Mouhulla
Moderator: Juha Tompuri
Tämmöinen taistelu.
Taistelut kiihtyivät Karjalan ja Savon rintamilla sekä läntisellä rintamalla
3.3. Viipurin puolustuksen kannalta tärkeän Antrean linjan polttopisteessä oli Ahvola, jossa käytiin kevään 1918 ainoata varsinaista pitkällistä asemasotaa. Ahjolan taistelu saikin keväällä nimen Suomen Verdun, koska Ahjolan taistelualue muistutti maailmansodan länsirintaman oloja. Tosin Verdunin taistelu kesti 10 kuukautta ja Ahjolan taistelu vain 9 viikkoa. Ahjolassa punaiset hyökkäsivät maaliskuun alussa lähes joka päivä valkoisten asemia vastaan. Taisteluista muodostui hyvin verisiä. Punaisia kaatui 324 ja valkoisia haavoittui tai kuoli useita päivässä.
Savossa valkoiset valtasivat punaisilta Mouhun kirkonkylän ja rautatieaseman. Valkoisten hyökkäyksen alku sai hieman huvittaviakin piirteitä. Kolmen eri suunnissa sijainneen joukko-osaston merkkinä hyökkäyksen aloittamisesta oli kolmen tuuman tykin laukaussarja. Merkinanto viivästyi kuitenkin usealla tunnilla ja kun laukaukset viimein ammuttiin, osuivat ne yhteen valkoisten omaan osastoon. Punaisten ja valkoisten joukkojen kohdattua ammuskeltiin iltaan saakka, jolloin punaiset katsoivat parhaakseen paeta junalla etelään Hillosensalmelle. Jos valkoiset olisivat lähteneet punaisten perään, olisivat he päässeet helposti punaisten selustaan. Tätä ei kuitenkaan toteutettu.
5.3. Punaiset yrittivät Mouhun takaisinvaltausta panssarijunan avulla. Valkoisten tulitus oli kuitenkin liikaa ja juna perääntyi nopeasti. Ratapenkalle laskeutuneet punaiset saivat surmansa. Rintamalinja Savossa asettui tähän sodan loppuun asti.
4.3. Toisessa Savon rintamalla käydyssä taistelussa valkoiset yrittivät vallata Savitaipaleen kirkonkylän. Hyökkäyksen suunnitteli valkoisten puolella taistellut saksalainen korpraali Müller, joka tunnettiin myös yliluutnantti von Zedtwithinä. Epäonnistuneeseen hyökkäykseen osallistui 550 miestä, joista suurin osa palasi omin päin Suomenniemelle. Seuraavana päivänä joukko vetäytyi Partakoskelle. Punaisille voitto oli tärkeä, takasihan se Etelä-Suomen rautatien pysymisen punaisten hallussa. Täysin epäonnistunut Savitaipaleen taistelu ei ollut kuitenkaan von Zedtwithille, jonka kerrotaan kosineen tuolloin viittä suomalaisneitosta, joista yksi oli jopa suostunut avioliittotarjoukseen.
Lähde: http://www.uta.fi/suomi80/v18v10.htm
Taistelut kiihtyivät Karjalan ja Savon rintamilla sekä läntisellä rintamalla
3.3. Viipurin puolustuksen kannalta tärkeän Antrean linjan polttopisteessä oli Ahvola, jossa käytiin kevään 1918 ainoata varsinaista pitkällistä asemasotaa. Ahjolan taistelu saikin keväällä nimen Suomen Verdun, koska Ahjolan taistelualue muistutti maailmansodan länsirintaman oloja. Tosin Verdunin taistelu kesti 10 kuukautta ja Ahjolan taistelu vain 9 viikkoa. Ahjolassa punaiset hyökkäsivät maaliskuun alussa lähes joka päivä valkoisten asemia vastaan. Taisteluista muodostui hyvin verisiä. Punaisia kaatui 324 ja valkoisia haavoittui tai kuoli useita päivässä.
Savossa valkoiset valtasivat punaisilta Mouhun kirkonkylän ja rautatieaseman. Valkoisten hyökkäyksen alku sai hieman huvittaviakin piirteitä. Kolmen eri suunnissa sijainneen joukko-osaston merkkinä hyökkäyksen aloittamisesta oli kolmen tuuman tykin laukaussarja. Merkinanto viivästyi kuitenkin usealla tunnilla ja kun laukaukset viimein ammuttiin, osuivat ne yhteen valkoisten omaan osastoon. Punaisten ja valkoisten joukkojen kohdattua ammuskeltiin iltaan saakka, jolloin punaiset katsoivat parhaakseen paeta junalla etelään Hillosensalmelle. Jos valkoiset olisivat lähteneet punaisten perään, olisivat he päässeet helposti punaisten selustaan. Tätä ei kuitenkaan toteutettu.
5.3. Punaiset yrittivät Mouhun takaisinvaltausta panssarijunan avulla. Valkoisten tulitus oli kuitenkin liikaa ja juna perääntyi nopeasti. Ratapenkalle laskeutuneet punaiset saivat surmansa. Rintamalinja Savossa asettui tähän sodan loppuun asti.
4.3. Toisessa Savon rintamalla käydyssä taistelussa valkoiset yrittivät vallata Savitaipaleen kirkonkylän. Hyökkäyksen suunnitteli valkoisten puolella taistellut saksalainen korpraali Müller, joka tunnettiin myös yliluutnantti von Zedtwithinä. Epäonnistuneeseen hyökkäykseen osallistui 550 miestä, joista suurin osa palasi omin päin Suomenniemelle. Seuraavana päivänä joukko vetäytyi Partakoskelle. Punaisille voitto oli tärkeä, takasihan se Etelä-Suomen rautatien pysymisen punaisten hallussa. Täysin epäonnistunut Savitaipaleen taistelu ei ollut kuitenkaan von Zedtwithille, jonka kerrotaan kosineen tuolloin viittä suomalaisneitosta, joista yksi oli jopa suostunut avioliittotarjoukseen.
Lähde: http://www.uta.fi/suomi80/v18v10.htm