen hintatason mukaisen nipun dollareita.Paikallisia erikoisuuksia ei enää internetin aikakaudella olekkaan, harvinaisuus ratkaisee.Suomalaisten aseitten hinnat jenkkilässä ovat kovassa nousussa,eikä loppua näy?

mikä sen sitten määrittää, että keräilyesineen pitää olla mintti kuntoinen? keräilijä itse, kuten sen hinnankin? itseä on aina enemmän kiinnostanu selkeet käytönjäljet, oli kyse sitten aseista, autoista tai vaikka maansiirtokoneista. hintakin on aina ollut sillon hieman halvempi ja tietty myös jälleen myyntiarvo on pienempi, mutta rahan takia teen työtä ja huvin takia harrastelen.

Täytyy vain muistaa,ettei osta innostuksissaan liian huonoa. Semmoista kun ei viitsi alkuinnostuksen jälkeen kaapista ulos ottaa saati sitten esitellä kavereille.Kultainen keskitie on paras. Sellainen ase tai esine, mihin tulee mukana myös henkilöhistoriaa, kelpaa toki huonompanakin.

Aivan oikein! Kun aseeseen liittyy mielenkiintoista henkilöhistoriaa,se ei ole enää pelkkä ase,vaan palanen Suomen historiaa. Pidä vaan tiukasti kiinni aseestasi Anska!Itselläni on myös jokunen ase,johon liittyy mielenkiintoisia tarinoita,ja ne ovat niitä joista luovun vasta kun henki lähtee...mutta täytyy muistaa liittää aseeseen lappunen,jossa on siihen liittyvä historia,jotta mahdollisen äkillisen kuoleman takia historia ei häviä.