Sinne meni...

[igorrock]

Kokemukset ovat subjektiivisia, ainakaan toistaiseksi en ole huomannut puutukista olevan mitään haittaa metsästysaseessa, ei tarkkuuden eikä huollettavuuden suhteen, ulkoasusta puhumattakaan. Talviolosuhteissa puutukki on huomattavasti miellyttävämpi käsitellä kuin komposiitti joka on varsinainen "kylmäkalle" käsissä jos pakkasta on yhtään enemmän.

Mutta jos nyt puhutaan komposiittitukkien suhteesta puutukkeihin tämän maan uusissa metsästysaseissa, on suhde puun eduksi edelleen merkittävä. Eli tukkimateriaali tuskin on pääsyy aseiden uusintaan.
Sitäpaitsi, jos komposiittitukin välttämättä haluaa, saa sellaisen käytännössä mihin aseeseen tahansa.

[v a l m e t]

Kyllä minäkin suosin mielummin puutukkia. Täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että synteettinen tukki on
melko vieras kokemus. Semmonen vois sopia johonkin oikeen rymykivääriin, jonka kanssa mennään viikko
jossain näreessä.. kerrankin igorrock ja minä ollaan samaamieltä

[igorrock]

Synteettinen tukki on paikallaan niissä aseissa jotka joutuvat kovaan käyttöön ääriolosuhteissa, kuten sotilasaseet yleensä. Toki myös ammatimetsästäjän "ryynäysaseelle" on eduksi jos tukki on komposiittia ja raudat joko rosteria tai piinnoitettu kovaa käyttöä kestävällä tavalla. Tavalliselle metsästäjälle em. asiat ovat lähinnä vain imagokysymys ja tavallaan lupa laiminlyödä aseittensa huoltoa.

[HL/A]

Minulla oli lähes uudenkarhea alkupään tuotantosarjan Sako L579 jota yhden syksyn hirvimetsällä kannoin. Periaatteessa kaikki Lauantait ja Sunnuntait syyskaudella sekä aika monta arkipäivääkin. Vaikka asetta kuinka yritti huoltaa niin pitkän päivän jälkeen ei aina jaksanut joten pikkuhiljaa alkoi ottaa ruostepilkkuja ja tukin lakkaus kärsiä.

Ostin sitten hirviaseeksi muovitukkisen rosterin joka antaa anteeksi huolimatontakin huoltoa.

Nyt ostin rata- ja kyttäysaseeksi taas öljytyllä puutukilla olevan aseen joka ainakin minun käteeni on huomattavasti muovia miellyttävämpi.

[Bushmaster]

Rosteri ja synteettiset materiaalit ovat juuri huoltovapautensa vuoksi hyvä asia. Yhdellä kiväärillä ammuttiin kerran toistasataa laukausta syyssateessa avokelillä ja niin käyttäjät kuin asekin olivat läpimärkiä ja likaisia käytön jälkeen, ja ase jäi sen omistajan laiskuuden vuoksi kokonaan putsaamatta ja oli liki vuoden käyttämättä. Olihan se aika paskainen kun se otettiin uudestaan käyttöön, mutta ei mitään sellaista mitä ei yksi puikon läpiveto ja pieni pyyhkiminen aseöljyllä olisi korjannut. Jos tilalla olisi ollut normipuu normiraudalla, olisi vekotin varmaan ruostunut puhki ja mädäntynyt sinne vinttikomeroon..

[igorrock]

Meikäläisen Mosin vietti aikoinaan vuorokauden joen pohjassa ennen kuin asetta isältäni lainannut henkilö sai sen naaratuksi ylös. Ainoa seuraus koko episodista oli pieni hiusmurtuma etutukin kärjessä.

Normaalin sinistetyn aseen korroosionsiedolle on suuri merkitys sinistyksen kunnolla ja sillä millaisella öljyllä se on suojattu. Tässä touhussa nykyaikaiset sprayöljyt voi samantien unohtaa, tilalle sopii hyvin vaikkapa surullisen kuuluisa Anticorrol jota ei sitten kyllä saisi päästää mihinkään aseen sisäpuolella.

Tuo Bushmasterin kuvaus vastaa aika hyvin sitä millainen kohtalo oli aikoinaan monien poromiesten työaseilla. Näitä ei huollettu ikinä millään tavoin mutta niin vain vanha Mosin/Mauser siitä huolimatta "kävi ja kukkui".

Tuollainen tapa pitää asetta muuten ainakin omasta mielestäni kertoo omistajastaan aika paljon....

[Bushmaster]

Kyllä siitä tyypistä huomaa jo aseettakin että laiska se on kun saatana. Kaverilla oli jokin kattoremontti kerran meneillään kotitalossaan ja se kesti KOLME kokonaista vuotta. "Tehdään sitä mukaa kun jaksetaan, mihinkä tässä on kiire".. Kerran tuli talvella lumet vintille(sama paikka jossa aseitaan tapasi säilyttää), lapioivat suurimmat pois ja antoivat kevään hoitaa loput. Ja omistajahan on toki itse noin 150-kiloinen; ruoka kyllä maittaa, mutta kun liikunnasta puhutaan niin hirvittää.