Suojeluskunnan kiväärinhihnat

[CH]

Juu, täytyy tutkia tuo viimeistelypuoli. Ennen sitä on kumminkin korjattaava sorvin jäljiltä olevat kaarevuussäteiden jyrkät muutokset joukeammiksi. Etenkin sipulikupolin kärki on turhan lättänä. Onneksi tuossa on materiaalia, josta ottaa.

Nämä ovat toki vain malleja, jotka piipahtavat muotissa jättämässä muotonsa.

[CH]

Kerran näinkin päin. Uunin kuumuus sulatti upokkaaseen reikiä ja valutti booraksit ulos. Onneksi viilentäminen on helppoa. Sulattelin kokeeksi Abloy-purua isommaksi jöötiksi ja helposti suli. Jahka oppii säätämään puhalluksen kipon kestokyvylle sopivaksi, voisi koittaa seostaa jonkun jöötin solkimetallia kuparista, sinkistä ja nikkelistä.

[igorrock]

Kun kerran tuolle tielle olet lähtenyt niin seuraava vaihe lienee se että avaat johonkin päin suomea kuparikaivoksen....olisi ainakin edes osa materiaaleista omasta takaa....

[CH]

Myös pellavan viljelyä ja nautakarjan kasvatusta voisi harkita! Loukutus, lihtaus, häkilöinti ja kehrääminen on opittavissa. Pajukosta saa parkkiaineet.

No ei, johonkin kai se alkutuotannon raja on vedettävä. Jos nyt metallin kompposiittiot kohdalleen kumminkin.

[smokeball]

Totta sie kuiten itte tervasti polttelet?

[CH]

Kyllä siinä melekee valtio aene jeä toeseks.

[CH]

Tuossa ensimmäinen valu omatekoisilla malliosilla ja kohdalleen justeeratulla, ainakin yritetyllä, metallin koostumuksella. Mikä kuitenkin tärkeintä, osat ovat nyt oikean kokoisia ja menevät toleranssien mukaisista nahoista läpi ilman viilailua. Täytyy väsätä huomenna lisää osia ja tarkistaa, saisiko toisin päin kaavaamalla nurjat puolet sileämmiksi. Säästyisi vähän silotteluaikaa. Pienet osat ovatkin jo helpommat, luulisin.

[smokeball]

Onpas onnistunut hienosti!

[HL/A]

Onnittelut hyvästä työstä

[igorrock]

Helpoin tapa välttyä turhalta "nysväämiseltä" on tehdä valu tavalla jota heti topicin aluksi ehdotin eli samotti-kipsi -muotilla ja "katoavalla vahalla"....

[CH]

On totta, että tarkkuusvalumenetelmällä päästäisiin hyvinkin sileään lopputuotteeseen. Mikäli kotimaista alan kirjallisuutta on uskominen, ensimmäinen teollinen vahavalulaitteisto rantautui Suomeen kuitenkin vasta 1950-luvun alkuvuosina. Vanhat 1940-50-lukujen kirjat tuntevat vain nämä perinteiset menetelmät, hiekka- ja teräsmuotit. Sk.Y:n tilausten ollessa 1930-luvulla vain muutamia tuhansia kappaleita per kontrahti solkiosat pyrittiin luultavasti järjestämään mahdollisimman pienillä investoinneilla. Jo metallin koostumus antaisi viitteitä tästä. Kumpiko sitten oli halvempaa, valuhiekkaa tumppaavan työmiehen tunnit vai nopeaan tuotantoon pystyvät kestomuotit, mene ja tiedä. Sikäli kun pystyy sanomaan, varsin moni tuon ajan osista näyttäisi ihan hiekkaan valetulta...?

Pieni muutos kaavaukseen tuotti näemmä tulosta ja nyt myös valanteen tasainen puoli on kauttaaltaan varsin sileä. Tai sanotaan, että juuri sopivan karkea hihnatyöhön. Täytyypä ottaa lisää muottikehiä käytäntöön.

[CH]

Pari SA-kuvaa Suomi-valimolta.

[igorrock]

Laajemmassa teollisessa mitassa tuo mainittu ajankohta pitää varmaan paikkansa mutta käsityömäisenä piensarja-toimintana ao. puuhaa on varmasti tehty meilläkin jo paljon aijemmin. Tässä asiaan liittyvä artikkeli: http://www.hiidenkivi-lehti.fi/Digipape ... px?id=3410

Hiekkavalu on tekniikka paikallaan silloin jos valmiiden tuotteiden muoto on hyvin yksinkertainen (hyvä esimerkki ovat tiu'ut ja kellot) ja niitä on tarkoitus vielä tavalla tai toisella koneistaa. Muoteissa käytettävä massamateriaali on täysin kierrätettävää joten ainoa jatkuvan kustannuksen muodostavat poispoltettava vaha ja itse valumetalli.

Sinun tapauksessasi vahamallia varten tehtäisiin kestomuotti jonka avulla itse varsinaisia valumuotteja, ajatellen niiden olevan samankokoisia ja -mallisia kuin sinulla nyt, voitaisiin valmistaa ja valaa useampi perä-perää ja viimeistelyvaihe jäisi lähinnä siihen että valukanavat poistettaisiin ja niiden paikat siistittäisiin. Itselläni on noita vanhoja solkia "muutamia" ja niiden pinta näyttää kyllä erittäin viimeistellyltä, toki sinunkin valupintasi on jo nyt varsin hyvää. Muuten, käytätkö muottiesi teossa Vesilasia ?

[CH]

Nämä muotit on tehty öljyhiekkaan, jossa ei tarvitse käyttää vesilasia. On minulla litran pullo sitäkin, kun kokeilin aluksi kostealla hiekalla, joka piti kuivata ennen valua, mutta ymmärsin luopua tästä turaamisesta jo parin kokeilun jälkeen.

Ne alkuperäissoljet, joita minulla on, ovat nurjalta puolen verraten rokkoisia ja olen koittanut tehdä omat niitä vastaaviksi. Täysin identtisiä ei toki tule, mutta olihan valmistajien välillä eroja jo tuolloin.



Vähän "isompi" sarja tällä kertaa. Pikkuosat näyttäisivät onnistuneen täydelleen, mutta siirtosolkien muotti jäi kahden osan kohdalta vajaaksi. Toinen oli hilkulla onnistua, mutta poikkipuolaan häi harmillinen millin parin notko. Päällisin puolin tarkasteltuna onnistuneita osia kuitenkin 13/15.

[igorrock]

Arvostan itsekin korkeata laatua ja mielestäni noissa sinun "kilkkeissäsi" ollaan jo aivan taatusti sen suhteen riittävällä tasolla.

Seuraava työvaihe saattaa olla jo hieman haastava kun joudut selvittämään minkä rotuisen nautaeläimen nahkaa niissä alkuperäisissä hihnoissa käytettiin ja millä parkilla se silloin aikoinaan parkittiin...