Infrapuna keksittiin vahingossa tähtitieteilijän ja Uranuksen löytäjän William Herschelin vuonna 1800 tekemien kokeiden pohjalta. Kokeilla hän halusi saada teleskooppiinsa mahdollisuuden tarkkailla aurinkoa selkeämmin ja hän kokeili eri värisiä suodattimia linsseissä. Hän havaitsi sattumalta, että näkyvällä valolla eri väreillä suodatettu auringonvalo oli eri lämpöistä. Seuraavaksi Herschel tutki asiaa lämpömittaria apunaan käyttäen. Eri spektrien läpi lämpömittaria kuljetettaessa hän huomasi, että violetista punaiseen mittari näytti nousevaa ja vielä täysin mustalla alueella, eli näkymättömän valon alueella, lukemat vain nousivat. Infrapuna siis oli löydetty, mutta kesti vielä 75 vuotta ennen kuin nimi infrapuna tuli käyttöön, mutta kenen ansiosta, siitä ei ole yleisesti tietoa.
Kehitys kulkee
Vuonna 1840 saatiin infrapunalla ensimmäinen lämpökuva ohuelle öljykalvolle ja vuonna 1880 bolometrillä havaittiin lehmän lämpösäteily jopa 400 metrin päästä.
1. ms, niin kuin sodat yleensä, oli tieteen kulta-aikaa. Myös infrapunan kehitys vauhdittui kovasti. Saatiin aikaan laitteita, jotka havaitsivat lentokoneen 1 500 metrin päästä ja lähestyvän vihollissotilaan 300 metrin päästä. Kiinnostus infrapunaa kohti laimeni sotilastaholla, kun ajateltiin vihollisen kehittävän vastaavan laitteen, ja tämä paljastaisi omat asemat, sillä infrapunalaittet lähettivät IP-valoa.
Infrapunalaitteet toimivat siten, että infrapunaa tuottavalla "valonheittimellä" valaistiin alue, jota sitten pimeässä voitiin katsoa infrapunavaloa näkevillä infrapunakiikareilla.
Hitaasti eteenpäin
Saksassa yötaisteluvälineiden kehittely aloitettiin 1930-luvun alussa. Vuonna 1934 AEG alkoi kehittään sotilaallisia yökatselulaitteita ja vuonna 1939 oli ensimmäinen onnistunut prototyyppi valmis kevyelle panssarintorjuntatykille PaK36:lle. Ensimmäinen valmis tähtäin tuli kenttäkäyttöön syksyllä 1942 mallinimeltään ZG 1221 ja se oli suunniteltu PaK40 -tykillä varustettuihin Marder II -panssarintuhoajiin. Laitteiden kehitys oli varsin hidasta, koska yönäkölaitteita ei katsottu kiireellisten asioiden joukkoon, niin sodanhan piti päättyä nopeasti. Sodan kuitenkin jatkuessa nousivat myös pimeänäkölaitteet kiireellisempään luokkaan monien muiden tärkeiden artikkeleiden ohella. Liittoutuneiden saadessa ilmaherruuden alkoivat asiat vauhdittua, koska panssarit olivat päivällä haavoittuvaisia maataistelukoneille, niin niiden tulisi kyetä liikkua yöllä huomaamatta.
Marder ja ZG1221.
Kesällä 1943 Panther -panssareita alettiin varustaa infrapunalaitteilla. ZG1221k kiinnitettiin torniin vaununjohtajan käyttöön ja tämän avulla vaununjohtaja saattoi nähdä pimeällä lähes 700 metrin päähän. Tämä todettiin pian jokseenkin riittämättömäksi, joten vaunuosaston viiden Pantherin mukana lähetettiin taisteluun suuremmalla infrapunaheittimellä varustettu puolitelavaunu "Uhu", suom. pöllö. Puolitelavaunut olivat tyypiltään Sd.Kfz.251/20:a ja ne oli varustettu 60 cm halkaisijaltaan olevalla infraheittimellä ja tämän heittimen avulla Panther -vaunut pystyivät näkemään aina 2 400 metriin asti, mikä takasi pimeätaistelussa edun saksalaisille.
G-mallin infrapuna-Pantherit varustettiin putkella, jossa oli varsikäsikranaatti. Jos miehistö joutuu hylkäämään vaunun taistelussa, niin ajatuksena oli, että viimeinen mies räjäytti infrapunalaitteet vaunusta poistuessaan. Putki oli yhteydessä infrapunalaitteisiin.
Panther ja ZG1221k.
ZG1221k edestä.
ZG1221k takaa.
Uhu.
Valmistusmäärät
Kesään 1944 mennessä oli valmistettu vain noin 1 000 kappaletta infrapunalaitteita. Jostain syystä pääesikunta oli jarrutellut laitteiden valmistusta ja jakoa joukoille. Normandian maihinnousu antoi vauhtia tuotantoon. D-päivän jälkeen saksalaiset eivät voineet ajella kuin yöllä jatkuvan Jabo-vaaran takia, ts. maaoletaistelukoneet Tempestit ja Thunderboltit lensivät miten halusivat päivänvalossa mannermaalla etsien saksalaisten ajoneuvoja.
Vampir
Vampir kehitettiin MP-/STG-44:ssa käytettäväksi ja pääasiallisena tarkoituksena näillä oli suojata yöllä panssareita niitä lähestyviltä lähitorjuntamiehiltä, kuten englantilaisten PIAT-miehiltä. Taistelussa Vampir pystyi paikallistamaan vihollisen aina lähes 100 metrin päästä, mutta sumu ja taistelukentällä leijuva pöly saattoivat pudottaa näköetäisyyden muutamiin metreihin.
Vampir.
Taistelukoulutus
Yötaistelutaktiikka oli hiottu panssaritaistelukoulussa Fallingbostelissa, joka sijaitsi pohjoiseen Hannoverista. Taistelutaktiikka oli suunniteltu sellaiseksi, että kolme IP-Pantheria etenee tiukassa muodossa ja jokaisen vaunun kannella on lähisuojana infrapunalla varustettu rynnäkkökiväärimies. Perustaistelijat kulkivat taisteluun Sdkfz 251/21 "Falke" -puolitelavaunulla.
SdKfz251 Falke, huom. yönäköä piisaa.
Tositoimissa
Panssarien yötaisteluista ei ole löydetty taistelukertomuksia montaakaan, mutta jotain sentään. Ardennien hyökkäyksessä joulukuussa 1944 kuitenkin tiedetään Panthereissa olleen infrapunalaitteet. Huhtikuun puolivälistä 1945 on raportti, jossa mainitaan lähellä Uelzea muutaman SS-LAH, "SS- divisioona Leibstandarte Adolf Hitler", Panther -panssarivaunun tuhonneen kokonaisen englantilaisten pataljoonan tehdasuusia Comet -panssareita yönäkölaitteiden avulla. Samat Pantherit iskivät yhteen huhtikuun 21. yöllä amerikkalaisten panssarintorjuntatykkien kanssa Elben lähellä. Jalkaväen hyökkäys alkoi kello 2 aamulla 10 Pantherin, joista kolmella oli infrapuna, ja yhden puolitelavaunun tukemina. Jalkaväellä oli kolmella taistelijalla Vampir rynnäkkökivääreissään. Amerikkalaiset olivat hälytyksessä ja valoraketteja alkoi lentää yötaivaalle. Vastassa oli kaivettuna 76 mm M-2 panssarintorjuntatykkejä. Etummainen Panther sai pahan osuman ja miehistö hylkäsi vaunun. Nyt takana tuleva infrapuna-Panther vuorostaan avasi tulen ampuen 20 sirpalekranaattia tykkiasemiin tuhoten tykkiasemat sekä lukuisia ajoneuvoja saaden vihollisen miehistön paniikkiin. Hyökkäys oli täydellinen menestys, sillä amerikkalaiset sotilaat eivät voineet käsittää, kuinka yön pimeydestä voitiin ampua noin tarkasti.
Sota kuitenkin loppui, mutta infrapuna tuli jäädäkseen eri maiden armeijoille. Venäläisten ja amerikkalaisten kehitelmät muistuttivat pitkään saksalaisia sodanajan yönäkölaitteita.
FG1250.