J-P Laineen esitelmä sodanaikaisista miinoitteista

J-P Laine saapui esitelmöimään meille viime sotiemme aikaisista miinoitteista. Alkuun makkaranpaiston jälkeen J-P kertoili miinojen historiaa ja ensimmäisiä käyttökohteita. Kuten esim. tunneleiden kaivamista vihollisten varustusten ja linnoitteiden alle, jossa sitten räjäytettiin mustaruutia apuna käyttäen linnoitteet vihollisineen taivaan tuuliin, ellei vihollinen ehtinyt kaivamaan vastatunnelia ennen sitä! Tästä juontaa nimi mine = kaivos.

Kuulijoille selvisi, että saksalaiset olivat kehityksen kärjessä tässäkin asiassa, ja niin vuonna 1902 ilmestyi kumouksellinen räjähdysaine trotyyli, jonka palonopeus oli luokkaa 7000 m/s! Trinitrotolueeni on ihanteellinen räjähdysaine, koska sen tilavuus ei muutu missään olomuodossa, eli valettaessa miinoihin yms. rakenteisiin miinan koteloon ei muodostu tyhjiä kohtia. Toiseksi trotyyli oli turvallinen käyttäjälleen. Koska esim. verrattuna dynamiittiin, se kesti läpiampumisen räjähtämättä.

Samalla J-P muisti varoittaa kuulijoitaan muutamalla tarinalla höystäen maastossa löytyvistä sodanaikaisista ammuksista ja miinoista, jotka saattavatkin sisältää trotyylin kaltaista pikriinihappoa eli meliniittiä. Tämä on ajan saatossa voinut reagoida ympäröivän metallin kanssa kiteytymällä ja nämä kiteet ovat hyvin herkkiä räjähtämään, jo pieni tärähdys tai kitka riittää räjäyttämään kaiken ilmaan! Kuulimme mm. tarinan kahdesta venäläisestä, jotka räjähtivät kranaatin mukana, kun kuvittelivat keittävänsä kranaatista trotyylin pois. Mutta se olikin pikriinihappoa, jonka ominaisuuksiin kuuluu räjähtäminen kiehumispisteessä! Eli opettavaistakin oli tämä esitelmä.

Kuulimme vielä tarinaa hyppymiinoista ja niiden pirullisuudesta, kuin myös sähköparilaukaisusta, missä sytytyksen aiheutti rikkihappokapselin rikkoutuminen. Näin se toimi elektrolyyttinä, jolloin syntyi pieni virtapiiri ja nalli räjähti laukaisten miinan.

Myös tarina venäläisten miinakoirista oli jopa hauska, kun koirat lähtivätkin selustaan pelästyttyään taistelukentän ääniä! Selustassa kierreltyään koirat havaitsivat tutun näköisiä taisteluvaunuja, joiden alle ryömiä ruokaa etsimään, joten nämä miinakoirat olivat vaarallisia enemmän venäläisille itselleen räjäytellen omia vaunuja! Koirathan oli opetettu noutamaan ruokansa hyökkäysvaunujen alta ja loppu onkin historiaa. Mainittakoon, että kokeilu ei ollut pitkäikäinen!

Laine kierrätti kuulijoiden käsissä harvinaisia tuhovälineitä, kuten kotimaista rasia-ansa m/42:sta ja monen moista räjäytintä, mistä jäi mieleeni pieni saksalainen onteloräjähde Mehiläispesä, jota saksalaiset Falschirmjägerit (laskuvarjojääkärit) käyttivät Eben-Emaelin linnoituksia vastaan toukokuun 11. vuonna 1940 räjäyttämällä bunkkereiden saranat ja näin pääsivät uskaliaassa operaatiossaan bunkkereihin sisälle!

Näytillä oli harvinainen kotimainen panssarimiina m/36, joita ennen talvisotaa oli valmistettu 5000 kpl. Se oli niin salainen, etteivät siitä tienneet juuri pioneeriupseeritkaan! Miinaa oli varattu 4825 kpl Kannakselle ja loput Laatokan ja Jäämeren välille.

Venäläinen paperimassakuorinen miina ja lasimiina, joista jälkimmäinen on pirullinen koska lasinsirut eivät näy röngtenillä eivätkä koteloidu ihmiskehoon terävyytensä takia, tosin kuin terässirpaleet!

Lopuksi kiitimme esitelmästä, joka oli kerrassaan ainutlaatuinen ja sai kuulijakunnan kadottamaan ajantajun, mutta eipä sunnuntaipäivää paremmin olisi voinut viettääkään kuin asiantuntevaa esitelmää kuunnellen!

T: Puheenjohtaja