Hothin porukalta loppuivat voimavarat lähellä Stalingradia. Motissa, siis Stalingradissa olleet miehet kuulivat Hothin miesten taistelujen ääniä. Sitten ne vaimenivat. Silloin Stalingraadin jääneet ymmärsivät, että heidät on jätetty yksin. Hothin porukan miehet, siis aikalaisten todistusten mukaan, olivat häpeissää ja itkivät, kun eivät pystyneet Stalingradin mottia purkamaan.leksa wrote:Katselin tuossa dokumenttia Stalingradista ja minulle jäi mieleen, että olisiko ollut mitenkään mahdollista silloisilla voimavaroilla purkaa Stalingradin mottia?
Pääsihän panssariryhmä Hoth noin 60 km päähän Stalingradista, mutta olisko ollut mahdollista päästä vielä lähemmäksi?
Asiat taisivat alkaa mennä pieleen, kun 6. Armeija johdettiin Staligradiin ja Etelään johdettiin miehiä, suomalaiset mukana, Bakun öljykentille. Siitä aiheutui sellainen huollon ongelma, että kenelläkään ei ollut oikeastaan voimavaroja.
Täytyy muistaa, ettei pansaridivisioona kulje rattaiden päällä. Tarvitaan polttoainetta. *Man braucht sprit so die Räder rollen.
Hothin sotilaat tunsivat syyllisyyttä. Veteraani näiltä päiviltä dokumentissa itki, kun eivät pystyneet mottia purkamaan.
Siinä mielessä sovietit pelasivat pelinsä resurssien puitteissa oikein.