Voidaan myös miettiä, millaisia tuloksia olisi saavutettu jos saksalaiset olisivat tuottaneet 50% toteutunutta määrää enemmän vaunuja, jotka olisivat olleet hieman ominaisuuksiltaan heikompia. Olisiko tulos ollut parempi? Näin ei välttämättä ole, sillä paremman vaunun taisteluarvo on suurempi ja vaunu näin ollen tehokkaampi. Puna-armeijassa määräkin oli laatua, mutta jotta määrästä tulee laatua, täytyy määrän olla todella musertavan suuri. Tällainen ajattelutapa toki sopi neuvostoliittolaisille, ja saavutettiinhan sillä toki tulostakin, mutta hinta oli mieletön: n. 10 000 000 kaatunutta ja 80 000 tuhoutunutta panssarivaunua.Andreas Lärka wrote:Saksalaiset eivät yksinkertaisesti tuottaneet tarpeeksi vaunuja. Jos ne olisivat pysyneet Panzer IV -alustaisilla vehkeillä, olisi pystytty tuottamaan huomattavasti enemmän panssareita joukoille. Nyt tuotettiin "ihmeaseita" X kpl kun ryssät taas samassa ajassa tuottivat perusvaunuja XXXX kpl.
Samoin oli sodan jälkeen. Neuvostoliitossa terästehtaat kävivät täydellä höyryllä ja Nižni Tagilissa sekä muualla panssarivaunuja valmistui miltei kuin sota olisi vielä ollut käynnissä. Lännessä koko ajattelutapa on ollut toinen panssarijoukkojen käyttöperiaatteita myöden. Ei Leopard 1 ja 2 -vaunuja ollut luonnolisestikaan tarkoitus valmistaa yhtä paljon kuin T-sarjan vaunuja, länsi panosti laatuun.