Lainattu ylen sivulta:
Saksalaisen Gerhard M:n päiväkirjat ja valokuvat tulivat julkisuuteen 60 vuotta toisen maailmansodan jälkeen. Mitä tavallinen sotilas näki ja koki sodan aikana? Sisältää järkyttävää kuvamateriaalia.[/img]
Sotapoliisikomppanian ukko jos oli tavallinen sotilas? Kehuu päiväkirjoissaan sotarikoksillaan.
Ei oikeaan, ei vasempaan, vaan eteen eestä Suomenmaan.
En tiedä kirjaa ...vielä.. joten mutu tuntumalla jos sitä yleensä miksikään lasketaan tuonmoiset puolikuukilpi poliisit oli eninmäkseen risteyksien valvojina. Eli karkurien pysäyttäjänä. Joten niiden rintama kokemuksien kanssa voi olla heikkouksia. Pieksää ne kyllä osasivat. Toisella puolella virka nimi oli komissaari.
SP=Koiran virka silloin,koiran virka tänään.Myös saksassa joutui monet sotapoliisit siirretyiksi taistelutehtäviin ja monet myös kuolivat omien ampumana ja taisteluissa tietenkin,niinkuin monissa muissakin armeijoissa.Erittäin vihattuja henkilöitymiä univormuissa.Myös vangeiksi joutuessaan heitä odotti kova kohtelu niin vangitsijoiden kuin toisten vankienkin puolelta.Pettymys,kiukku ja pelkohan purkautuu ulos jotenkin ja kun on kohde johon sitä purkaa niin vihatuin valitaan.
Varmaan kaikkien vihatuin on ollut "Feldjägerkorps"-porukka, jotka asetettiin varta vasten etsimään, pidättämään ja teloittamaan karkureita rintaman läheisyydessä. Tuskin siinä vapaaehtoisia homman kysyttiin, vaikka porukan pitikin koostua alan veteraaneista. Toimintaohjet olivat yksioikoiset - karkureilla ei meillä ole käyttöä.. Saksalaisella "Befehl ist Behelf" (käsky on käsky) -ideologialla syntyi ikävää jälkeä. Siinä sitten selittelemistä sodan jälkeen, jos joku tunnistaa..
Kumma kyllä liittotasavallan sotapoliisia sitäkin sanotaan "Feldjägeriksi"! No, ei kai ne voineet "Feldgendarmerietakaan" käyttää..
Sturmmann wrote:Tässä TV-dokumentissa tuli ilmi näiden SP-osaston taistelleen partisaaneja vastaan ja peranneen kylistä mahdollisia juutalaisia esiin.
Partisaanien kanssa sotiminen oli raakaa peliä, jossa ei vankeja ole otettu.
Partisaaneja vastaan taistellessa sääli oli sairautta,puolin ja toisin.Armoa ei annettu ja se jatkumo kulki koko sodan.Ei tosiaan pidä unohtaa myöskään partisaaniveijareiden iloisia puuhia vankiensa kanssa.
