Suojeluskunnan kiväärinhihnat

[igorrock]

Kasviparkkinahka tummuu varsin nopeasti jo keinovalossakin ja auringossa erittäin nopeasti.

Jep, tiedetään. Mutta alkuperäinen nahan sävy siltikin vaikuttaa siihen miltä nahka näyttää tummuttuaan. Ja kasvisparkitusprosessissa nahan tulevaan väriin vaikuttaa se mistä tavarasta käytetty parkkiuute on tehty. Ainakin aijemmin tammenkuori oli yleinen.

[CH]

Siistiä työtä. Noista vanhoista hihnoista on kyllä hankala tarkistaa mutta siltikin jotenkin tuntuisi että vanhojen remmien syrjien särmiä olisi tekovaiheessa hieman pyöristetty.:

Tämän asian kanssa olen myös minä pähkäillyt hihnahommien aamuhämärästä asti. Kaikki omien resujen reunat kun ovat solkien yms. hankauksen kuluttamia, ettei asiasta saa varmuutta. Siististi tehty viiste kyllä näyttäisi "oikeammalta".

Amerikoista löytyy eräs Friitalan myöhäisempi rautalankasoljilla varustettu m/30-hihna, joka vaikuttaa säästyneen käytöltä. Tässä yksilössä hihnojen reunat näyttävät minusta suorakulmaisilta, mutta ihan varma en silti ole. Erityistä huomiota kiinnittää nahan vaalea väri.

[igorrock]

Joo, voihan olla niin että kun armeijaa varten on noita hihnoja tehty, ovat määrät olleet niin suuria että viimeistelystä on lähinnä työn joutumisen vuoksi tingitty. Ja ainakin sodan aikana näin taatusti tehtiin.

[CH]

Tuo Brisan nahkaleikkuri tekee vielä niin siistin leikkauksen, että se oikein korostaa kantin suorakulmaisuutta. Eli leikkausjälki on sileä, ei "nöyhtäinen".

Jäi sanomatta, että yo. hihna on Sk.Y:n vuoden 1937 hyväksymisleimoilla. Onko tuo pikkuhihnan parissa viimeisessä tikissä näkyvä tuplatikkaus sattumaa vai ompelukoneelle ominainen tapa sitoa langanpäät? En ole aiemin huomannut, kun omat ovat niin kuluneita.

[HL/A]

Tuplatikkaus syntyy helposti ompelukoneella - käännetään kohde 180 astetta ja ommellaan pari - kolme tikkiä samoihin reikiin. Silloin ei langan päitä tarvitse erikseen käsin solmia. Jos ei näin tee on langat solmittava tai muuten ommel purkautuu.

Koneompeleissa yleisesti käytetty tapa päättää ommel.

[CH]

Jep, siinäpä onkin kehittelemistä, että saa tehtyä vastaavan käsipelillä, jos moiseen hifistelyyn on tarvetta.

Löytyypä minultakin yksi melko iskemätön Veljekset Åströmin pikkuhihna, ilmeisesti m/30 II-malliin tarkoitettu. Kantti on suoraan leikkaamisen jäljiltä, ei siis viistetty.

[HL/A]

Käsipelillä tulee aivan samalla lailla. Usein olen korjannut ompeleistaan ratkenneita nahkaesineitä käsin. Kun pääset päähän asti teet muutaman tikin takaisinpäin. Yleensä olen tehnyt niin että ennenkuin vedän viimeisen tikin kireälle pistän tipan liimaa lankaan niin että liima jää nahan sisälle. Ei lähde kovin helposti purkautumaan.

[REK]

Tervehdys. Kaverilla on myös myöhemmänversion sinkittysolkinen hihna(vl-37), jota ei varmasti ole koskaan käytetty. Tuota käpistelleenä ihmettelin myös nahan väriä...mutta on juuri samanlainen kun ed.mainitussa ameriikan kuvassa. Ja myös käyttämättömissä 28-30 pistimenkannikkeissa on myös sama väri. (eli väittäisin aidoksi/alkuperäiseksi ja käyttämättömäksi)
Tuota reunan pyöristystä pitäisi mennä tutkimaan omien ja kaverin remmeistä, jotta selviäisi.

[Berlioz]

Itseltä löytyy aika lailla käyttämätön Suomi-kp:n hihna sota-ajalta, ja se on yhtä vaalea kuin tuossa USMCseanin kuvassa näkyvä hihna.

[CH]

Kieliikö vaaleus siitä, ettei nahkaa ole alun perin rasvattu kovin perusteellisesti vai vaaleneeko nahka taas kuivuessaan? Friitalan katalogin mukaan esineet saivat "tehtaassa hyvin perusteellisen rasvauksen", mutta tämä voi toki olla vain mainospuhetta. Nahkahan tummuu reilulla käsittelyllä voimakkaasti, siveltiinpä siihen mitä vain, vaikkapa vaaleaa pellavaöljyä.

Käsipelillä tulee aivan samalla lailla. Usein olen korjannut ompeleistaan ratkenneita nahkaesineitä käsin. Kun pääset päähän asti teet muutaman tikin takaisinpäin. Yleensä olen tehnyt niin että ennenkuin vedän viimeisen tikin kireälle pistän tipan liimaa lankaan niin että liima jää nahan sisälle. Ei lähde kovin helposti purkautumaan.

Mutta eikö silloin solmu jää näkyville? Minulla on tapana lopettaa ompele siten, että viimeisessä tikissä lankojen päät työnnetään vain ensimmäisen nahkapuoliskon läpi, ts. langat tulevat pihalle puoliskojen välistä. Tällöin langat on helppo solmia vaikka kaksinkertaisella umpisolmulla. Sitten vaan avarrusnaskalilla vähän tilaa soljen poikkipuolan alle ja langanpäät kanavasta läpi vastakkaiselle puolelle. Samalla solmu painuu näkymättömiin nahan uumeniin. Lopuksi langat poikki vastakkaisella puolella aivan reunan tasalta.

[HL/A]

Hyvä tapa tuo tehdä solmu nahkojen väliin, varmasti tukeva ommel. Liimakonstilla ei solmua tarvita ollenkaan. Joissakin vanhoissa ompeleissa ei näkemäni mukaan tuon kaksoistikkauksen jälkeen ole lankaa solmittu ollenkaan.

[igorrock]

Joissakin vanhoissa ompeleissa ei näkemäni mukaan tuon kaksoistikkauksen jälkeen ole lankaa solmittu ollenkaan.

Jos nahkaa ompelee märkänä, on ao. tapa täysin toimiva koska nahka kuivuessaan kutistuu hieman ja samalla myös langalle tehty reikä menee "umpeen".

[CH]

Myöhemmin opin vanhan suutarikonstin; lankaa sivellään kostutetulla mäntysuopapalalla joka sekä sitoo kuidut yhteen että liukastaa nahan läpi vetäessä.

Mehiläisvaha on hyvä vaihtoehto, se pitää langan hyvin kasassa ja antaa sille myös mukavasti hieman kellertävää sävyä. Ja suojaa lankaa samalla kosteudelta.

Ruskealla kotikutoisella mehiläisvahalla lankaan tulee kyllä hyvännäköinen pinta. Tuon Åströmin pikkuhihnan lanka vaikuttaa vahatulta, tosin se saattaa olla jälkeenpäin tullutta. Mahtaisiko vahattu lanka edes toimia ompelukoneissa.

[CH]

Taisit igorrock sittenkin olla oikeilla jäljillä ainakin päähihnan osalta. Friitalan valusolkisissa hihnoissa on hankaukselta suojatuissa kohdissa viitteitä viistotyökalun käytöstä. Jo noiden ketjun alkupuolella näkyneiden protohihnojen aikana sain huomata soikean soljen painavan viistämättömään nahanreunaan todella ikävää sahalaitakuvioista ruttua. Protot olivat tosin nahoiltaan aivan kuivia.

Tuli tehtyä taivutetusta meisselistä oma viistotyökalu. Toimii ihan kohtalaisesti, mutta koska leikkaaminen tapahtuu vapaalla kädellä, homma vaatii paljon totuttelua. Miten sitten mahtaa olla viimeistelyn laita, jotkuthan käyttävät hankausta reunojen kiillottamiseen, mutta mahtaako se olla tarpeen näin "varusesineen" ollessa kyseessä.

[igorrock]

Miten sitten mahtaa olla viimeistelyn laita, jotkuthan käyttävät hankausta reunojen kiillottamiseen, mutta mahtaako se olla tarpeen näin "varusesineen" ollessa kyseessä.

Mehiläisvaha on hyvää tavaraa tukkimaan remmin syrjiä. Ei tarvitse kummoista hankausta kun menee nahan sisään ja siistii syrjän paremmin vastustamaan kosteutta.