Raatteen tien taistelut muka tarpeettomia...

[TAK85]

Olin kuulevinani tänään radiosta, ellen sitten tänään nähnyt unta keskipäivällä, että joku uusi tutkija kertoi että Neuvostoliiton 40 000 miehen joukon eteneminen Raatteen tietä pitkin Suomeen olisi tyrehtynyt ilman vastarintaakin.
Olen tähän asti luullut että suomalaisten 1000 miehen menetyksen aiheuttaneet taistelut olisivat olleet syynä etenemisen pysähtymiseen. Nyt joku "viisas" tutkija kertoi että ei venäläiset olisi muutenkaan pääseet etenemään kauemmaksi huoltoyhteyksien pituuden takia.
Olen aina luullut että ryssä ottaa ruokansa sieltä mihin menee eikä ole riippuvainen omasta hapankaalihuollostaan.

Ouluunhan sieltä Suomussalmelta olis olu matkaa körötellä Puokion kautta jotain parisataa kilometriä. Kuusamossa olisi ollut ruokapadat vielä paljon lähempänä. Ihan turhaanko siellä kansanedustaja Susitaivalkin koitti tulppaa järjestellä.

Mistä näitä "historioitsijoita" oikein tulee. Ei ainakaan sieltä etupuolelta.

[Nitro]

Jotain tuontapaistahan se höpötti.
Taitaa äijä olla samaa valmistuserää kuin tuo uusin Mannerheim.

[1st Sergeant]

Juu, itsekin siitä ohjelmasta ihan loppuhäntää kuulin. Teemu Keskisarja se tutkija on. Se taisi olla tämä ohjelma: http://areena.yle.fi/radio/1599585

[Sapööri]

Tämä Teemu Keskisarja on mielestäni oikein hyvä ns. uuden polven "nuori" historijoitsija, jos noin nyt voi 41-vuotiaasta tutkijasta sanoa. Kirjan aion lukea heti kunhan se ilmestyy ja arvioida vasta sitten. Odotan mielenkiintoista lähestymistä noihin jo lähes legendoiksi muuttuneisiin tapahtumiin. Mitään "veteraanien halveksuntaa" yms. ei taatusti ole tulossa, jos sitä pelkää. Mielestäni on vain hyvä, että historiankirjoitusta "tarkistetaan", sillä aina löytyy uusia näkökulmia jo "läpitutkittuihin" aiheisiin.

[igorrock]

Historiaa on aina helppoa ajatella uudestaan näin jälkeenpäin kun tiedetään mitä sitten myöhemmin tapahtui. Sitä vaan kovasti aina ihmettelen kuka siitä oikein mahtaa hyötyä. Luulisi että noilla tutkijoille olisi tarjolla jotain sellaistakin mikä oikesti toisi jotain uutta esille.

Tässä mielessä vanha kestoaihe olisi kysymys siitä miksi A.F. Airo ja siten myös koko muukaan päämaja ei mitenkään reagoinut niihin erittäin selviin tiedusteportaanlun tuloksiin jotka hyvinkin ajoissa selvästi kertoivat että Karjalan kannaksella tapahtuisi kesän 1944 alussa jotain merkittävää...

[sniperi]

200km on aika lyhyt matka ilman vastarintaa...jopa sen ajan autoille/vaunuille tuo on vajaa puolen päivän taival. Kyseessähän oli pitkälle motorisoitu poppoo.

[TKK]

Selvästi sotilastaktiikasta perillä, tämä historijoitsija. "Siussa onkin paha vika kun puhut leikkiä tosissaan" olisi Kannaksen Antero sanonut...

[TAK85]

Torjuntaan tarvittavat joukot taittiin sitten koota Kemissä joten niillä oli Suomussalmelle pitempi matka kuin ryssillä Ouluun.

Syömättähän tuommoisia marsseja suoritettiin silloin kun isänmaan kohtaloita ratkaistiin.

[sniperi]

tosiaan matka on googlemapin mukaan 207km...
jollekin uusavuttomalle mahdoton matka mutta esim polkupyörällä ton polkaisee parissa-kolmessa päivässä...siis jos on kiirus...

[TPTK]

tosiaan matka on googlemapin mukaan 207km...
jollekin uusavuttomalle mahdoton matka mutta esim polkupyörällä ton polkaisee parissa-kolmessa päivässä...siis jos on kiirus...

Tarvittaessa vuorokaudessa. kaksi päivää maksimissaan.

[Sapööri]

En tuota radiohjelmaa ole kuunnellut, satuin vain näkemään vilauksen Keskisarjan haastattelusta televisiossa.

Joten kysyn, mitä muita perusteita hänellä oli tuolle epäilemättä tarkoituksellisesti kärjistetylle (kirjanmyyntitemppu ilmeisesti toimi) "väitteelleen" kuin se, että onneton Ratteentie ja kaikinpuolinen muun tieverkon puute olisi tehnyt huollon mahdottomaksi ja pysäyttänyt liikkeen? Sittenhän divisioonan sisäinenkin huolto kyllä kävi mahdottomaksi, kun suomalaiset sen liikkeen ensin stoppasivat.

Sen siitä haastattelusta kuulin, että Kainuun korpikommunistit ja joku omituinen maailmanlopun uskovaiskultti eivät tovaritsien saapumista nähneet välttämättä lainkaan huonona asiana. Toki eipä tuo korpikommunistien myötämielisyys maahan tunkeutuneita neuvostojoukkoja kohtaan mikään uusi tieto sekään ole. No, pitäähän tuo kirja ehdottomasti lukea.

[Seppo Jyrkinen]

Minkäs verran sotaväki tarvitsee tavaraa vuorokaudessa? Syömiset ja juomiset parisen kiloa päivässä. Polttoaineet, patruunat, tykistöammukset sun muut tilpehöörit. Vaihtelee sen mukaan, kuinka aktiivia toiminta on. Motissa tulivat toimeen hiton vähällä. Joku huoltopuolen kaveri voisi täsmentää.

Lasketaan suuruusluokkana, että tarve on 10kg/vrk. Tällöin 40.000 piippalakkia tarvitsee 400.000kg tavaraa päivässä. Jos käytössä on 5.000kg lastin ottavia autoja, niin tarve on 80 kuormaa päivässä. Matkaa pari sataa kilometriä maantietä myöten.

Jos joku väittää vakavalla naamalla, että tuollainen olisi ollut ylivoimaista puna-armeijalle ilman suomalaisten vastatoimia, niin minä asetan väitteen esittäjän hengenlahjat kyseenalaiseksi. Vai joutuuko taas kerran toteamaan, että sosialistinen realismi elää yhä 2000-luvun Suomessa!

Saatan kyllä kirjan joskus lukea, mutta missään tapauksessa en sitä osta, enkä esitä toivetta että se kirjastoon tilattaisiin.

Tahtoo vain olla niin, että skandaali myy. Erityisen hyödyllinen myyntiväline silloin, kun myyjä itse tajuaa asian jääneen köyhäksi. Koskee niin Raatteen tietä, sotavankimakkaraa kuin Uralin perhosiakin! Puuttuu vielä väitteet murhauhkauksista (joita ei koskaan ilmoiteta poliisille) ja aggressiivisista vihapuheista. Ja taas saavat kukkahattutädit päivitellä ahdasmielistä Suomea jossa ei kestetä kritiikkiä.

[Juha Tompuri]

Teemu Keskisarjan tuore tutkimus Raaka tie Raatteeseen kertoo vuosien 1939-1940 taisteluista, joissa Suomi esti vihollista katkaisemasta Suomea kahtia.

http://yle.fi/uutiset/talvisodan_henki_ ... ta/6334144

t: Juha

[FN_1899]

Raatteessa oli paljon Lapin miehiä. Sodankylästä appiukon isäkin 1908 syntynyt. II/JR27 palveli Suomussalmella ja Kuhmossa. Muistona on vielä reissusta huippukuntoinen 38:n pistin. Kivääri on ollut aikoinaan kans, mutta on hukkunut vuosien aikana.

[suppo1]

Sotilasaikakauslehden joulukuun numerossa Sampo Ahton ylistävä arvio kirjasta