Puinen krh.

[Ned Flanders]

Onko kenelläkään hajua/tietoa tästä koneesta?

Koko jotain 100mm, rakenne puuta ja vahvistettu rautalangalla, muuta en itse tiedä.. Onko jokin propagandalehtisten heitin vaiko ihan eläviä tykinkuulia käyttää?

[smokeball]

Lehtikuvassa näytti olevan varaputkikin vieressä, että saa vaihtaa kuumentuneen tilalle
Vahvasti epäilyttää värkin toimivuus ja arvelisin sen olevan harhautustarkoituksiin valmistettu.

[JaLe]

Pikaisella googlettamisella ei paljoa selvinnyt. Sanovatten sen olevan saksalainen, Ensimmäisen maailmansodan aikainen Albrecht-heitin.
http://www.collectorssource.com/item.asp?recid=1562

[smokeball]

Kustaa II Aadolfin aikana oli nahkatykki käytössä, jota voisi tuohon vehkeeseen jossain mielessä verrata

[Ned Flanders]

Rautalanka vahvistukset vaikkuttaisivat turhalle jos tuo olisi ainoastaan harhautus käyttöön

Itsellekkin tulivat nuo Kustaan nahka kanuunat mieleen. (Jostain syystä mielessä pyörii että ne eivät olisi olleet niin hyviä kuin on annettu ymmärtää.
Väittikö joku ohjelma etteivät ne voineet toimia tai vastaavaa.. )


Nuo omat kuvani ovat kanssa tuolta Jalen linkistä.

[reka65]

Nahkatykistä olen kuullut puhuttavan toisissa yhteyksissä...jossain saunailloissa

Joo,tuo puinen heitin tuo mieleen kiinassa käytetyn heittimen.Ainakin sellaisia käytettiin kuomingtangin ja Maon kansanarmeijan välienselvittelyissä mutta sen alkuperää en tiedä enkä kyllä nimeäkään,edes kiinalaista.


Ei pahus,se olikin nahkahaulikko eikä nahkatykki

[smokeball]

Voisko tuo heitin olla mahdollisesti propagandan levitykseen? Keveämpi lataus ja 'projektiilina' nivaska antautumiskehotuksia. Ehkä jotain palorasioita tai kaasupillereitäkin voisi kuvitella sillä heitellyn.

[reka65]

Nimenomaan ainakin palorasioita.

[Canet]

Jotain tietoa tuota Albrecht -heittimestä löytyi. Lyhyen kantaman (amet 50..550m) juoksuhautakäytössä ollut 240 mm miinanheittäjä. Lähtönopeuden sanotaan olleen niin pieni, että lentävän ammuksen pystyi näkemään lennossa.

Ruottin Kustaan nahkakanuuna on pitkälti myytti, perustunee Topeliuksen "Välskärin kertomusten" virheeseen. Kustaa kokeili jo Puolan sotaretkellään ohutputkista, nahalla, köysillä ja vanteilla vahvistettua tykkiä. Aseen painon mainitaan olleen vain 40 kg. Ongelmia kuitenkin oli, erityisesti ylikuumeneminen - nuo vahvistukset toimivat hyvänä lämpöeristeenä! Eikä ne vahvistukset aina toimineet - tuli putki päin silmiä.. Ei sitten jäänyt pitemäksi ajaksi käyttöön - ja tämä oli se ruotsalainen nahkakanuuna. Sitten on tietysti muitakin nahkakanuunoita, -tulppaaneja jne.

Muistan nähneeni Tukholman Arméemuseessa joskus 1980-luvulla "nahkakanuunan", kyseessä oli ennallistus, jossa ilmeisesti puusta sorvatun tykin putken päälle oli vedetty siisti nahkaverhoilu - juuri sellainen "nahkakanuuna", jonka sanojen nahka ja kanuuna yhdistäminen ilman sen kummenpaa miettimistä voikin tuottaa. Sittemmin "komistus" on pysynyt piilossa - tuli ilmeisesti uudempaa tutkimustulosta..

30-vuotisessa sodassa ruotsalaisilla oli "salaisena aseena" ns. rykmenttitykki, joka oli lyhytputkinen 3 naulan kenttätykki, joka painoi reilut parisataa kiloa. Tykki liikkui jalkaväen mukana kolmen miehen tai yhden hevosen voimin. Myöhemmin tykkiä kehiteltiin edelleen ja siitä tehtiin 6 naulan versio. Ilmeisesti tämä tykki sekottui Topeliuksen "kertomuksissa" nahkakanuunaan - niihin "kevyisiin, mutta hirveisiin.." tai miten se nyt meni..

[Juha Tompuri]

Försök gjordes med det 3-pundiga läderstycken under 1620-talet.

Detta läderstycke skall dock inte förväxlas med det 3-pundiga regementsstycket som kom att ingå i 1630 års artillerisystem.

Läderstycket var endast en pjäs ur en bred försöksserie, som slutligen ledde fram till det 3-pundiga regementsstycket.

Läderkanonen introducerades i Sverige av infanteriöversten Melchior von Wurmbrandt, en kondottiär av tysk börd, som 1625 trätt i svensk tjänst. Han lyckades intressera konungen för sitt förslag till en extra lätt fältkanon, till vilken han sade sig ha fått idén från Schweiz, där han uppgav sig ha varit närvarande vid försök med en dylik pjäs 1622.

Stommen till det 3-pundiga läderstycket utgjordes av ett kopparrör "tunt som pergament", vilket i sin bakre del omslöts av järnringar eller järnskenor av varierande tjocklek. Skenorna och röret lindades med tjocka rep, som mellan varje varv fixerades med ett slags kitt. Det sålunda färdigställda eldröret erhöll därefter ett överdrag av hårt läder och ytterst en täckning av smorläder som skydd mot yttre åverkan. Det färdiga styckets eldrörsvikt uppgick till 11 lispund (omkring 74 kg). Tillverkningen skedde bland annat vid Julita bruk i Södermanland.

De Wurmbrandtska styckena tillverkades under åren 1626-1629.
De prövades i polska kriget under tygmästare Ludvig Ripps ledning, dock helt utan framgång, varför typen senare kasserades. Den reella anledningen till "kassationen" var pjäsernas låga eldhastighet på grund av snabb överhettning och de därefter följande riskerna för pjässprängning och självantändning.
Man gjorde aven försök med 6- och 24-pundiga läderstycken.

http://home.swipnet.se/~w-15699/artilleri.htm

Läderkanon - en uppfinning från 1600-talet

Läderkanonen var en ny uppfinning på 1620-talet. 1622 tillverkade Philipp Eberhard och Alexander Bierbuyer läderkanoner i Zürich. En österrikisk överste, Melchior Wurmprandt, lärde sig konstruktionen och erbjöd sina tjänster till den svenska kungen. Första uppsättningen läderkanoner var klar för leverans i slutet av september 1627. De flesta svenska läderkanonerna tillverkades av Wurmprandt och de största beställningarna gjordes under år 1628. Wurmprandt fick två konkurrenter, artillerikaptenen Ludvig Ripp och infanterikaptenen Robert Scott.



Kanonen i Livrustkammaren är konstruerad av Ludvig Ripp och är en gåva till rikskansler Axel Oxenstierna från konstruktören. Kanonröret är av stål, överklätt med koppar och lindat med rep, däröver läder. Det yttre utförandet är enklare än samtidens metallkanoner. Kanonen provsköts på nyåret 1628.



Läderkanonerna var lätta att flytta på fält. För att flytta vanliga kanoner behövdes flera hästar. Tidö-kanonen väger knappt 50 kg. De gick lätt sönder vid avfyrning bl.a. på grund av den starka hetyan och det finns inte många bevarade. Kanonen i Livrustkammaren är den enda bevarade i Sverige.



Ammunitionen var vanligen lod, järn- eller blykulor som vägde 3-, 6- eller 24-pund. Även hagel har använts. Till Ripps kanoner användes sk. kedjelod bestående av 2 halvsfäriska kulsegment förenade med en kedja och tillsammans bildande en kula av kanonens kaliber. Även fältpatroner eller karduser sammansatta av bly, rullbly, ståltråd, trä, lärft, bindgarn och krut användes.

http://lrk.lsh.se/default.asp?id=5413&p ... lfilename=

Kääntämiset jätän suosiolla kieltä paremmin taitaville

[Rautapuu]

Japanilaiset käyttivät puisia kranaatinheittimiä Venäjä-Japani sodassa.

[Ned Flanders]

Japanilaiset käyttivät puisia kranaatinheittimiä Venäjä-Japani sodassa.

Myös tuollainen samantapainen koje on tehty arisakaan, bambua joka vahvistettu rautalangalla.


Ammus.

[reka65]

Japanilaiset ainakin tutkivat tällaisen aseeseen kiinnitettävän heittimen valmistamista armeijan tutkimuslaitoksella.

[LV]

Tässä ohjesäännössä on sivulla 45 joitain numerotietoja Albrecht-Mörseristä, mutta ne ovat sodanaikaisia tiedustelutietoja.

http://www.scribd.com/doc/35955470/Manu ... y-USA-1918

Googlessa voi koittaa hakusanoja: "Flügelminenwerfer" ja "Albrecht-Mörser".