MYRSKY

[Sturmmann]

Myrskyä tehtiin yhden tiedon mukaan 47 konetta, mutta missä ne palvelivat? En muista koskaan lukeneeni huimista ilmataisteluista, joissa olisi Myrskyllä kurvattu ja pudotettu Tsaikkoja alas? Kertokaapas viisaammat minulle lisätietoa.

[JNuori]

Myrskyjä käytti TLeLv 12 joka sai ensimmäiset koneet 23.7.1944.
Niillä lennettiin 66 sotalentoa ja vaurioitettiin yhtä Jak-9 ja yhtä La-5 konetta. Omia tappioita ei tullut vihulaisen toimesta.
Koneet toimivat Mensuvaarasta.

TLeLv 16 sai koneita juuri ennen välirauhaa, joten koneet eivät kerinneet sotatoimiin. Ensimmäiset koneet lennettiin Värtsilään 31.8.1944

TLeLv 12:sta osallistui Lapin sotaan yksi lentue lentäen 15 sotalentoa ilman kosketusta saksalaisiin. Koneet toimivat Kemin kentältä.

Sodan jälkeen koneita käyttivät HLeLv 11 ja 13 Porissa.
Koneet asetettiin lentokieltoon 9.5.1947 sattuneen onnettomuuden jälkeen.
Viimeinen lento tapahtui poikkeusluvalla lentokiellon takia 10.2.1948 siirtolennolla joka sekin päättyi onnettomasti laskun mennessä pitkäksi ja koneen särkyessä Tampereella.

[Sturmmann]

Onko tietoja Myrskyn lento-ominaisuuksista vai sanoisiko lento-omituisuudesta? Koneen suoritusarvot heikkoja vuoden -44 mittapuulla.

[Purjotuulikki]

Myrskystä kehitettiin (isäni mukaan) neljä eri versiota.

Näistä paras ylsi seuraaviin arvoihin:

- Nopeus 3000 metrissä n. 520 km/h.
- Nopeus pinnassa n. 450 km/h.
- Nousunopeus 17 m/s.
- Lakikorkeus 9000 tai 10 500 m.
- Toimintasäde ilman lisäsäiliötä n. 500 km.

Kone oli huono syöksyjä ja kierrossa vaikea oikaistava. Kärkisakkaajana myös vaativa kaarrossa. Suuren runkopainon ja suhteellisen pienen siipipinta-alan/moottorin tehon ansiosta melkoisen hankala laite kaiken kaikkiaan. Kone olisi vaatinut kokeneita lentäjiä, kyllin tehokkaan moottorin ja valmistukseen vahvoja materiaaleja menestyäkseen edes tiedustelukoneena.
Ei mikään herrasmiehen kone.

[Sturmmann]

Eli aivan turha projekti kokonaisuudessaan.

[Purjotuulikki]

Ei pelkästään turha, vaan melkeinpä edesvastuuton. Myrskyjä odotellessa pantattiin hävittäjähankintoja vuositolkulla. Seuraukset kaikki varmaan tietävätkin. Kuviteltu tilanne Kannaksella 10.6.1944, aamulla: "- Kaksi Messerschmittiä lentokunnossa, herra majuri!".

[von Arnim]

entä pyörremyrsky? oli muuten penskana semmosen juliste, tuli Tm.n muka
na.

[smokeball]

Myrsky oli vissiin Curtis Hawk 75 huono kopio, kuten Humu Brewsteristä. Pyörremyrsky yritti olla Mersu. Samoin omia muunnoksia hätäavuksi oli Fokkerin D XXI heikennetty versio laiskemmalla koneella ja ilman runkokonekiväärejä. Helvetisti tuhlattiin resursseja tuollaisiin aikansa eläneisiin projekteihin.

[Wittmann]

Noi Suomi-insinöörit on onnistunut kautta-aikain pilaamaan monta vehjettä. Tekihän ne CV:n telakoneistoon Suomi-lookin joka meni täysin munilleen. Siinä kai ollaan palattu alkuperäiseen.

[Juha Tompuri]

Ei pelkästään turha, vaan melkeinpä edesvastuuton. Myrskyjä odotellessa pantattiin hävittäjähankintoja vuositolkulla. Seuraukset kaikki varmaan tietävätkin.

Aivan niin.

Se, että 1942 loppupuolella aletaan "sarjavalmistamaan" n.1000hv moottorin ympärille uutta hävittäjää, osoittaa silloisen Ilmavoimien johdon (= komentajan) asiantuntemattomuuden syvyyden.
Myrsky-projektin ansiosta Ilmavoimien korjaus/modifiointi-kapasiteettia sidottiin turhaan toisarvoiseen asiaan.
Esim. "kohtuullisen yksinketaiset" Mörkö-Morane muutokset viivästyivät ilmeisimmin Myrskyjen takia.
Ilmavoimien komentaja Lundqvistin (mielipiteiltään saksalaisvastainen) takia ei Saksasta hankittu ajoissa ajanmukaista lentävää kalustoa.
E-sarjan Mersutkin olisivat ollet parempia kuin suurin osa niistä sotasaalis"romuista" ja kotimaisista yritelmistä, joita ennen Mersuja ja Ju-88:a hankittiin.

t: Sven

[jaska]

No suomessa on osattu myös tämä oman mielipiteen takia munaaminen.Pyörremyrsky kai oli ihan hyvä kone alkuvaikeuksien jälkeen mutta myrsky oli melko huono vempele ja ainakin yksi koelentäjä menetettiin koneen hajottua palasiksi syöksykokeissa.

[Juha Tompuri]

Sukulaismies oli yksi Myrskyn uhreista.

Ilmavoimien johto kaavaili että pitkään kehitteillä olleesta Myrsky-hävittäjästä tulisi laivueen uusi kalusto.

Myrskyn prototyyppi MY-1 lensi ensilentonsa 23.12.1942. Ennenkuin kaikki koelennot oli lennetty, tilattiin 30.5.1942 kolmen koneen esisarja: MY-2, MY-3 ja MY-4. Suursarjan tilaus tehtiin 18.8.1942. Se käsitti 47 konetta: MY-5 – MY-51. MY-2 valmistui huhtikuun 30 päivä, MY-3 heinäkuun 11 päivä ja MY-4 kesäkuun 5 päviä 1943.

MY-2 tuhoutui jo 6.5.1943 moottorin pysähtyessä ja pakkolaskussa kone rikkoutui pahoin. Kapteeni P-E Sovelius loukkaantui pahoin.

Tämän jälkeen koelento-ohjelmaa jatkettiin MY-3 koneella. Lennot loppuivat 19.11.1943, kun kone hajosi syöksykokeessa. Värähtely rikkoi siivet sekä peräsimet. Hajoamishetkellä koneen nopeus oli 850 km/h ja korkeus noin 2100 m . Lentomestari Aarre Siltavuori sai surmansa. Tämän jälkeen Myrskyn suurimmaksi sallituksi syöksynopeudeksi tuli 600 km/h . Lento-onnettomuus aiheutti rintamalaivueissa melkoista haluttomuutta saada Myrsky lentokalustoksi. Lento-onnettomuuksista huolimatta Myrsky-hävittäjiä ajateltiin edelleen laivueen uusiksi koneiksi.

Laivueen ohjaajia komennettiin lentokonetehtaalle tutustumaan koneeseen 23.12.1943.

Kapteeni Lauri Hämäläinen toi ensimmäisen Myrskyn, MY-4:n Kilpasiltaan 26.2.1944.

Lentokoulutus aloitettiin 9.3.1944. Kaikki ohjaajat sitä mieltä että kone ei sovi rintamakäyttöön. Luutnantti Lauri Sihvo sanoi tyyppilennon jälkeen: ”Tämä kone hajoaa varmasti mutta sitä ei tiedetä vielä, kenen alla.”

Hämäläisen suorittaessa 10.3.1944 vaakakierteitä, murtui siivekkeen korvake. Siiveke lähetettiin tehtaalle korjattavaksi. Valtion lentokonetehtaalta ja ilmavoimien esikunnasta tultiin tutkimaan siivekettä.

17.3.1944 luutnantti Jaakko Marttila sai surmansa MY-4:llä. Koneen siivet ja peräsimet murtuivat taitolentoharjoituksessa.

Luutnantti Carl-Erik Bruunin astuessa Viipurissa junaan palattuaan lomalta, oli siellä VL:n miehiä ja kun hän kysyi minne matka niin vastasivat että Kilpasiltaan. ”Selvä! Myrsky on hajonnut.”, sanoi Bruun. Katselivat toisiaan ja kysyivät mistä hän sen tiesi. ”Se on niin selvä asia, tarvitsee vain kysyä eloonjääneiltä!”

Luutnantti Sihvon ennustus oli täysin toteutunut. Nyt tiedettiin kenen alla kone hajosi.

Tähän päättyi Myrsky-koulutus ja kaluston uusiminen siirtyi hämärään tulevaisuuteen.

http://www.sci.fi/~fta/havllv26.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/VL_Myrsky

t: Sven

[Canet]

Nämä kotimaiset "hävittäjäprojektit" näyttävät varsinkin näin jälkikäteen täysin hölmöläisen hommilta. Vaan mitäpä siinä oli sota-aikana muita mahdollisuuksia? Saksalaisilta sai jotain ostaa, muta mitää ylenpalttista se ei ollut. Rahaakin piti aina vaan ajatella - Suomi köyhä ja ..

Sota-ajan nopean kehityksen seuraaminen ei ollut meikäläisillä kehitysresursseista mahdollista - perässä vaan yritettiin juosta.

Toki on pakko myöntää, että varsinkin Myrsky-projektin johdossa oli melkoisesti vikaa. Kyllä siinäkin lyötiin päätä seinään.

Se vaan on kumma, että samalla pöljälinjalla jatkettiin vielä sotien jälkeenkin. Sattui olemaan lisenssi sotaa edeltävän ajan Mercury-moottoreille ja romu.. siis moottoreita varastossa - siitä sitten tekemään koulukonetta sellaisilla reunaehdoilla, että moottorit on nämä. Ikävä kyllä se sitten maksoi lentäjien henkiä. Ja ehkä muuten kohtuullinen lentokone meni hylkyyn, kun moottori oli paska.

[Mangrove]

Myrskyn viimeinen sotalento.

Kansallisarkisto. T-20617/10.

Suoritusilmoitus No. 205.

1. Koneet ja henkilöstö: MY-26 kapt. Tylli, MY-41 luutn. Myllylä, MY-16 luutn. Kurkijärvi, MY-23 luutn. Pöntynen, MY-20 vänr. Kohonen ja MY-22 kers. Jussila.

2. Tehtävä: Pommituslento Orusjärven kylään.
3. Suoritus: 3.9.44 klo 4.00-5.00. 11 kpl x 100 mi Sp (miina- ja sirpalepommeja) pudotettiin.
4. Havainnot: Osumat todettiin olevan maalialueella. Hallinkankaan kentällä 11 U-2.
5. Vih.ilmat.: Ei.
6. Vih.it.: Maalialueelta 20 mm ja karkeiden konekiväärien it.tulta.
7. Sää: Kirkas, näkyvyys yli 20 km.

Martti

[jaska]

Näihin projekteihin sidottiin teollinen kapasiteetti täekeämmiltä asioilta, kuten mörkö moranen muutoksilta ja pommikoneiden(Blenheim)valmistukselta.Näin jälkikäteen asiaa on helppo arvostella ,mutta ilmeisesti pyrittiin jo tuolloin omavaraisuuteen koneasioissa.Harmi sillä pari laivuetta lisää Mersuja, olisi ollut kova sana v.-44.