Sodissamme käytettyjä tunnussanoja
Moderator: Juha Tompuri
-
High Power
- res vänr
- Posts: 840
- Joined: Sun Mar 16, 2008 19:49
Re: Sodissamme käytettyjä tunnussanoja
http://yle.fi/uutiset/savon_murre_pelas ... in/6988514
Tunnussanaa kysytään yhä unissa
70 vuotta tapahtumien jälkeen Tauno Remes on joinakin öinä yhä kauhuissaan. Tunnussanoja tullaan kysymään uniin ja herättyään ei tahdo saada unta.
- Tunnussana on henki ja elämä. Se tulee mieleen, ja se petäjän juuri, missä oltiin.
Tunnussanaa kysytään yhä unissa
70 vuotta tapahtumien jälkeen Tauno Remes on joinakin öinä yhä kauhuissaan. Tunnussanoja tullaan kysymään uniin ja herättyään ei tahdo saada unta.
- Tunnussana on henki ja elämä. Se tulee mieleen, ja se petäjän juuri, missä oltiin.
GOTT MIT UNS
-
Sturmmann
- mars
- Posts: 2229
- Joined: Sat Feb 11, 2006 18:07
- Location: Kymijokilinja on viimeinen lukkomme!
- Contact:
Re: Sodissamme käytettyjä tunnussanoja
Oli mielenkiintoinen tuo lehtiartikkeli, että pitää varmaan kopsata se tähän, ettei huku netin syövereihin.
UUTISET
KOTIMAA
Kotimaa 17.12.2013 klo 13:44 | päivitetty 17.12.2013 klo 13:44
Savon murre pelasti sissien hengen – sodan pelottavin hetki tulee yhä uniin
Keväällä tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun majuri Jukka Puustisen sissijoukko tuhosi Venäjällä Lieksan korkeudella sijainneen Jeljärven tukikohdan. Vieremäläinen Tauno Remes oli mukana retkellä. Hyökkäys oli suurmenestys, mutta paluumatkalla Remes joutui pulaan, mistä vain Savon murre hänet pelasti.
Vieremäläinen Tauno Remes näkee yhä painajaisunia 70 vuoden takaisista sotatapahtumista. Remes oli mukana majuri Puustisen johtamalla neljän päivän partioretkellä, joka tehtiin venäläisten hallussa pitämille alueille jatkosodassa. Pelottavin muisto on yöltä, jona sissiosasto palasi omien joukkojen luo.
- Kun se tulee yöllä mieleen, niin se on kahvinkeittoon meno, Remes kertoo.
Sissiosasto oli saanut tehtävänsä onnistuneesti suoritetuksi venäläisten puolella ja ylitti paluumatkalla jyrkän kukkulan. Osaston pääjoukko poistui jo omien luo hiihtäen. Luutnantti järjesti vielä jälkivarmistuksen ja kolme savolaispoikaa komennettiin jäämään ladun varteen. Tauno Remes oli yksi kolmesta. Miehet suojautuivat puun juurelle pimeässä yössä.
Luti huusi tunnussanaa. Kukaan meistä kolmesta ei muistanut sitä.
- Tauno Remes
- Kun oltiin jonkin aikaa, niin tuli kolme venäläistä. He eivät tienneet, että me olimme petäjän juuressa.
Venäläiset kulkivatkin suomalaiskolmikon ohi.
- Aika alkoi mennä pitkäksi ja sanoin pojille, että meidän pitäisi vissiin lähteä. Lähdimme hiihtämään ja siinäpä olikin jälkivarmistuksen luti ja huusi tunnussanaa. Kukaan meistä kolmesta ei muistanut sitä!
Tunnussana vaihtui joka päivä ja toisinaan jopa monta kertaa päivässä. Luutnantti tenttasi mieskolmikolta tunnussanaa pitkään. Muuten ei pääsisi takaisin omien luo.
- Se ei meinannut meitä laskea siitä. Venäläisiä oli rinteen alla ja he huusivat sieltä milloin mitäkin. Venäläiset puhuivat suomea, mutta kirjakieltä.
Luutnantti epäili sissejä neuvostoliittolaisiksi
Remes ja kumppanit jännittivät henkensä edestä, mitä luutnantti päättää.
- Me oltiin ihan varmoja, että omat miehet tappaa meidät. Siinä noiduttiin ja tehtiin vaikka mitä. Sitten luutnantti lopuksi sanoi, että tulkaa, mutta miehilleen hän sanoi, että pitäkää varanne.
Rinteen alta kuulunut suomen kieli oli onneksi erilaista kuin Remeksen ja kumppaneiden savolainen suomi.
- Kun jouduimme lutin kanssa keskustelemaan, niin me puhuttiin savvoo. Kyllä se jossain vaiheessa luotti meihin, vaan kyllä siinä oli hirmu keskustelut.
Kun luutnantti oli tentannut mieskolmikon, hän vielä kutsui heidät luokseen
- Luutnantti äsähti että kuka se oli, joka noitui hänelle. Minä vielä kirosin ja sanoin, että minä se olin. Samaan lystiin luutnantti sanoi, että kuule poika, Savon murre pelasti sinun henkesi!
Tunnussanaa kysytään yhä unissa
70 vuotta tapahtumien jälkeen Tauno Remes on joinakin öinä yhä kauhuissaan. Tunnussanoja tullaan kysymään uniin ja herättyään ei tahdo saada unta.
- Tunnussana on henki ja elämä. Se tulee mieleen, ja se petäjän juuri, missä oltiin.
Suomalaisten sissien hyökkäys Jeljärvelle keväällä 1944 oli menestys. He tuhosivat Neuvostoliiton tukikohdan ammusvarastoineen, räjäyttivät Jeljärven aseman ja Muurmannin rataan yhdistyvää rataverkkoa 21:stä kohdasta. Sissit tuhosivat myös neljä rautatiesiltaa ja useita elintarvike- ja bensiinivarastoja. Tauno Remes pääsi onnellisesti pois retkeltään, mutta kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita.
- Kuutsjärven rannassa oli määrä odottaa kolmatta komppaniaa, joka oli lähtenyt viemään haavoittuneita ja kaatuneita. Komppania törmäsi isoon vihollisporukkaan eikä tullut enää kuuna päivänä rantaan, Tauno Remes kertoo.
UUTISET
KOTIMAA
Kotimaa 17.12.2013 klo 13:44 | päivitetty 17.12.2013 klo 13:44
Savon murre pelasti sissien hengen – sodan pelottavin hetki tulee yhä uniin
Keväällä tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun majuri Jukka Puustisen sissijoukko tuhosi Venäjällä Lieksan korkeudella sijainneen Jeljärven tukikohdan. Vieremäläinen Tauno Remes oli mukana retkellä. Hyökkäys oli suurmenestys, mutta paluumatkalla Remes joutui pulaan, mistä vain Savon murre hänet pelasti.
Vieremäläinen Tauno Remes näkee yhä painajaisunia 70 vuoden takaisista sotatapahtumista. Remes oli mukana majuri Puustisen johtamalla neljän päivän partioretkellä, joka tehtiin venäläisten hallussa pitämille alueille jatkosodassa. Pelottavin muisto on yöltä, jona sissiosasto palasi omien joukkojen luo.
- Kun se tulee yöllä mieleen, niin se on kahvinkeittoon meno, Remes kertoo.
Sissiosasto oli saanut tehtävänsä onnistuneesti suoritetuksi venäläisten puolella ja ylitti paluumatkalla jyrkän kukkulan. Osaston pääjoukko poistui jo omien luo hiihtäen. Luutnantti järjesti vielä jälkivarmistuksen ja kolme savolaispoikaa komennettiin jäämään ladun varteen. Tauno Remes oli yksi kolmesta. Miehet suojautuivat puun juurelle pimeässä yössä.
Luti huusi tunnussanaa. Kukaan meistä kolmesta ei muistanut sitä.
- Tauno Remes
- Kun oltiin jonkin aikaa, niin tuli kolme venäläistä. He eivät tienneet, että me olimme petäjän juuressa.
Venäläiset kulkivatkin suomalaiskolmikon ohi.
- Aika alkoi mennä pitkäksi ja sanoin pojille, että meidän pitäisi vissiin lähteä. Lähdimme hiihtämään ja siinäpä olikin jälkivarmistuksen luti ja huusi tunnussanaa. Kukaan meistä kolmesta ei muistanut sitä!
Tunnussana vaihtui joka päivä ja toisinaan jopa monta kertaa päivässä. Luutnantti tenttasi mieskolmikolta tunnussanaa pitkään. Muuten ei pääsisi takaisin omien luo.
- Se ei meinannut meitä laskea siitä. Venäläisiä oli rinteen alla ja he huusivat sieltä milloin mitäkin. Venäläiset puhuivat suomea, mutta kirjakieltä.
Luutnantti epäili sissejä neuvostoliittolaisiksi
Remes ja kumppanit jännittivät henkensä edestä, mitä luutnantti päättää.
- Me oltiin ihan varmoja, että omat miehet tappaa meidät. Siinä noiduttiin ja tehtiin vaikka mitä. Sitten luutnantti lopuksi sanoi, että tulkaa, mutta miehilleen hän sanoi, että pitäkää varanne.
Rinteen alta kuulunut suomen kieli oli onneksi erilaista kuin Remeksen ja kumppaneiden savolainen suomi.
- Kun jouduimme lutin kanssa keskustelemaan, niin me puhuttiin savvoo. Kyllä se jossain vaiheessa luotti meihin, vaan kyllä siinä oli hirmu keskustelut.
Kun luutnantti oli tentannut mieskolmikon, hän vielä kutsui heidät luokseen
- Luutnantti äsähti että kuka se oli, joka noitui hänelle. Minä vielä kirosin ja sanoin, että minä se olin. Samaan lystiin luutnantti sanoi, että kuule poika, Savon murre pelasti sinun henkesi!
Tunnussanaa kysytään yhä unissa
70 vuotta tapahtumien jälkeen Tauno Remes on joinakin öinä yhä kauhuissaan. Tunnussanoja tullaan kysymään uniin ja herättyään ei tahdo saada unta.
- Tunnussana on henki ja elämä. Se tulee mieleen, ja se petäjän juuri, missä oltiin.
Suomalaisten sissien hyökkäys Jeljärvelle keväällä 1944 oli menestys. He tuhosivat Neuvostoliiton tukikohdan ammusvarastoineen, räjäyttivät Jeljärven aseman ja Muurmannin rataan yhdistyvää rataverkkoa 21:stä kohdasta. Sissit tuhosivat myös neljä rautatiesiltaa ja useita elintarvike- ja bensiinivarastoja. Tauno Remes pääsi onnellisesti pois retkeltään, mutta kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita.
- Kuutsjärven rannassa oli määrä odottaa kolmatta komppaniaa, joka oli lähtenyt viemään haavoittuneita ja kaatuneita. Komppania törmäsi isoon vihollisporukkaan eikä tullut enää kuuna päivänä rantaan, Tauno Remes kertoo.
Ei oikeaan, ei vasempaan, vaan eteen eestä Suomenmaan.
-
Sturmmann
- mars
- Posts: 2229
- Joined: Sat Feb 11, 2006 18:07
- Location: Kymijokilinja on viimeinen lukkomme!
- Contact:
Re: Sodissamme käytettyjä tunnussanoja
Lisäisin vielä tunnussanoista, että sota-arkistossa aikanaan törmäsi paljon niihin, kun luki sotapäiväkirjoja. Tunnussanoja on ihan mielikuvituksen mukaan mitä vain: Rankka - Sade, Ukon - Ilma, Rumpu - Tuli jne. Pataljoonan ja komppanioiden sp:t kertovat aina kulloisenkin päivän tunnussanat ja montako komppaniaa oli armeijassa ja kertaa montako sotapäivää, siis ymmärrät kuinka paljon on ollut. Kerääkö kysyjä tunnussanoja johonkin? 
Luin joskus myös partiosta, joka ei palatessaan tiennyt vallitsevaa tunnussanaa, mutta vartiomies älysi hillittömän v..tu, kele, tana ärräpäätulvasta, että omia ovat. Desantti yms. porukka olisi yrittänyt jotain kaunopuheita päästäkseen läpi.
Luin joskus myös partiosta, joka ei palatessaan tiennyt vallitsevaa tunnussanaa, mutta vartiomies älysi hillittömän v..tu, kele, tana ärräpäätulvasta, että omia ovat. Desantti yms. porukka olisi yrittänyt jotain kaunopuheita päästäkseen läpi.
Ei oikeaan, ei vasempaan, vaan eteen eestä Suomenmaan.
Re: Sodissamme käytettyjä tunnussanoja
Tiedä sitten onko totta vai legendaa, mutta olen kuulut että Pillu ilomme! Oli paljon käytetty kun venäläisten kieli ei taipunut kahden peräkkäisen konsonantin lausumiseen. 
Joku venäjää taitava varmaan korjaa asian.
Joku venäjää taitava varmaan korjaa asian."olisiko kuitenkin syytä ottaa taskuase mukaan"
Re: Sodissamme käytettyjä tunnussanoja
Helmikuun alussa 1942 Maaselän kannaksella 3.Prikaatin Krivin aseman seudulla
yöllä alkaneen vastahyökkäyksen tunnussana oli: hei -yksi. Valinta perustui siihen, että tiedettiin venäläisten vaikeus lausua puhtaasti suomenkielen h- ja y-kirjaimet.
Hei - yksi-sanapari säilyi tuon ns. Sinisen prikaatin veteraanien keskuudessa aina
2000-luvulle, jolloin viimeiset helmikuiset vuosikokoukset pidettiin.
Oma isäni oli mukana tuossa hyökkäyksessä, joka tehtiin tulipalopakkasessa,
sen tuloksena vastustajan Siperiassa koottu 367. divisioona tuhoutui lähes täysin.
3. Prikaatin omat tappiot 5. -7.2.42 olivat 127 kaatunutta ja 572 haavoittunutta ja paleltunutta.
yöllä alkaneen vastahyökkäyksen tunnussana oli: hei -yksi. Valinta perustui siihen, että tiedettiin venäläisten vaikeus lausua puhtaasti suomenkielen h- ja y-kirjaimet.
Hei - yksi-sanapari säilyi tuon ns. Sinisen prikaatin veteraanien keskuudessa aina
2000-luvulle, jolloin viimeiset helmikuiset vuosikokoukset pidettiin.
Oma isäni oli mukana tuossa hyökkäyksessä, joka tehtiin tulipalopakkasessa,
sen tuloksena vastustajan Siperiassa koottu 367. divisioona tuhoutui lähes täysin.
3. Prikaatin omat tappiot 5. -7.2.42 olivat 127 kaatunutta ja 572 haavoittunutta ja paleltunutta.