Pylväsporakoneella ja jyrsinterällä sai tehtyä enimmät sisäpuolen puunpoistot. Auttoi huomattavasti. Loppu oli talttahommia. Smitin kahvaruodossa on muutamia kaaripintoja ja ne oli sovitettava värin kanssa, että osasi ottaa oikeasta kohdin. Melko hidasta eikä kovin välttämätöntä muuten kuin näön vuoksi, mutta tulipahan opeteltua.
Ulkopinnan sivuprofiilin leikkasin ensin vannesahalla, minkä jälkeen kätösen muotoa pääsi työstämään raspiroopella. Kun tämä rupesi hirvittämään, oli turvauduttava talttaan. Vasemman kahvapuoliskon kaltevuuden tein taas porakoneessa karkeahkolla jyrsinterällä ja tässä meinasi käydä kylmät. Työ oli hidasta, terä harvahampainen, koneessa liian vähän kierroksia, syöttö huonosta suunnasta ja löysä ote. Työkappale lähti terän matkaan ja siitä lohkesi pala. Amatööri. Ihmeen kaupalla pala lähti kuitenkin ulkopuolelta eikä jo valmiiksi tehdyiltä sisäpinnoilta. Tehtailija kun kuuluu siihen osastoon, jonka voileipä tippuu järjestään alaspäin lattialle. Kaunko tuuri jatkuu, jää nähtäväksi.
Vasemman puolen voisi kyllä pellittää. Kaiverrus "Syväri -42" ja Huuto.nettiin.

NELJÄNTENÄTOISTA VIIDENTOISTA JÄLKEEN KOHDALLA JOHON JOENSUUN KAUPUNKI NÄKYY ODOTTAA ST CH KOKEESSA ENEMPIÄ OHJEITA ELLEI PIKAISTA PERUUTUSTA STOP