Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

turjake wrote: Huomaathan hyvä CH että tuossa kohdassa on selvä painovirhe, ruutilaadut luetellaan järjestyksessä N310-N350 jonka jälkeen on listattu vielä N340, 3N37 ja N350 ihan eri arvoilla. Eli samoille ruudeille saman luodin osalta kaksi eri latausarvoskaalaa. Tuo ylempi N350 0,28-0,31 kuulostaisi jo mahdolliselta mutta alempi arvo 0,38-0,43 on reippaasti liikaa.

Huomaanhan minä sen nyt. Suorastaan käsittämätöntä putkinäköisyyttä meikäläiseltä. Olisihan tuo pitänyt tajuta, ettei niitä ruutilaatuja voi olla noin monta.

Onneksi aseena oli .357 reukku eikä normipaineille ponnistettu .38. Pehmeä lyijy antaa tietysti anteeksi, mutta kuitenkin.

Hyvin suppean luokan testausta N310-ruudilla. Aloituslataus Sakon .38 Special -hylsyyn oli 0,16 g ja luodin asetus samoin kuin ennenkin. Toinen lataus oli turjakkeen suosittama 0,18 g kaiken muun pysyessä samana. Lopuksi tein vielä S&B:n .357 Magnum-hylsyyn 0,18 g latauksen ja luodin pää oli saman verran ulkona kuin .38-hylsyssä. Kutakin patruunalaatua oli 3 kpl.

Havaintona oli, että .357-hylsyyn tehtynä rullan kurkkuun ei tullut juuri lainkaan lyijyjämiä. .38-hylsyyn ladattuna kurkkuihin tuli hieman hopeista sävyä, mutta ei pahasti. Toisaalta laukausmäärä oli hyvin pieni.

Ylimenokartion ja piippureijän lyijyttymisessä ei ollut eroja. Lyijyä kertyi hieman rihlapalkkien sisäsyrjälle.



Iskemien muodossa oli havaittavissa sellainen ero, että 0,18 g .38-hylsyssä veti kaikki reijät selvästi soikeiksi. 0,18 g .357-hylsyssä oli parempi, joskin yhdessä reijässä muotopuolisuus on nähtävillä. 0,16 g .38-hylsyssä oli jokseenkin samanlainen, mutta edelleen, laukausmäärä oli kovin pieni. Parempi olisi ollut ampua täysi rullallinen ja vertailla sitten vasta reikiä. Alla on kumminkin kuvattuna huonoin reikä kustakin latauksesta. Taulu oli tiukalla ja likimain suorassa ampujaan nähden.



En tiedä, voisiko .38-hylsyn latausta edelleen laskea 0,14 tai 0,15 grammaan? Tuota vastaava tilavuus alkaa olla annostelijassa melko nafti. Toisaalta voisi kokeilla myös 0,16 gramman toimivuutta .357-hylsyssä.

Onko WC-puuhissa nykyään järkeä, tuskinpa varmaan. Tässä aseessa toistaiseksi paraskäyntisin lataus on ollut 0,45 g N350:stä 8,1 g Magtechin osavaipan takana. Ei lyijytä eikä potki. WC-asiointi vain rupesi kiinnostamaan "perinnemielessä", kun PV ampui 60-70-luvulla Sakon ja Lapuan vastaavaa paukkua S&W 14-reukuilla ja sen sellaisilla. Moni tuon ajan elänyt ei kaiketi kaipaile menneitä, mutta toisaalta eivätpä kaikki veteraanitkaan välitä nähdä Pystykorvaa elinikänään.

.357 hylsyyn ladatessa on ruutitila 3mm pidempi ja paine jää huomattavasti alemmaksi kuin samalla latauksella .38 hylsyssä.
Itse en ole S&W:ssä mennyt alle 0.16g koska nokesi hylsyä ja vaikutti liian lussulta vakautumaan muutenkin. En kuitenkaan tyrmää pienemmän latauksen kokeilua, onhan Coltissa nopeampi rihlaus joten käyntiä voi löytyä, kunhan ei mene niin löysäksi että jää piippuun. Itse teen vähän enemmän testipaukkua kerralla esim 15-30kpl, pieni perän vipatus lennossa ei välttämättä vie osumaa pois kasasta kun näissä on painopiste kuitenkin aika edessä. Aavistuksenomainen niippaus voi olla ihan paikallaan koska luodit on tosi liukkaita ja liukuvat niippaamattomassa hylsyssä helposti.

0,16 g latauksella .38-hylsyssä ei ollut havaittavissa nokeentumista eikä piipussa palamattomia jyväsiä, joten siinä suhteessa kestäisi kenties mennä vielä alaspäin. Harmi kun ei tullut ammuttua Chronyn läpi, joten ei tietoa vauhdeista. Piippu on vain 4", joten sisäänjäämisvaara lienee 6":sta pienempi.

Täytynee ladata vähän enemmän noita 0,16-grammaisia ja testata tarkkuutta. Tähtäimet ovat tässä suhteessa vähän hankalat ja aikaisemmin säällistä jälkeä on syntynyt vasta, kun ampuu katoksen pimeimmästä nurkasta, jolloin jyvä näkyy vähän paremmin. Lyhyen piipun vuoksi tähtäinkuva on tukossa ja oranssi insertti sekä valkoinen hahlonreuna ovat koulutyöskentelyyn sopimattomat. Kensightin kokomusta negatiivisessa kulmassa oleva Elliason-takatähtäin ja alkuperäistä ramppijyvää kapeampi patridge olisivat paikallaan. Jyvä lienee pakko tehdä itse tai teetättää sepällä.

Tuosta niipistä, se on kai parasta tehdä luodinasetusholkilla siten, että kuula on karvan verran hylsynsuun alapuolella? Minulla olisi myös Leen niippiholkki, mutta holkin juuressa oleva supistusrengas saattaa kalibroida luodin alamittaiseksi.

Kannattanee tehdä niippaus niin että luotia on puoli milliä hylsynsuulta näkyvissä. Itse kokeilin joskus tuota niippausta luodin kokonaan hylsyn sisällä ollessa ja jotkut luodit itse asiassa painuivat syvemmälle hylsyyn. Liekö syynä liian iso laajennuskara vai liukas luoti, en tiedä, mutta muutin tyyliä ja ongelmaa ei enää ilmennyt. Leen Factory Crimp- holkki ei ole tässä hommassa tarpeellinen. Tähtäimet korjaantuu mustalla tussilla

Ramppijyvä tuppaa näkymään harmaan hailakkana, oli musta tai ei. DW:ssä asia korjautui vasta, kun vaihtoi patridgeen.

Kokeilen tuota niippausta.

Latasin alkuviikosta parin rullallisen verran testipatruunoita, joita kokeilin penkistä. Käynti ei ollut täysin kelvotonta, joten täytyy ladata isompi satsi. Ensimmäinen kasa vähän levähti, mutta toisessa sarjassa viisi reikää olisi pysynyt koulutaulun kympissä, kasa oli 44 mm. Kuudes paukku (tai monesko se oli) sitten leväytti kasan kehnohkoon 78 milliin, mutta ampujan tunarointia ei uskalla sulkea pois.

Mitenkäs, vaativatko wadcutterit jonkinlaisen "saastutusammunnan" ennen kuin käyntiä löytyy? Veikkaanpa tosin, että ensimmäisen sarjan leviäminen johtui ampujasta, joka rupesi hommaan kylmiltään.

Ai niin, lataus oli 0,15 grammaa N310:stä, Sakon .38-hylsyyn ladattuna. Kuula oli näkyvissä noin millin verran ja niipattu luodinasetusholkilla. Jostain syystä rullan kurkut eivät tällä kertaa lyijyttyneet ollenkaan, vain rihlauksen alkupäässä oli palkkien kulmissa havaittavissa vähän hopeisuutta. Ei näyttänyt lisääntyvän ensimmäisen sarjan jälkeen.

igorrock wrote:Kas kun et itse vala luotejasi.

Niin siinä sitten kävi, että laitoin wadcutter-muotin ja kahvat. Paljon muita vermeitä ei sitten olekaan, mitä nyt Leen .358"-kalibrointisatsi. Pata on tilauksessa, mutta Ameriikan laivat kyntävät hitaasti.

Eilen kävin kyselemässä vanhoja rengaspainoja, mutta nykyromut ovat kuulemma jo niin pitkälti sinkkiä/rautaa, ettei niistä juuri kerry lyijyä. Valkoisen miehen hengitystila supistuu vähä vähältä.

Minkähänlaista valuainesta haulikon haulit olisivat, ovatko verrattavissa pienoiskiväärin luoteihin? UnA:n haulit Olkkosella 5,5€/kilo.

Itse löysin romumetallifirmasta lyijyä ja kirjasinmetallia eikä ollut kovin kallista. Laineaho, Lappeenrannasta.

Minulla ei romuhankinnat ole oikein onnistuneet, mutta nyt lumien alettua sulamaan olen saanut kerättyä takavallista noin 50 kiloa luotiromua. Pääosa on tosin ysimillistä kokovaippaa, osa vielä hankalasti elektrolyysipinnalla, joten käsityötä teettää, että saa mehut pihalle.

Männä viikolla rupesin tonkimaan nettiä, josko sieltä löytyisi kuvaa Sakon edesmenneestä 108D-wadcutterista. Kuva löytyi, vaan erikoista oli, että vieressä sanottiin "Lisää ostoskoriin". Piti pari kertaa hieraista silmiä, että voiko olla. Lopputulos näkyy alla. Kaikki rasiat ovat täysiä ja valtaosa avaamattomia. Osa saattaa olla vanhempaa valmistuserää, etiketit ja pahvit ovat hieman erisävyiset. Tukkupakkaus lienee merkinnöistä päätelleen ehtaa tavaraa sekin. Myyjä oli harmillisesti mennyt teippaamaan tämän ja lätkäisemään Matkahuollon etiketin päälle, mutta tunti hiustenkuivaajan töhötystä ja "keräilyharvinaisuus" oli pelastettu. Vanhemmat pakkausteipit jättivät tummat liimarannut jälkeensä, mutta lopputulos on hintaan nähden kohdallaan.

Mikähän mahtaisi olla rasioiden valmistusaika, 1960-luku ehkä?

Hieno löytö!

Melkoinen löytö! Raskiiko noita edes ampua?

Kyllä nämä ovat ihan tutkimuskäyttöön. Rullaan asti päätyy vain Hornadyn, H&N:n tai, lisääntyvässä määrin, "syvänmoan pajan" valmisteet.