mauser.7, 65mm.kyljessä teksti " waffenfabrik mauser a:g oberndorf a.n.
mausers patent" aseen pituus noin 15,5 cm.
kommentteja aseesta, jos on.
oliko laajalti käytössä ja keillä es,toisessa maailmansodassa jne.tiedoista kiitollinen.
mauser- 7, 65
Lainaus muualta:
Kyseessä on "Akka-Mauser" vuosimalli 1914. Patentoitu vuonna 1909 massasulkuiseksi 9 x 19 mm sotilasaseeksi, mutta toiminta jopa vajaatehoiseksi ladatulla Parabellum-patruunalla oli liian raju. Ensimmäinen joukkotuotantoon omaksuttu JOSEF NICKL:in rakenneratkaisuihin perustuva ase oli 6.35 mm Browning-patruunaa ampuva "Neiti-Mauser" malli 1910, mutta pian havaittiin, että 7.65 mm Browning-patruunaa ampuvalle variaatiolle olisi enemmän kysyntää.
Niinpä kehiteltiin malli 1914. Jos sen puukahva on muotoiltu paremmin käteenkäyväksi (= kahvan takaosa ei ole suora, vaan S-kirjaimen muotoinen), on kyseessä variaatio 1914/34. Vuonna 1933 uudelleensyntyneen Saksan laivasto hankki tuntemattoman määrän aseita M 14/34 jakeluun enimmäkseen upseereille ja aliupseereille. Monet armeijan upseerit ostivat Akka-Mausereita yksityisvara-aseikseen jo 1. maailmansotaan, mutta armeija ei omaksunut tätä mallia tai sen variaatioita viralliseen käyttöön edes "pulakorvike-pistooleiksi" 1. maailmansodan aikaan. Ilmeisesti merivoimien vaatimuksesta alettiin pistoolit M 14/34 varustaa muovikahvoilla. Tietolähteeni eivät kerro sitä, milloin "kuttaperkkakahva" omaksuttiin käyttöön puukahvan tilalle.
Akka-Mausereista löytyy käytettävissä olevasta kirjallisuudesta yllättävän niukalti tietoja. Jossakin vaiheessa (vuosikaan ei ole tiedossani) alettiin ne ja 6.35 mm "Neiti-Mauserit" sarjanumeroida sekaisin, alkaen numerosta 200.000. Mallien tuotannon hiipuessa vuonna 1939 oli sarjanumero 640.000 juuri saavutettu tai ylitettykin. Aseesi ei liene sotasaalis, vaan hankittu siviilikanavitse joskus 1930-luvulla. Merkittävää keräilyarvoa sillä ei ole, koska se on varsin yleinen taskuasemalli Suomessa.
Kyseessä on "Akka-Mauser" vuosimalli 1914. Patentoitu vuonna 1909 massasulkuiseksi 9 x 19 mm sotilasaseeksi, mutta toiminta jopa vajaatehoiseksi ladatulla Parabellum-patruunalla oli liian raju. Ensimmäinen joukkotuotantoon omaksuttu JOSEF NICKL:in rakenneratkaisuihin perustuva ase oli 6.35 mm Browning-patruunaa ampuva "Neiti-Mauser" malli 1910, mutta pian havaittiin, että 7.65 mm Browning-patruunaa ampuvalle variaatiolle olisi enemmän kysyntää.
Niinpä kehiteltiin malli 1914. Jos sen puukahva on muotoiltu paremmin käteenkäyväksi (= kahvan takaosa ei ole suora, vaan S-kirjaimen muotoinen), on kyseessä variaatio 1914/34. Vuonna 1933 uudelleensyntyneen Saksan laivasto hankki tuntemattoman määrän aseita M 14/34 jakeluun enimmäkseen upseereille ja aliupseereille. Monet armeijan upseerit ostivat Akka-Mausereita yksityisvara-aseikseen jo 1. maailmansotaan, mutta armeija ei omaksunut tätä mallia tai sen variaatioita viralliseen käyttöön edes "pulakorvike-pistooleiksi" 1. maailmansodan aikaan. Ilmeisesti merivoimien vaatimuksesta alettiin pistoolit M 14/34 varustaa muovikahvoilla. Tietolähteeni eivät kerro sitä, milloin "kuttaperkkakahva" omaksuttiin käyttöön puukahvan tilalle.
Akka-Mausereista löytyy käytettävissä olevasta kirjallisuudesta yllättävän niukalti tietoja. Jossakin vaiheessa (vuosikaan ei ole tiedossani) alettiin ne ja 6.35 mm "Neiti-Mauserit" sarjanumeroida sekaisin, alkaen numerosta 200.000. Mallien tuotannon hiipuessa vuonna 1939 oli sarjanumero 640.000 juuri saavutettu tai ylitettykin. Aseesi ei liene sotasaalis, vaan hankittu siviilikanavitse joskus 1930-luvulla. Merkittävää keräilyarvoa sillä ei ole, koska se on varsin yleinen taskuasemalli Suomessa.
Si vis pacem, parabellum...
