Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Onko muilla havaintoja tähtäimen leimauksita kun juuri hakemastani aseesta puuttuu patentti niinkuin tikkakoskenkin leimat kummaltakin puolta tähtäintä vai onko varaosat olleet ilman leimaa?

Shot with Canon DIGITAL IXUS 60 at 2007-08-10

Shot with Canon DIGITAL IXUS 60 at 2007-08-10

Varaosatähtäimistä puuttuivat leimaukset, noita jouduttiin uusimaan kolhujen vuoksi jonkin verran ja varaosissa leimaukset puuttuvat. Kovin yleisesti leimattomia ei maailmalla tapaa, sensijaan tähtäinjalkoja ilman leimoja tulee toisinaan vastaan kotimaasta ja ulkomailla on myynnissä laajemmaltikkin noita.

Kiva pyssy kun on runko ollut aikanaan suojeluskunnalla (vanhempi leimamerkintä eli siis ollut yhteisöllä ilmeisesti jo ennen v 1939 ? tai ainakin sille aikanaan hankittu yksilö)

oliko runkoon, hylsynpoistoaukon kohdalle merkitty leima " -41" ??

Oikeen loimukoivutukki.

reka65 wrote:Oikeen loimukoivutukki.

onko tuollainen loimutukki näissä aseissa vanhempi/harvinaisempi?

Joissain vanhoissa kuvissa nähnyt loimua juuri markkinointi mielessä. Sakon L-46 mainoksissakin on juuri parasta näkyvillä, mutta mullakin on ihan perus tavaraa tukki.

Törni wrote:onko tuollainen loimutukki näissä aseissa vanhempi/harvinaisempi?

On...mutta ei kylläkään mikään ultraharvinaisuus.

Suorasyiseltä tuo minusta näyttää. Väritys on saatu aikaan petsaamalla. Loimussa syykuvio on mutkallinen, visassa lähestulkoon kiharainen.

Minun mielestäni tuo on sellaista "rajoilla olevaa" loimukoivua, mutta kuviot alkaa tukin toisella puolella olemaan jo melkolailla "laimeita". En ole nyt varsinaisesti mikään puualan asiantuntija, mutta käsittääkseni sitä loimukoivua on yleensä siinä määrätynlaisen koivun tyvitukissa ja mitä lähempää maan rajaa tukki on katkaistu, niin sitä kiharaisempaa ja hienompaa loimukuvio on.

Kaikista hienoimmat loimukoivukuviot Suomi Kp:ssä olen nähnyt Mannerheimille ja Hitlerille annetuissa lahja-aseissa. Niissä kuvioissa kyllä silmä lepää...

Ei läheskään kaikkien koivujen tyvessä ole loimua, mutta sellaisissa rauduskoivuissa, missä tyvipöllissä on sellainen 1-1,5 metriä mustaa kaarnamaista kuorta, on todennäköisesti puussa kiharainen ja sitkeä loimukuvio. On muuten kirveelläkin huomattavasti sitkeämpiä halkaistavia, kuin ylempänä puussa oleva suorasyinen osuus.

Sota-ajan tuotannossa ei ollut enää paljon varaa valkkailla aseen tukkeihin hienon näköisiä loimutukkeja, niinkuin ennen Talvisotaa valmistettuihin aseisiin tehtiin, vaan sitä koivulankkua otettiin, mitä satutiin saamaan.

Sitä vielä, että tehtiinkö kaikki sodan aikana valmistuneet Suomi-KP:t loimutukeilla? Tuossa kuvassa olleessa yksilössähän on vahviketappina puutappi. Laitettiinko suorasyisiin varikkotukkeihin puutappeja?

Kakkosmalli numerotarkka

Kysymys. Lisättiinkö noita Moisasen pultteja jo sota-aikana halkeilleisiin tukkeihin vai onko kyseessä myöhempi modifikaatio? Ilmeisesti tehty kuitenkin ennen putkiniittien käyttöönottoa?

CH wrote:Lisättiinkö noita Moisasen pultteja jo sota-aikana halkeilleisiin tukkeihin vai onko kyseessä myöhempi modifikaatio?

Ymmärtääkseni ennen ja alkuvaiheessa jatkosodan aikana...oletkos nähnyt yhtään putkiniitillä vahvistettua "ykkösmallin perää"(ei upotettua hihnankoloa)?

CH wrote:Ilmeisesti tehty kuitenkin ennen putkiniittien käyttöönottoa?

Kyllä.

Tulenjohtomies wrote:oletkos nähnyt yhtään putkiniitillä vahvistettua "ykkösmallin perää"(ei upotettua hihnankoloa)?

Kyllä kaikki näkemäni niitatut ovat olleet varikkoperiä, joissa on tämä sveitsiläismallinen hihnalenkki. Mitenkäs sitten puinen poikkitappi, käytettiinkö samaan aikaan Mosinin rekyylipultin kanssa vai oliko tämä vahvikkeista varhaisin?