Kirov

[smokeball]

Tainnu olla tuli ahterissa. Kronstadtiinhan tehtiin pommituslentoja aika tiheään. Suomalaisetkin rojauttivat joskus ohimennen lastin sinne, vaikkei se varsinaisena kohteena koskaan kai ollut.

[Juha Tompuri]

Tainnu olla tuli ahterissa. Kronstadtiinhan tehtiin pommituslentoja aika tiheään.

Olisko ollut Rudel asialla?


http://www.germanwarmachine.com/operati ... north1.htm


http://www.nexusboard.net/showthread.ph ... did=240622


http://www.wlb-stuttgart.de/seekrieg/41-09.htm

Am 21.9. trifft eine Ju 87 (Oblt. Rudel) der III./StG.2 das Schlachtschiff Marat mit einer 1000-kg-Bombe, mit zerstörtem Vorschiff sackt Marat vor der Hafenmole von Kronstadt auf Grund.

t: Sven

[Komendantti]

Tuo ylläolevan kuvan vaurio näyttäisi tosiaan täsmäävän.

[Juha Tompuri]

Tuo ylläolevan kuvan vaurio näyttäisi tosiaan täsmäävän.

Joo, ja se oli kai keula jonka Marat menetti:
http://www.histarmar.com.ar/InfGral/AASidoli/Marat.htm (kuvia ja piirroksia)

t: Sven

[Canet]

Kylläpä se taisi olla Hans-Ulrich Rudel, joka tuon pommin pudotti - ainakin johonkin isoon sotalaivaan sai osuman.

[Juha Tompuri]

Täältä löytyy pari kuvaa lisää mm. Petropavlovsk-Marat-Petropavlovsk-Volk(h)ovista.
Esim:



http://steelnavy.com/OS%20Sevastopol.htm

t: Sven

[jaska]

On iivana lisännyt vähän it.tä

[Juha Tompuri]

Kylläpä se taisi olla Hans-Ulrich Rudel, joka tuon pommin pudotti - ainakin johonkin isoon sotalaivaan sai osuman.

Sisarlaivakin Gangut - Oktyabrskaya Revolutsia, sai osansa:

http://steelnavy.com/OS%20Sevastopol.htm

t: Sven

[Komendantti]

Sisarlaivakin Gangut - Oktyabrskaya Revolutsia, sai osansa:
http://steelnavy.com/images/OS%20Sevast ... Attack.JPG
http://steelnavy.com/OS%20Sevastopol.htm

t: Sven

Gangut (Гангут) tarkoittaa muuten Hankoniemeä venäjäksi - väännetty nimestä Hangö udd, ja kun venäläinen muuttaa usein alkavan H-kirjaimen G:ksi, niin siitä se sitten muotoutuu.
Moskovan rauhassa NL:lle "vuokrattu" Hankoniemen sotilasalue oli venäjäksi "Непокоренный Гангут" - Voittamaton Hanko.
Tässä Gangut'in kartta vuodelta 1714:
http://www.cultinfo.ru/fulltext/1/001/0 ... 192149.jpg

[Canet]

Kun nyt kääntyi juttu noihin Gangut-luokan aluksiin..

Löysin joskus "Rannikonpuolustaja"-lehteen kirjoittamani artikkelin (siitä Saarenpään linnakkeen taistelusta), siinä oli tietoja noista laivoista - jos joku jaksaa lukea:

Raskaiden taistelulaivojen ”murros” ajoittui vuoteen 1906, jolloin Englannissa otettiin käyttöön amiraali Fisherin ajatusten pohjalta suunniteltu taistelulaiva Dreadnough. Tämä höyryturbiinein varustettu, vain yhdellä pääkaliberillä (10 x 305) aseistettu sota-alus antoi nimensä kokonaiselle uudelle laivatyypille. Uuden suuntauksen mukaisia laivoja alettiin kutsua dreadnoughteiksi, vastaavasti niitä vanhempia taistelulaivoja alettiin kutsuja predreadnoughteiksi.

Myös Venäjän laivastopiireissä tiedostettiin ennen pitkää uuden tyyppisten sota-alusten tarve. Mallia lähdettiin hakemaan Italiasta, joka oli aloittanut oman dreadnought-tyyppinsä suunnittelun. Rakennushankkeet alkoivat lähes samanaikaisesti elo-syyskuun vaihteessa 1909 sekä Väli- että Itämerellä, mutta italialainen Dante Alighieri –luokka valmistui suuremmitta viivytyksittä, kun venäläisen Gangut-luokan rakentaminen oli välillä pysähdyksissä ja valmistui kahden ensimmäisen yksikön osalta vasta tammikuussa 1914. Jälkimmäinen pari samana päivänä aloitetusta neljästä aluksesta ehti valmiiksi vasta vuotta myöhemmin.

Uudet alukset nimettiin voittoisien taistelujen ym. muistorikkaiden paikkojen mukaan: Gangut (Hankoniemi), Petropavlovsk, Sevastopol ja Poltava. Tyypin päämitat olivat: pituus 180 m, leveys 26,5 m, keskisyväys 8,4 m, uppoama n. 23.000 tonnia. Neljää potkuria pyörittävät höyryturbiinit kehittivät hv ja antoivat nopeudeksi parhaimmillaan 23 solmua. Turbiineja ruokkiva höyry saatiin 25 Yarrow-tyyppisestä kattilasta. Aluksen normaali miehitys oli n. 1125 miestä (lippulaivana n. 1230).

Aluksia suojasi kyljissä keulatornista perätorniin 220 mm paksu ja 4,6 m korkea panssarivyö, perää ja keulaa suojaava panssarivyö oli vesirajan alapuolella 130 mm ja yläpuolella 50 mm paksu. Kansipanssarin paksuus oli 75 mm. tykkitornien suoja oli 250..300 mm paksuinen, komentotornin 250 mm. Kylkien kasemateissa olevia 120 mm tykkejä suojasi 150 mm panssari. Lisäksi laivan tärkeimpiä osia suojasi vielä sisempi 75..100 mm paksu panssarivyö 3,4 m ulomman vyön takana. Vertailun vuoksi voi vielä todeta, että italialaisten Dante Alighieri –luokan alusten panssarointi oli lähes kauttaaltaan n. tuumaa paksumpi, vastaavan ikäisten englantilaisten laivojen panssarivyö saattoi paksuimmalta kohdaltaan olla jopa yli 100 mm vahvempi (Orion-luokka, rakentaminen aloitettu 1909)

Pääaseistuksena oli 12 kappaletta 305 mm 52 pituuskaliiberin tykkejä neljässä laivan keskiviivalle asennetussa kolmoistornissa. Kevyempää tykistöä edusti 16 120 mm tykkiä laivan kylkiin sijoitetuissa kasemateissa, kahdeksan kummallakin kyljellä. Kasemattien sanotaan olleen niin alhaalla, että niitä oli vaikea käyttää vähänkään suuremmassa merenkäynnissä. Lisäksi aluksissa oli neljä torbedoputkea vesirajan alapuolella. Alkuperäinen ilmatorjunta-aseistus käsitti vain kaksi tykkiä, määrä kasvoi myöhemmin kahdeksaan 76 mm ja tusinaan 37 mm aseeseen. Taistelulaivojen 305 mm täyslaita painoi n. 4800 kg.

Gangut –luokka poikkesi italialaisesta esikuvastaan mm. kevyemmällä panssaroinnillaan ja suuremmalla koneteholla. Molemmilla muutoksilla pyrittiin suurempaan nopeuteen, saavutettu etu, yksi vaivainen solmu, ei liene ollut vaivan, kustannusten ja heikentyneen suojan arvoinen. Itämeren olosuhteista johtuen alukset varustettiin jäätämurtavalla keulalla.

Ennen toista maailmansotaa kolme Gangut-luokan alusta oli peruskorjattu, ne olivat saaneet uuden komeasti kaartuvan ns. Itämeren keulan, komentosiltarakennelmia oli muutettu ja lisätty, etumainen savutorvi oli muuttanut muotoaan ja ilmatorjunta-aseistusta oli lisätty. Vielä aivan sodan kynnyksellä laivat saivat uudet tulenjohtojärjestelmät, jotka olivat tyypiltään samanlaiset hollantilaiset Hazemeyer-laitteet, jotka oli asennettu suomalaisiin panssarilaivoihin.

Vallankumouksen myötä vaihtuivat myös Gangut-luokan alusten nimet, vaikka siihen ei näin jälkiviisastellen tuntuisi olleen välttämätöntä tarvetta. Selväähän oli, että kaikki tsaarinvaltaan viittaavat nimet oli poistettava, mutta kunniakkaat taistelut kai olisi voinut jättää näkyviin. Oli miten oli, Gangutista tuli Oktjabrskaja Revolutsija (Lokakuun Vallankumous), Petropalvoskista Marat ranskalaisen vallankumousjohtajan mukaan, Mustanmeren laivastoon siirretty Sevastopolista tehtiin Parishkaja Kommuna (Pariisin Kommuuni, ihan totta, on sellainenkin ollut pari kuukautta olemassa keväällä 1871). Poltavakin sai uuden nimen Frunze, mutta ei kuitenkaan koskaan valmistunut ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä korjauksesta, vaan romutettiin keskeneräisenä. Vielä toisen maailmansodan kestäessä alusten nimiä muuteltiin uudestaan ja Gangut ja Sevastopol saivat vanhat nimensä takaisin.

Suuriin meritaisteluihin eivät Gangut-luokan laivat koskaan osallistuneet, eikä se ilmeisesti ollut niiden ajateltu käyttötarkoituskaan. Erään arvion mukaan nämä vahvasti aseistetut mutta kevyehkösti panssaroidut aulkset oli tarkoitettu pääasiassa omien miinakenttien suojeluun raivausyrityksiä vastaan. Tässä kerrotun Talvisodan tapahtumien lisäksi Leningradissa ja Kronstadtissa olleet yksiköt osallistuivat Suomenlahden pohjukan alueen taisteluihin saksalaisia vastaan toisessa maailman sodassa sekä tykistöllään että osin maihin siirretyllä miehistöllään.

Marat/Petropavlosk vaurioitui pahoin saksalaisten pommituksissa 1941, eikä purjehtinut enää koskaan. Gangut toimi vielä sodan jälkeen koulu- ja asuntolaivana, kunnes päätyi romutettaviksi 1960-luvulla.

Koko "historia" Saarenpäästä ja Gangut-luokan laivoista kiinnostuneiden saatavilla - pyytäkää yv:llä, lähetän sähköpostilla.

[Juha Tompuri]

Suuriin meritaisteluihin eivät Gangut-luokan laivat koskaan osallistuneet, eikä se ilmeisesti ollut niiden ajateltu käyttötarkoituskaan. Erään arvion mukaan nämä vahvasti aseistetut mutta kevyehkösti panssaroidut aulkset oli tarkoitettu pääasiassa omien miinakenttien suojeluun raivausyrityksiä vastaan.

Vähän niin kuin Väinämöinen ja Ilmarinenkin.

Yksi, mahdollisesti kiinnostava sivusto asiaan löytyy tän http://www.frontmuseum.fi/index.html
ruotsinkielisiltä sivuilta, klikkaamalla THORÉNS BILDERiä
Sieltä selviää muutamia, ainakin minusta, aika mielenkiintoisia asioita ja kuvia
Esim: Oktyabrskaya Revolutsian pommitus Kronstadtissa, Suomesta nähtynä.


t: Sven

[Komendantti]

Löysin jälleen yhden Kirovista kertovan venäjänkielisen tarinanpätkän, jonka ajankulukseni käänsin menemään suomennettuna aikalailla seuraavasti:

"Kirov

Käyttöönottonsa jälkeen alkuvuoden 1939 aikana suoritettiin aluksella asejärjestelmien asennus- ja parannustöitä, miehistön harjoitellessa taistelutoimintaa.
Liittolais- ja avunantosopimuksen synnyttyä Liettuan, Latvian ja Viron kanssa, mahdollistui Baltian laivaston tukeutuminen näiden alueilla sijaitseviin tukikohtiin, jonka johdosta laivasto viimein jätti taakseen rajoituksen toimia “markizovoy puddle” -alueella (ilmaisu Nevan suiston ja Suomenlahden liittymäalueesta). Lokakuun 15. päivänä 1939 VMF:n (merellinen sotalaivasto) kansankomissaari N. G. Kuznetsov hyväksyi suunnitelman KBF:n (punalippuisen baltialaisen laivaston) alusten käyttää Viron ja Latvian satamia tukikohtinaan vuosien 1939 - 1940 aikana. Saman päivän aikana Kirov saapui KBF:n muodostaman osaston kanssa Tallinnaan, ja 22. päivänä se siirtyi N. N. Nesvitskogon johdolla KBF:n lippualuksena yhdessä hävittäjien Smetlivyi’n ja Stremitelnyi’n kanssa Lijepaju’un (Liepaja), jonne ne tukeutuivat aina Neuvosto-Suomalais -sodan loppuun saakka. Tämän kyseisen sodan aattona VMF:n taistelukoulutuksesta vastaavan hallintoupseerin Ju. F. Ralljan esityksestä Kirovin tuli suorittaa tulitehtävä, koska tykistö- ja torpedolaukauksia ei vielä oltu suoritettu. Yhtäkään merkintää aluksen pääaseen laukaisusta ei oltu vielä tehty. Myös muiden kevyiden osastojen (OLS), jotka vuosina 1938 ja 1939 oli otettu käyttöön, olivat taisteluvalmiudeltaan varmistamattomia. Tästäkin huolimatta Suomea vastaan alkaneen sodan ensimmäisen päivän aikana, 30. marraskuuta 1939, OLS aloitti tiedusteluoperaatioiden muodostamis- ja suunnittelutoimenpiteitä, joita selvittääkseen sen (Kirov) tuli siirtyä laivoin tulittamaan suomalaisia rannikkopattereita.
Marraskuun 30. päivän aamuna klo 7.11 Kirov (päällikkönä N. E. Feldman) lähti OF OLS:n komentajan B. P. Ptohovan lipun alla yhdessä hävittäjien Smetlivyi’n ja Stremitelnyi’n kanssa Lijepai’sta etsimään ja tarkastamaan kaikkia Baltianmeren pohjoisosassa havaittuja merikuljetuksia. Ensimmäinen havaittu alus osoittautuikin Latvialaiseksi, ja sen annettiin jatkaa. Tämän lisäksi alukset kohtasivat muutaman saksalaisen rahtialuksen, jotka olivat matkalla Leningradiin.
Klo 16.05 osasto kääntyi Ristnan (sij. Hiidenmaan läntisin niemenkärki) majakalta pohjoiseen ja jatkoi sillä kurssilla aina pimeäntuloon saakka. Yöllä alukset ankkuroituivat Hiuma-saaren (Hiidenmaa) lähelle noin 4 mpk Kyipu’n majakasta (Kõpu:n majakka, 9 km Ristnasta itään).
Klo 21.20 B. P. Ptohovalta saapui KBF:n sotilasneuvoston käsky, jossa vahvistettiin osaston aikaisemmin saama tehtävä, jonka lisäksi viestiin oli liitetty käsky “tulittaa Russare-saaren (Russarö) patteria". KBF ei antanut mitään konkreettista selitystä tämän operaation tarkoituksesta.
Osaston suorittamalle ammunnalle suomalaista patteria vastaan ei laivaston esikunnalla ollut viimeisimpiä tietoja sen tilasta tai kokoonpanosta, kuten ei myöskään miinakenttien olemassaolosta saarta lähestyttäessä. Alkuhetkistään lähtien tämä ilman tiedustelutietoja ja ennakkotunnustelua suoritettava operaatio vaikutti seikkailulta (negatiivisessa merkityksessä).
Klo 6.35 joulukuun 1. päivänä Kirov nosti ankkurinsa ja lähti liikkeelle. Hävittäjät (Smetlivyi ja Stremitelnyi) seurasivat sitä kolonnamuodostelmassa (jono) ja alusten liike suuntautui kohti tulevan operaation aluetta. Lähestyttyään Russare-saarta 110 kbt:n (11 mpk:n) etäisyydelle, asettui risteilijä taistelukurssille 240°, joka - kuten sodan jälkeen selvisi - suuntautui suoraan kohti miinoitetta.
Klo 10.55 (klo 9.55 Suomen aikaa) saaren 234 mm patteri avasi tulen kohti Neuvostomuodostelmaa. Saadessaan ilmoituksen, jonka mukaan osasto ei ollut vielä tulitusetäisyydellä, OLS:n komentaja käski Kirovin kiihdyttävän nopeutensa 24 solmuun ja vaihtamaan kurssille 210° kääntäen tyyrpuurin kohti Russarea. Tämä pelasti aluksen, joka muuten olisi todennäköisesti ajanut miinoihin.
Klo 10.57 risteilijä avasi tulen kohti suomalaista patteria. Kirovin ampumat ensimmäiset kranaatit putosivat lyhyiksi ammuttuina mereen. Seuraavat (kranaatit) osuivat patterin alueelle.
Yhteensä suomalaiset ampuivat 15 (Neuvostotietojen mukaan 25) kranaattia, joiden iskemät levittäytyivät aluksen oikealle puolelle, risteilijän perän taakse. Lähellä räjähtäneistä kranaateista Kiroviin syntyi vaurioita (suomalaiset ovat väittäneet aiheuttaneensa suoran osuman).
Klo 11.05 alus kääntyi nopeasti vasemman kautta poispäin suorittaen muutamia laukauksia enimmäiskantamalla, lopettaen tulen 5 minuuttia myöhemmin, kulutettuaan 35 kpl 180 mm kranaattia.
Saarella vaurioituivat laituri, kasarmi, tiilirakennukset; patterin aseet eivät kärsineet vahinkoa.
Kirov siirtyi kurssille 185° ja aloitti yhdessä muodostelman hävittäjien kanssa vetäytymisen lounaaseen.
Paluumatkallaan osasto kohtasi muutaman rahtialuksen, jotka tunnistettiin virolaisiksi ja saksalaisiksi.
Osasto palasi Lijepaju’un 2. joulukuuta klo 3.15 purjehdittuaan 340 mpk.
Kirov siirrettiin korjaustelakalle uppoamisen estämiseksi. Raporttiin kirjattiin, että KBF:n risteilijän tulitoiminta suurikaliiperista linnoitettua patteria vastaan ilman tiedustelua, tunnustelua ja ilmatukea oli päättynyt häviöön. Koko operaation tarkoitus jäi myös epäselväksi: vaikka Kirov olisi tuhonnut Russare-saaren patterin, ei se olisi millään tavalla vaikuttanut sotilaallisten toimien pääliikkeisiin, jotka olivat käynnissä satojen kilometrien päässä Karjalan kannaksella.
Elokuun 1940 aikana Kirov otti osaa laajaan sotaharjoitukseen Suomenlahden suulla.
Syksyllä 1940 risteilijä siirtyi Kronstadtiin korjattavaksi ja tykkien muutostöitä varten.
21. päivänä toukokuuta 1941 Kirov oli valmis ja se määrättiin Tallinnaan.
Alkaneeseen Suureen isänmaalliseen sotaan Kirov liittyi 22. kesäkuuta 1941 siirtyessään suojaamaan Rigaa (Riika)."

Alkup. teksti: http://wunderwaffe.narod.ru/Magazine/MK/2003_01/05.htm

[smokeball]

Niin ne vaan myytit murenee. Että piti tämäkin päivä elää, ettei kirovia tai edes sen saattoalusta upotettu.

[Juha Tompuri]

Kiitos ja kumarrus Komendantille vaivannäöstä.
Mielenkiintoista luettavaa.

Pari pikaista kommenttia:

Muistaakseni (eräs) lähde toisen hävittäjän uppoamiselle oli jonkin (saksalaisen?) kauppalaivan silminnäkijäraportti asiasta.

Yhteensä suomalaiset ampuivat 15 (Neuvostotietojen mukaan 25) kranaattia,

Tässä tapauksessa epäilisin venäläisten kertomuksia.

Lähellä räjähtäneistä kranaateista Kiroviin syntyi vaurioita (suomalaiset ovat väittäneet aiheuttaneensa suoran osuman).

Kirov siirrettiin korjaustelakalle uppoamisen estämiseksi.

Olisiko tuossa venäläisillä kertomuksissa "pieni" ristiriita?

Klo 11.05 alus kääntyi nopeasti vasemman kautta poispäin suorittaen muutamia laukauksia enimmäiskantamalla, lopettaen tulen 5 minuuttia myöhemmin, kulutettuaan 35 kpl 180 mm kranaattia.
Saarella vaurioituivat laituri, kasarmi, tiilirakennukset; patterin aseet eivät kärsineet vahinkoa.

Epäsuora tunnustus Russarön tarkalle tulelle: 10min patterin tulenavauksen jälkeen vihollinen oli pakotettu poistumaan alueelta

Raporttiin kirjattiin, että KBF:n risteilijän tulitoiminta suurikaliiperista linnoitettua patteria vastaan ilman tiedustelua, tunnustelua ja ilmatukea oli päättynyt häviöön.

Noh, tässähän se tulikin selkokielellä.


t: Sven

[Komendantti]

Muistaakseni (eräs) lähde toisen hävittäjän uppoamiselle oli jonkin (saksalaisen?) kauppalaivan silminnäkijäraportti asiasta.

Totta, olen kuullut saman, että saksalainen kauppalaiva oli ollut näköetäisyydellä todistamassa tapahtumaa, jokin harmaa muistikuva olisi laivasta nimeltä "Dut" tai jokin vastaava (aika outo...), mutta en ole koskaan asiaa mitenkään varmistanut.
Monet ovat arvelleet tuon hävittäjän osuman kaltaisen savupilven syntyneet yksinkertaisesti suojasavun laukaisusta tms., enpä tiedä - voisi kai olla mahdollista, jos esim. sellaisen laukaiseminen on vaikkapa jotenkin epäonnistunut.

Yhteensä suomalaiset ampuivat 15 (Neuvostotietojen mukaan 25) kranaattia,

Tässä tapauksessa epäilisin venäläisten kertomuksia.

Samoin.

Lähellä räjähtäneistä kranaateista Kiroviin syntyi vaurioita (suomalaiset ovat väittäneet aiheuttaneensa suoran osuman).

Kirov siirrettiin korjaustelakalle uppoamisen estämiseksi.

Olisiko tuossa venäläisillä kertomuksissa "pieni" ristiriita?

Puhuvat vaurioitumisesta, mutta siitä ei ole selkeää mainintaa, kuinka vakavasta sellaisesta oli kyse. Varmasti tuollainen Beetlehemin järkäle on lähellä räjähtäessään todella vääntänyt "peltejä mutkalle", eli telakalle joutuminen - joka on varma tieto - on merkki siitä, että vakavasta runkovauriosta siinä on varmastikin ollut kyse.

Klo 11.05 alus kääntyi nopeasti vasemman kautta poispäin suorittaen muutamia laukauksia enimmäiskantamalla, lopettaen tulen 5 minuuttia myöhemmin, kulutettuaan 35 kpl 180 mm kranaattia.
Saarella vaurioituivat laituri, kasarmi, tiilirakennukset; patterin aseet eivät kärsineet vahinkoa.

Epäsuora tunnustus Russarön tarkalle tulelle: 10min patterin tulenavauksen jälkeen vihollinen oli pakotettu poistumaan alueelta

Kyllä vain, ja sitä ei ole harvoissa silmiini osuneissa venäläisteksteissä todellakaan mitenkään vähätelty tai vääristelty - suorastaan se on kai ollut hyökkääjälle suuri yllätys, että Russarön patteri kykeni ampumaan niin kauas sellaisella tarkkuudella, NL:n tieto tai arvio patterin tehokkaasta kantamasta oli kuulemma ollut vain n. 15 kilometriä.

Raporttiin kirjattiin, että KBF:n risteilijän tulitoiminta suurikaliiperista linnoitettua patteria vastaan ilman tiedustelua, tunnustelua ja ilmatukea oli päättynyt häviöön.

Noh, tässähän se tulikin selkokielellä.

Aivan. Ja tuollaisen raportin kirjaaja pääsi varmastikin "GuLagin saaristoon" uudelleenkoulutettavaksi...