Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Kävipä sattuma; löysin samanlaisen vennään arvomerkki/taktilliset merkit taulukon, mutta ruottinkielisenä.

Klpro wrote:

leksa wrote:siinä mitään mutta kun hän ampui politrukin niin sitten tuli pual tuntii kranaatteja ja 15 äijää meni.
Että tämmöistä.

Itselle on muotoutunut käsitys, että eivät kovin pidettyjä välttämättä nämä "valistajat" olleet.
Osa johtunee noista tietyistä etuoikeuksista joita ottivat ilmeisestikin "eliittinä" itselleen, osa ko. henkilöiden tavasta johtaa. Eli ideologian ohittaessa järjen+ väkivallan&häpäisyn mahdollinen käyttö pelotteena ei saattanut kaikille olla mieleen.
Voin olla toki väärässäkin..

Politrukit olivat samanlaisia kuin Berliinissä 1945 olevat rangaistus-partiot: Heitä sekä pelättiin että vihattiin.

Poliittiset "ohjaajat" saattoivat määräillä tai painostaa sotilasjohtajia toimimaan tahtonsa mukaan. Heillä vaan ei useinkaan ollut varsinaista sotilasjohtajan koulutusta. Koko homma perustui vainoharhaiseen ajatukseen, ettei upseereihin voinut luottaa, vaan heille piti laittaa kaitsija mukaan.

Varmasti joukossa oli itsensä täysillä peliin pistäviä kavereita, joiden puhetaito ja henkilökohtainen esimerkki auttoivat yksikköä sille annetun tehtävän suorittamisessa. Vaan olipa myös sellaisia "pehmeän leivän" poikia, joita ei kukaan sotilas voinut kunnioittaa - vain inhota ja pelätä.

Sinällään ajatus joukon henkeä ylläpitävästä ja myös yksittäisten taistelijoiden jaksamista tukevasta käyttäytymistieteiden asiantuntijasta varsinaisen sotilasjohtajan apuna on mielenkiintoinen. Ilmeisesti Israelilla on ollut/on joku tämäntapainen systeemi. Meillä tämä jäänee sotilaspappien ja -diakonien varaan - nykymaailmassa pappeus voi olla myös ns. rasite - kirkkoon kuulumaton tai täysin toista uskontoa harjoittava ei ota kontaktia..

Canet wrote:Poliittiset "ohjaajat" saattoivat määräillä tai painostaa sotilasjohtajia toimimaan tahtonsa mukaan. Heillä vaan ei useinkaan ollut varsinaista sotilasjohtajan koulutusta. Koko homma perustui vainoharhaiseen ajatukseen, ettei upseereihin voinut luottaa, vaan heille piti laittaa kaitsija mukaan.

Varmasti joukossa oli itsensä täysillä peliin pistäviä kavereita, joiden puhetaito ja henkilökohtainen esimerkki auttoivat yksikköä sille annetun tehtävän suorittamisessa. Vaan olipa myös sellaisia "pehmeän leivän" poikia, joita ei kukaan sotilas voinut kunnioittaa - vain inhota ja pelätä.

Sinällään ajatus joukon henkeä ylläpitävästä ja myös yksittäisten taistelijoiden jaksamista tukevasta käyttäytymistieteiden asiantuntijasta varsinaisen sotilasjohtajan apuna on mielenkiintoinen. Ilmeisesti Israelilla on ollut/on joku tämäntapainen systeemi. Meillä tämä jäänee sotilaspappien ja -diakonien varaan - nykymaailmassa pappeus voi olla myös ns. rasite - kirkkoon kuulumaton tai täysin toista uskontoa harjoittava ei ota kontaktia..

Politrukkijärjestelmähän luotiin Puna Armeijaan Venäjän sisällissodan aikana. Tämä siksi, koska tsaarin armeijan vanhat upseerit olivat päteviä sotilaita, mutta eivät aina "poliittisesti luotettavia", tai näin siis epäiltiin. Näitä kohtaan ei siis tunnettu aukotonta luottamusta, joten sen vuoksi perustettiin politrukin virka. Kaikki käskyt oli hyväksytettävä politrukilla. Lisäksi politrukit tietysti vastasivat valistustoiminnasta ja poliittisesta kasvatuksesta.

Tämä oli sinällään Trotskilta tuohon tilanteeseen sopiva keksintö, eikä siinä mitään. Sisällissodassa järjestelmä toimi ilmeisen hyvin, tai ainakin voittoisasti.

Osoittautui vain sitten myöhemmin, niin kuin Canet totesi, että poliittisen ohjaajan pätevyys ei suinkaan kulkenut käsikädessä sotilaallisten taitojen kanssa. Huono ja epäpätevä politrukki saattoi lamauttaa koko yksikön toiminnan komppaniasta armeijakuntaan. Ilman politrukin hyväksyntää käskyjä ei voitu viedä eteenpäin. Tämä tietysti johti monesti siihen että hommat meni jahkailun takia ihan metsään. Tämä kaksinapainen johtajajärjestelmä ja Puna Armeijassa hyvin vähän suosittu aktiivinen oma-aloitteisuus ei ollut kovin hyvä yhdistelmä. Parhaana esimerkkinä tietysti kesän 1941 rähinät.

Huonojen kokemuksien vuoksi politrukkijärjestelmästä luovuttiin Puna Armeijassa 1942.





Hiukan offtopic//

Näistä suomalaisista hengellisiä "ohjaajia" en kyllä oikein pysty käsittämään. Minun mielestäni sotilapappijärjestelmän ylläpitäminen nykyaikana armeijassa on käsittämätöntä. Sivistysmaissa kirkon ja valtion pitäisi olla jyrkästi erotettuna. Kirkon ja armeijan liitto saisi olla ensimmäisiä purettavia. Jokainen saa uskoa vapaasti mihin haluaa, mutta tuollainen instituutio ei ole nykypäivää. Mutta tämä vaan minun mielipiteenäni.

Ei hävineeet nämät Politrukit mihinkään!
Nimi vain muutui "puoluen työn järjestajaksi!"
Jokaisessa kollhoosissa ja armeejan tukikohdassa oli oma Parorg,lyhenetty versio Puoluen työn järjestäjästa!(Ivanin ukko oli yksi niistä! )
Nyrkysäännöksen perustella kaikkit olivat KGB yhteyshenkilöt.
Puoleen jäseneksi ottettin erittäin luotetttavia kansalaisia(työsankarit,johtokunta)
Taisteltiin alkoholismin,yhteiskunnan loisten ja muiden huonoiden ilmiöiiden kanssa!
Sivistetiin moraalisesti alas käyneet ihmisia ja järjestetiin tuomioistuimia työväen talolla!
Valvotiin,että Puoluen kongressin 5-vuotiat suunitelmat toteuttusivat.

Nykyaikanaa tarvitaisin myös niitä ,Lastensuoeilijat ja nuorisotyöntekijat ovat lambaat heidän varrella!
Mutta näillä kävi ikävästi ketkä poliitisesti ei ollut heidän kanssa samalla "linjalla!"

Ivan Orav wrote:Ei hävineeet nämät Politrukit mihinkään!
Nimi vain muutui "puoluen työn järjestajaksi!"
Jokaisessa kollhoosissa ja armeejan tukikohdassa oli oma Parorg,lyhenetty versio Puoluen työn järjestäjästa!(Ivanin ukko oli yksi niistä! )
Nyrkysäännöksen perustella kaikkit olivat KGB yhteyshenkilöt.
Puoleen jäseneksi ottettin erittäin luotetttavia kansalaisia(työsankarit,johtokunta)
Taisteltiin alkoholismin,yhteiskunnan loisten ja muiden huonoiden ilmiöiiden kanssa!
Sivistetiin moraalisesti alas käyneet ihmisia ja järjestetiin tuomioistuimia työväen talolla!
Valvotiin,että Puoluen kongressin 5-vuotiat suunitelmat toteuttusivat.

Nykyaikanaa tarvitaisin myös niitä ,Lastensuoeilijat ja nuorisotyöntekijat ovat lambaat heidän varrella!
Mutta näillä kävi ikävästi ketkä poliitisesti ei ollut heidän kanssa samalla "linjalla!"

Ja nämä Parorgit ei siis ottanut vodkaa ollenkaan...

Sapööri wrote:

Canet wrote:Poliittiset "ohjaajat" saattoivat määräillä tai painostaa sotilasjohtajia toimimaan tahtonsa mukaan. Heillä vaan ei useinkaan ollut varsinaista sotilasjohtajan koulutusta. Koko homma perustui vainoharhaiseen ajatukseen, ettei upseereihin voinut luottaa, vaan heille piti laittaa kaitsija mukaan.
Osoittautui vain sitten myöhemmin, niin kuin Canet totesi, että poliittisen ohjaajan pätevyys ei suinkaan kulkenut käsikädessä sotilaallisten taitojen kanssa. Huono ja epäpätevä politrukki saattoi lamauttaa koko yksikön toiminnan komppaniasta armeijakuntaan. Ilman politrukin hyväksyntää käskyjä ei voitu viedä eteenpäin. Tämä tietysti johti monesti siihen että hommat meni jahkailun takia ihan metsään.
Huonojen kokemuksien vuoksi politrukkijärjestelmästä luovuttiin Puna Armeijassa 1942.

Tuo käsitys minullakin on ollut. Osa lienee jäänyt rintamalle, rivimiehenäkö?
Osa valistamaan kotipuoleen.

Kyllähän se poliittinen valistustyö, poliittinen valvonta ym. jatkui politrukkijärjestelmän lakkauttamisenkin jälkeen.

Mutta tuosta kaksinapaisesta johtamisjärjestelmästä luovuttiin, eli ei enää tarvinnut hyväksyttää käskyjä politrukilla ennen niiden toteuttamista. Eli politrukkien "sotilaallinen valta" lakkautettiin.

Klpro wrote:

Sapööri wrote:

Canet wrote:Poliittiset "ohjaajat" saattoivat määräillä tai painostaa sotilasjohtajia toimimaan tahtonsa mukaan. Heillä vaan ei useinkaan ollut varsinaista sotilasjohtajan koulutusta. Koko homma perustui vainoharhaiseen ajatukseen, ettei upseereihin voinut luottaa, vaan heille piti laittaa kaitsija mukaan.
Osoittautui vain sitten myöhemmin, niin kuin Canet totesi, että poliittisen ohjaajan pätevyys ei suinkaan kulkenut käsikädessä sotilaallisten taitojen kanssa. Huono ja epäpätevä politrukki saattoi lamauttaa koko yksikön toiminnan komppaniasta armeijakuntaan. Ilman politrukin hyväksyntää käskyjä ei voitu viedä eteenpäin. Tämä tietysti johti monesti siihen että hommat meni jahkailun takia ihan metsään.
Huonojen kokemuksien vuoksi politrukkijärjestelmästä luovuttiin Puna Armeijassa 1942.

Tuo käsitys minullakin on ollut. Osa lienee jäänyt rintamalle, rivimiehenäkö?
Osa valistamaan kotipuoleen.

Kyllä, sotilaat ovat kyllästyneet "valistukseen".

leksa wrote:

Ivan Orav wrote:Ei hävineeet nämät Politrukit mihinkään!
Nimi vain muutui "puoluen työn järjestajaksi!"
Jokaisessa kollhoosissa ja armeejan tukikohdassa oli oma Parorg,lyhenetty versio Puoluen työn järjestäjästa!(Ivanin ukko oli yksi niistä! )
Nyrkysäännöksen perustella kaikkit olivat KGB yhteyshenkilöt.
Puoleen jäseneksi ottettin erittäin luotetttavia kansalaisia(työsankarit,johtokunta)
Taisteltiin alkoholismin,yhteiskunnan loisten ja muiden huonoiden ilmiöiiden kanssa!
Sivistetiin moraalisesti alas käyneet ihmisia ja järjestetiin tuomioistuimia työväen talolla!
Valvotiin,että Puoluen kongressin 5-vuotiat suunitelmat toteuttusivat.

Nykyaikanaa tarvitaisin myös niitä ,Lastensuoeilijat ja nuorisotyöntekijat ovat lambaat heidän varrella!
Mutta näillä kävi ikävästi ketkä poliitisesti ei ollut heidän kanssa samalla "linjalla!"

Ja nämä Parorgit ei siis ottanut vodkaa ollenkaan...

Partorgeillä oli oma "sisäpiiri" missä saunotiin ja ryypätiin!

Otettiin vähän tätä.

Veli Ivan - kun näytät olevan asioista perillä - mikä sitten oli "Zampolit"?

Neuvostoliittolainen vastike trampoliinille....

Kun ei Ivan kerennyt vastata, niin sotkempa väliin.

Zampolit oli myös poliittinen upseeri. Toimi vähän niin kuin päällikön/komentajan kakkosmiehenä ja oli alistettuna varsinaiselle päällikölle/komentajalle. Toisin kuin politrukit/komissaarit ennen vuotta 1942. Nämä zampolitit tulivat tuon varsinaisen kaksinapa-järjestelmän jälkeen, jos muistan oikein. Zampolitin tehtävänä oli poliittinen ohjaus ja valistus. Mutta ei oikeutta puuttua päällikön/komentajan käskyihin eikä käskyt kulkeneet zampolitin kautta.

Tuo koko järjestelmä, sen historia ja eri vaiheet on aika monipolvinen juttu. Pitäisi perehtyä enemmän. Siinä oli aika monta erilaista vaihetta. Mutta muistaakseni nuo zampolitit oli lyhyesti sanottuna poliittisia valistusupseereita ilman varsinaista sotilaallista käskyvaltaa.




Ivan voi jatkaa/korjata. On varmasti parempaa ja tarkempaa tietoa.

Canet wrote:Veli Ivan - kun näytät olevan asioista perillä - mikä sitten oli "Zampolit"?

Ei ole välijä, onko komissari, politruk tai zampolit(jos muistan oikein, sitten pitää olla virallinen nmitys "Zamestitel polititseskovo upravlenija", eli poliitilisen johtokunnan edustaja )
Nämät kolm esimerkkia on lyhennnetut kutsunimet!

Комиссар — назначенный в подразделение, часть, соединение, объединение специальный представитель политического руководства государства (либо правящей партии), осуществляющий политический надзор за военным командованием и личным составом, а также ведущий в части политико-просветительскую и воспитательную работу. В настоящее время этот термин употребляется, чаще всего, в отношении официальных представителей коммунистической партии в войсках Советской России и СССР. Часто употребляется как синоним терминов политрук и замполит, хотя не вполне соответствует им по смыслу (см. ниже).

Tämän jutun on Sapööri jo kääntänyt edellisessa viestissä Suomeksi!