Nallen vakautumisvaikeudet

[CH]

Mikähän avuksi vanhalle Nallelle, joka tekee satunnaisesti soikeita reikiä, jolloin myös käynti katoaa? Ase on takonut välillä myös tuuman kokoisia tuurikasoja viidellä laukauksella 50 metriin, mutta sitten välillä tulee käsittämättömiä roiskaisuja, joista alla oleva 10 cm "alue-ammunta" olkoon esimerkkinä. Täysin omalle kontollekaan en romahdusta laittaisi, kun tässäkin sarjassa kaikki olivat lähtevinään hienosti tasa-jyvällä mustan alle ja laukaisukin on erittäin hyvä.

Havainnot eri patruunamerkkien suhteen ovat aika irrallisia, kun en ole pitänyt niistä kirjaa. Lähinnä standard velocity -paukkua on ollut käytössä, ainakin Lapuaa, CCI:tä, RWS:ää ja nyt viimeisimpänä Winchesteriä. Piipun suun kruunu on mielestäni kunnossa, eikä piipussa ole pahoja syöpymiä. Noin puolen sentin päässä piipun suusta, kello viidessä, kulkee pieni poikittainen naarmu, mutta se on niin matala, ettei näy kuin tarkasti pintaa peilatessa. Oman huomion kiinnittää lähinnä melkoisen jykevät rihlapalkit, paljon korkeammat kuin nykyaseissa. En tiedä onko myös rihlannousussa eroa, mutta tuli mieleen, onko moderni A-tarvike jotenkin sopimaton vanhoille sisämitoille?

[igorrock]

Ko. ase on sen verran vanhaa tekoa että itse ampuisin sillä vain kokolyijyluotisia patruunoita. Ja mieluusti sieltä hitaammasta päästä.....

Kannattaa varmaan tarkistella onko koivutukki vuosien saatossa kuinka pahasti "elänyt" eli kuinka vapaasti piippu pääsee värähtelemään. Tosin joissain noissa vanhemmissa aseissa on piippukanavan etupäässä pieni koroke joka ottaa kiinni piippuun ja osaltaan tukee piippua ettei se rasittaisi liikaa heppoista lukonkehystä.

[CH]

Petausta en tosiaan ole sen kummemmin entrannut, mitä nyt otin raudat pari vuotta sitten irti ja pistin sen jälkeen ruuvit kiinni. Ajattelin vain, ettei kai se petauksesta johdu, jos kuula menee kylkimyyryä.

Tiukalla lyijydieetillä on pysytty, pitäisi vielä kokeilla aliäänistä.

[John Moses]

Petauksella ei ole tuon ongelman kanssa mitään tekoa, eikä .22 lr-kivääreissä noin yleensäkään...ongelma on selvästi luoti/patruunalähtöinen. Tuossa kuvan kasassa yksi luoti näyttäisi tulleen osimoilleen suoraan, muut enemmän tai vähemmän laitamyötäisessä. Syyksi epäilisin sekä liian suurta lähtönopeutta, liian kovaa/ohutta luotia sekä kenties myös luotimateriaalia. Itsellä on kokemusta S&W:n nykyaikaisesta revolverista, joka mättää CCI:n/TopShotin Standardit kylkimyyryssä tauluun 25 metrin matkalta ja kasat on mitä on, mutta RWS:n Pistol Matchilla reiät ovat 15 mm:n nipussa ja aivan taatusti pyöreitä...Kokeile Shortteja, RWS:n tai SK:n hitaita (Pistol/Subsonic) paukkuja, noilla luulisi käyntiä löytyvän jos sitä on. Tuo minimaalinen poikittaisnaarmu ei vaikuta käyntiin yhtään mitään.

[Re-Activator]

Voisiko rihlaus olla lyijyttynyt ahtaaksi alkupäästä? pronssiharjalla tai 0000-teräsvillalla ja öljyllä jynssäämällä voisi käynti parantua. Kyllä normaaleiden patruunoiden tulisi kunnossa olevasta piipusta ammuttuna vakavoitua ja kun ei piekkarista saa piippua ammuttua loppuun niin vaikuttaa aika erikoiselta jos käynti on ollut kumminkin ennen kelvollista.

[Spieß]

Hieman kääntyneistä luodeista päätellen voisi luulla piipun suun olevan kulunut, mutta kertojan mukaan se ei sitä ole. Joten todellakin peesaten aiempaa kommausta kääntyisin patruunatyypin aiheuttamaan ongelmaan. Muutamaa eri ptrmerkkiä ammuen rauhalliseen tahtiin luulisi löytyvän eroja- tai sitten ei .

[CH]

No joo, näillä tiedoilla oli ehkä tyhmää yleensä avata topikkia. Pääasiallisena .22-harjoitusaseena on ollut ratatukkinen Anschütz, joka käy kolmiasentohommiin riittävän hyvin melkein kaikilla patruunoilla. Nallella taasen on ammuttu silloin tällöin kasa tai pari erinäisillä askinlopuilla.

Tuossa kun John Moses mainitsi RWS:n, niin muistin ampuneeni viime kesänä pari kasaa hihnatuelta RWS:n aliäänisellä reikäpäällä. Se oli juuri tällainen askinloppu. Kasat olivat hyviä. Oli tarkoitus ostaa lisää tätä paukkua, mutta se oli paikallispuodista loppu. Tilalla oli Winchesteriä ja se käy kuvan mukaisesti tehden soikeita reikiä. Muistelen myös, että Lapuan Master antoi takavuosina, sillon kuin ase oli kokeiltavana, pari nättiä kasaa, mutta nekin paukut loppuivat. Hyvä koekäynti innostikin hankkimaan aseen avotähtäimiseksi sotilaskivääriammuntojen harjoitusaseeksi. Aseen tultua omaksi kokeilin Lapuan Sk:lla ladattua purkkipaukkua, mutta läjät olivat huonoimmillaan yli 15 cm ja reijät soikeita. Kokeilu jäikin pariin kasaan. Sama tulos taisi olla myös CCI:n standardinopeuksisella, ehkä hieman parempi kuitenkin. RWS:n Target Riflestä jäi ristiriitainen kuva, kerran ammuin sillä makuulta hyvän 15 laukauksen läjän, mutta jokunen päivä myöhemmin osunta oli mukamas kadonnut. Nämäkin paukut tuli hupuloitua pääosin Ansulla, joten toistotarkkuus Nallella jäi taas kerran todentamatta.

Patruunapesän päätä on tullut syynättyä usein kriittisin silmin, mutta mitään elimellistä vikaa tai lyijy-/nallikarstakerrostumia siellä ei ole. Myös messinkiharjaa olen käyttänyt, mutta ei piipusta irtoa sen enempää tavaraa kuin normaali ammunta on sinne tuonut. Kummassakaan päässä ei mielestäni ole merkkejä puhdistuspuikon hankauksesta eli sekä kruunu että ylimenon pää ovat selvärajaiset. Syöpymisasteen arvioisin olevan luokkaa 2 eli pieniä syvennyksiä siellä täällä. Yleisvaikutelma on kuitenkin kiiltävä kauttaaltaan.

[CH]

Tuossa se RWS:n Target Riflellä hihnatuelta ammuttu parempi kasa. Tuo kolmosen vilskahdus menee luultavasti omaan piikkiin.