Ukko-Pekka matkalla nelivitoseksi

[CH]

Saa ehdottaa myös muita seppiä, jos on suositella.

[igorrock]

Immosen Jukka Kuhmosta ainakin ymmärtää Mosinien päälle.

[CH]

Kiitosta. Sainkin jo Peuralan kiinni ja sovittiin alustavasti homman aloittamisesta.

Aseen joutuu kaiketi lähettämään Riihimäelle CIP:attavaksi. Mitenkäs kun .45-70:n virallinen painemaksimi on 220 MPa ja haluaisin, että ase koestettaisiin vähintään 300 MPa:n paineelle? Kuka semmoisia testejä suorittaa? EPa:n latausoppaassakin on erillinen aukeama, jossa lukee "varmistu, että aseesi on tarkastettu vähintään 300 MPa:n maksimipesäpaineelle". Toki ko. lataus ei enää ole CIP:n mukainen, eikä sitä voi leimata .45-70:ksi. Mielessä kävikin kiertää tämä merkkaamalla kaliiperiksi aseen tyyliin paremmin sopiva skandinaavinen 11,4x53R.

Tietääkseni esim. match-pesäisiä .308-piippuja tarkastetaan tuon tuostakin ja piippumerkinnäksi tulee jokin muu kuin .308 Win..

Itse on kyllä tullut kasattua osista muutama Mosini, eikä niitä ole keräilyllisten lähtökohtien vuoksi tarvinnut tarkastuttaa. Tosin eipä ole tullut ampumakieltoakaan.

[jaakkoo]

Viime keväänä tuli rakennuslupaan merkintä että pitää käyttää tarkistukses (ep:llä).

Peurala hoiti kyllä hienosti meikäläisen torkkakon kohdalla asiat. Käytti sen myös riihimäellä samalla kertaa ku vei sinne nipun aseita.

kuinkas jos sinne riihimäelle latais itte ne testipaukut?

[CH]

Niinköhän Lehtonen & Co. huolisi yksityisen lataamia testipaukkuja? Veikkaanpa, että valtion kassaa pitäisi ensin voidella vähintään lataamoluvan verran.

[Make]

Niinköhän Lehtonen & Co. huolisi yksityisen lataamia testipaukkuja? Veikkaanpa, että valtion kassaa pitäisi ensin voidella vähintään lataamoluvan verran.

Kaliberiksi villikissa, esimerkiksi 11,5x54R ja omat testipatruunat mukaan.
Näin toimitaan tapauksissa, joissa testattavaksi tulee CIP-luokittelematon kaliberi.

[CH]

Kiitos Make, on se sitten niin ja hyvä niin.

[CH]

Homma jatkuu. Nyt vuorossa syöttölaite. Pohja otti vähän lisää leveyttä ja jälki on sen mukaista. Ylävivun kulma on vielä modaamatta, mutta tämä jää melkein Peuralan tehtäväksi, kun syöttöstä ei saa varmuutta ennen kuin paketti on läjässä.

Kehykseksi valikoitui mekaanisesti hyväkuntoinen ja PV:n uunittama Westinghouse. Osa on oikealta puolelta myös ulkoisesti siisti, mutta vasemmalta edestä kuppakontio. Tätä ei oikein edes huomannut mattapintaisena, mutta hiottuna rokot erottuvat selvästi. Käyttikö PV hiekkapuhallusta tms. noiden kehysten pohjatyönä, kun monet varikkouudet kiväärit ovat kehyksiltään mattapintaisia? Samoin on laita irrallisten lukon osien, vähän kuin olisivat myllytettyjä, kun ei näy hiontajälkiä tai kulumaa.

Hyviä konsteja rokkojen kevyeen häivyttämiseen? Minulla ei puhalluslaitteita ole, mutta eivät ole hinnan kiroissa ja paineilmaa löytyy kyllä.

[Re-Activator]

Viilaamallahan nuo lähtee tai kantikas osa on helppo siistiä plaaniterällä jyrsimessä, Peuralalla varmaan onnistuisi sekin?

[CH]

Joo, kyllä tuosta hioo käsinkin sen verran ihan helposti. Ajattelin lähinnä, olisiko jotain pohjatyömenetelmää, jossa rokot näkyisivät kaikkein huonoimmin ilman, että tarvitsisi poistaa kovin paljon metallia. Toisaalta, eipä se niin haittaa, vaikka kehyksen historia näkyykin. Kiellettiinhän jo Kiväärin 91 korjausohjeessa ruosterokkojen poistaminen.

Tuli tuossa Peuralan kanssa puheeksi tähtäinten kiinnittäminen. Totesi liimaamisen olevan tinausta parempi tapa. Varmasti se on ainakin helpompi eikä tule vekkejä sinistykseen, mutta onko perinteinen tapa kuitenkin lujempi? Kestääkö 50/50-juotos lipeämustauksen vai onko homma tehtävä vasta viimeiseksi?

[Re-Activator]

Tuskin tuosta niin hirveästi ainetta joutuu poistamaan että sillä on mitään käytännön merkitystä kestävyyteen ja hyvällä viilalla suht nopea homma. Kun kuitenkin olet käyttänyt aikaa ja rahaa projektiin se kannattaa tehdä kunnolla.

Alunperin tähtäimet lienee tinattu mustauksen jälkeen, siinä on aina mahdollisuus sössiä ja pilata mustausta juoksutteella tai levittää tinaa näkyvälle paikalle. Hyvintehty tinaus yleensa kestää mustauksen (vaikka syöpyykin hieman) mutta vaatii mustarilta erityistä huolellisuutta.

Loctiten 638 on helppo huoleton ja kyllin luja vaihtoehto vaikka onkin hieman liian moderni menetelmä tuollaiseen aseeseen.

[igorrock]

Liimaaminen lienee tosiaan ainakin sepän kannalta katsottuna se parempi tapa, ainakin jos ollaan kiinnittämässä tähtäimiä valmiiksi sinistettyyn piippuun. Eli liimauksen yhteydessä mahdollisesti ylivaluvat liimanjämät on huomattavasti helpompi poistaa piipun pinnalta kuin sauman ulkopuolelle levinnyt juotostina....

[greendevil]

Aika on ajanut tinauksen ohi. Menetelmän käytölle en oikein helposti keksi täydellistä puoltavaa syytä, liimat antavat jopa kovemman lopputuloksen.

91-30 PE jalan tinanneena (huonoilla välineillä) totesin, että paremman saa liimoilla helpommin.

[CH]

Kyllä ennen oli helppoa, laittoi vain pössykän Sakolle ja jälki oli hyvää.

[CH]

...ja jos asiaa miettii pitkäaikaiskäytön näkökulmasta, niin tinarutto jäytää juotoksia alle 13 asteen lämpötilassa, minkä seurauksena tähtäimet saattavat lopulta irrota. Kerran näin kävi kauden loppupuolella, kun olin tarkkuuttamassa yhtä 9,3x53R:ää, jossa oli tinattu siviilimallinen etutähtäin.