Yhdyshela on mainitussa hihnassa luultavasti juuri argentaa, mutta se vaikuttaa jotenkin pinnoitetulta, ehkä niklatulta. Ko. hihna on kuitenkin jonkin tuntemattoman tekijän tuotantoa, soljet ovat valurautaa ja haaraniiteillä kiinnitetyt. Kiinnitystapa poikkeaa SY:n hankintasopimuksissa 7/31 ja 6/32 vaadituista. Sain haalittua kyseiset sopimukset / teknilliset vaatimukset ja ne sitoivat Friitalan Nahkatehdasta valmistamaan SY:lle 2800 ja 7500 kpl kantohihnoja m/30. Käsittääkseni nämä ovat ainoat viralliset sopimukset varhaiselle m/30-tyypille. Lisäksi löytyy rautalankasolkisten hihnojen hankintasopimus 8/38 saman tehtaan kanssa.
Mitään mullistavaa uutta tietoa sopimuksista ei löytynyt, mutta joitain numeerisia arvoja ja materiaalityyppejä sentään kuitenkin. Mielenkiintoisena yksityiskohtana oli Arvo Erikssonin ja Harry Mansnerin allekirjoittama pöytäkirja vastaanottotarkastuksesta Friitalaan 22.9.1932, jossa toiminimi esitti tarkastettavaksi 3287 kpl m/30-hihoja, jotka oli valmistettu sopimuksen 6/32 perusteella.
Tarkastuksessa kiinnitettiin huomiota kokoonpanon virheettömyyteen, nahkan laatuun, solkien ja nappien muotoon sekä neulosten laatuun. Virheitä havaittiin 17 kpl, jolloin joko jokin osa puuttui tai nahka oli heikkolaatuista. Neulokset olivat kaikissa hyvät. Vuolukokeilla todettiin solkien olevat argenta-metallia. Punnitsemalla todettiin, että käytetty vahattu (
olisiko mehiläisvahaa?) pellavalanka kesti SY:n vaatiman kuormituksen.
Jo hyväksytystä erästä otettiin pistokokeena 200 kpl hihnoja, jotka purettiin osiinsa ja mitattiin yksitellen. Kantohihnan yläosista todettiin hieman liian ohuiksi 1 kpl ja liian paksuiksi 2 kpl. Alaosista todettiin hieman liian paksuiksi 5 kpl. Poikkeamat eivät johtaneet hylkäämisiin. Paksuus ja leveys määriteltiin Mauser-mitalla, pituus senttimetrimitalla.
Kaiksesta päätellen SY:llä tiedettiin, mitä haluttiin.

NELJÄNTENÄTOISTA VIIDENTOISTA JÄLKEEN KOHDALLA JOHON JOENSUUN KAUPUNKI NÄKYY ODOTTAA ST CH KOKEESSA ENEMPIÄ OHJEITA ELLEI PIKAISTA PERUUTUSTA STOP