M1 Garand

[Olof]

Perkale, ei toimi Hogmanin linkki.

[M/62]

Olikohan se tämä

http://www.apfeltor.com/html_pages/dama ... page1.html

[Olof]

^Tuo ainakin valaisi asiaa.
Tämän ja muiden edellä kerrottujen pointtien perusteella Garand kyllä puolustaa paikkaansa ykkösenä.
Jo pelkästään tuo toimintavarmuus on melko iso tekijä sotapyssyssä.
Voisiko joku tarkentaa noita Tokarevin rakenteellisia heikkouksia?

[M/62]

Tuolla on sodanaikaisia arvioita:

http://www.jaegerplatoon.net/RIFLES4.htm

[arpo]

Oli jumalattoman hyvä etteivät rintamamiehet tienneet tokarevin heikkouksista ,enpä oo kenenkään tosi toimissa olleen moittineen tokarevia,paremminkin ryssän lahjana ja kyllä ehjinä olleet otettiin hanakasti käyttöön ja-91 lensi vaihdossa lepikkoon. Oma kokeilema tarkkuus kyllä riittää metsä/pusikko olosuhteissa siihen mitä tarvitaan ja on myös nopea ampua.
Taitaa nuo ongelmat tulleet 60/70 luvulla metsästys käytössä esiin,näitä kun ei suunniteltu toimiviksi metsästys patruunoilla ja suom. sotilaspatruuna oli sopimaton (-50luvulla )tokareville käytössä.
Sota-aikaiset suomalaiset patr.aiheutti myös ongelmia,niissä kun on lisätty sinkkiä hylsymateriaaliin jolloin hylsy saattaa katketa patruuna pesään.Myös kaksoislaukaisu ongelma on tullu nykyisillä patruunoilla esiin kun ammutaan boxer nalleja jolloin iskupiikki lyö nallista läpi ja aiheuttaa 2 ls sarjan jolloin lukon kehykseen tulee taivuttava vääntömomentti joka katkoo samalla tapaa mm.avt-n lukon kehyksiä sarjaa ammuttaessa,älkää siis ampuko boxer nallisia patruunoita tai messinki hylsyisiä ollenkaan,teräshylsyisiä nämä on suunniteltu kestämään.Tokarev-40:n käsiteltävyys ja paino on aivan omaa luokkaansa sekä tulinopeus muutaman kymmenien matkoille ylivoimainen vaikkapa verrattuna kiv-91,moni vereraani kertoo pelastuneensa tokarevin avulla kun vihollista tulee pusikossa uraata huutaen vastaan vain 10metrin päässä,ei siinä kerkeä kertalataus kiväärillä lataileen...
Verrattuna nyky aikaan garand ja tokarev ovat kuin rk 62 ja ak 47,toinen kallis /tarkka, ja huonot tähtäimet tosi toimiin mutta kestää vuosikymmenet ja toinen legenda ominaisuuksiltaan..

[igorrock]

Kerrankin hyvä luonnehdinta siitä miten ja miksi jokin ase toimii/ei toimi! Tuollaiset suunnittelun alkuperäiset lähtökohdat usein unohtuvat ja sitten suotta syytetään jotain asetta huonoksi vaikka vika onkin sen käyttäjässä.

[Sapööri]

Voimakas ääni TZIIING kuului Germaanien ja Jaappanilaisten korviin jolloin tiesivät, että Jenkkipojalta loppui ammukset.

Tuttu tarina, mutta mahtaa olla enempi legendaa. Tuskin sitä taistelussa noita "tzingejä" ehti kuuntelemaan tai siinä metelissä edes kukaan kuullut.

[kalju]

Eikös sitä varten aina Billybobilla ollut tyhjiä kampoja mukana? Eli heittää kamman ilmaan, ottaa paikan piikille ja kun Günther nostaa zingin jälkeen naureskellen nuppiaan, niin 30 cal hiihtämään.

[reka65]

http://www.youtube.com/watch?v=jobfbmwV ... re=related

[Sapööri]

Eikös sitä varten aina Billybobilla ollut tyhjiä kampoja mukana? Eli heittää kamman ilmaan, ottaa paikan piikille ja kun Günther nostaa zingin jälkeen naureskellen nuppiaan, niin 30 cal hiihtämään.

Tuo se on juuri niitä "korkkarijuttuja", joista legendat ovat syntyneet.

[riude]

Niin, pilkkua jos käydään viilaamaan, niin ei se zing ääni kai tule sillä, että sen kamman heittää ilmaan .

[JTV]

Tokarev on pulttilukkoisiin verrattuna aika lailla enemmän perehtymistä vaativa, mutta kun sen oikut opettelee tuntemaan ja jaksaa tehdä tietyt asiat huolella (ruokkii sille sopivaa patruunaa, huoltopuhdistus kyllin usein ja perusteellisesti sekä kiinnittää riittää huomiota siihen että kaasujärjestelmän tulee laitettua kokoamisen yhteydessä prikulleen oikein) se toimii yleensä moitteettomasti. Asia on sinäänsä aika luonnollinen kun ottaa huomioon sen että kyseessä on kuitenkin eräs ensimmäisistä sotilaskäyttöön otetuista automaatti-kivääreistä, joten konstruktiossa on vielä omat lastentautinsa, mutta niiden kanssa oppii pärjäämään. Lataushäiriöitä esiintyy omien kokemuksien perusteella vielä joskus noiden toimenpiteiden jälkeenkin, mutta ne ovat lähes aina tyyppiä "patruuna poikittain", mikä korjautuu rivakalla latausliikkeellä ja taas rokkaa.

Kaasumekanismin väärään asentoon jättäminen tai sen kiinni pitävän kaasuputken löysälle jättäminen aiheuttaa yleensä kyseisellä kiväärillä todella hankalia toimivuus-ongelmia - ase ei lataa tai lukko ei käy kyllin takana jolloin se vie hylsyn takaisin pesään ja jumittaa lukon. Kaasumekanismin säätämiseen löytyy alkuperäisten työkalujen lisäksi netistä aina toisinaan Black River Gunsmithing nimisen firman rapakon takana valmistamaa repro-työkalua: http://blackrivergunsmithing.com/toolsa ... ories.html

Asiaan jonkin verran perehtyneenä suositan kyseiselle kiväärille toimintavarmuuden kannalta parhaana ylijäämä-patruunaa jossa kevyt Varsovan liiton luoti (9.6 - 9.7 grammainen kokovaippa) ja (kuten mainittu) rautahylsy. Lienee turha edes mainita että kyseiset patruunat vaativat sitten ammunnan jälkeen aina perusteellisen kiväärin puhdistuksen. Patruunapesä on uritetty nimenomaan rautahylsyjä varten. Suomalainen sota-aikainen D166:lla tulpattu patruuna ei todellakaan ollut kyseiselle kiväärille sopiva a-tarvike mutta sitä niillä varmasti yleisesti ammuttiin.

Vaikka SVT-38 ja SVT-40 olivat parempia kuin pulttilukkoiset Garand on mielestäni vielä niitäkin fiksumpi konstruktio.

[Olof]

Kuinkas simppeli juttu sitten tuo Garandin huoltopurku/kasaus on eli pystyykö siinä helposti ryssimään?
Ilmeisesti ei pysty kun luotettavuuttakin täällä on jo kehuttu.

[M/62]

Ei oikeastaan pysty:

http://www.rifleshootermag.com/2010/09/ ... _092008wo/

Ja AK:han on rakenteeltaan pitkälti pelkästään ylösalaisin käännetty Garand.

[Arisaka t-38]

Garandia jonkun kerran kokeilleena itse tykästyin vakauteen. Onhan tuo melkoinen makkarahalko olemassa, mutta suhteellisen vakaa ampua, jos vaikka vertaa Tokareviin, niin tuskin tuo tulinopeus jää yhtään jälkeen, kun on ammuttu kummankin perustuliannos... Voisin väittää, että tuossa vaiheessa Garandin tulinopeus on huomattavasti korkeampi, kuin Tokarevin, jos lasketaan lipastukset mukaan. G-43 on nopeudessa luultavasti näille jonkinlainen välimuoto

G-43 on Saksalainen näkemys puoliautomaatista Tokarevin kaasukoneiston yksinkertaistetulla versiolla (Alunperinhän G-41:ssä oli kaasukoneisto omanlaatuinen suoratoiminen tötteröviritys, jonka kenttäkelpoisuus oli ilmeisesti vähintäänkin kyseenalainen) ja ja Friberg & Kjellmanin sulun muunnoksella, eli lukitussysteemi jonkinverran samantyyppinen, kuin Emmassa (erilliset sulkulevyt ja levittäjä lukon sisällä).

Tuotantoteknisesti näistä kolmesta G-43 on ollut edellä ja paljon, koska mm. luisti, lukon raakile, lukonkehys ja laukaisukoneiston osat on tehty tarkkuusvalamalla, eikä aikaavievästi umpiaineista koneistamalla. Laatu ja kestävyys vain ei ole ollut oikein Saksalaista, ilmeisesti ajankohdasta johtuen. (Valitettavasti oma G-43 on De-aktivoitu maastolöytö, joten ampumiskokemusta ei ole, mutta mekanismi on erittäin tuttu)

Garand on palvelusiältänsä vanhin (tullut käyttöön jo 1936) Ainiana miinuksina valmistuskustannukset ja tuo "vain" 8 patruunan clipsi (parannus tähän on tullut vasta M-14:n muodossa).

Tokarevin kivääri on rakenteeltansa modernimpi (säädettävä kaasumekanismi ja irtolipas), mutta tämäkin on kaivettu rautakeltun sisältä ja käyttää lisäksi laippakantaista patruunaa (Kokemusta pääasiassa SVT-38:seista.)

Kaikissa näissä on ollut omat hyvät ja huonot puolensa, oma valintani kaatuu kuitenkin Garandiin parhaana aikakautensa puoliautomaateista, mutta niukasti.