Olen kuullut ihmisten ampuvan näillä parhaimmillaan 1 MOA:n kasoja 100m matkalle, itseladatuilla patruunoilla. Aikaisemmin ostetulla PU:llani en ole tähän yltänyt, vaan 1,3-2,0 MOA on haarukka, johon voin sanoa sen varmuudella pystyvän. 8g rynkyn luotia olen käyttänyt, se kun tuntuu sopivan venäläisiin D166:a paremmin. PU on kiikarina varsin konstikas ampua parallaksivirheen, 3,5x suurennuksen ja nykykiikareihin verrattuna huonon kuvanlaadun takia. Aikaisemmat PE- ja PEM-kiikarit olivat jossain määrin parempia.
Venäläisten sodanaikaisesta tarkkuusvaatimuksesta on vaikea sanoa mitään varmaa, sillä ko. aiheesta ei löydy luotettavaa lähdeteosta. Amerikanfoorumilla (Gunboards) eräs heppu on tehnyt aika paljon tutkimustyötä näiden parissa. Mies totesi kerran PU:ille asetetun vaatimuksen olleen 15cm / 300m. Tämä vastaa noin 1,7 MOA:n tarkkuutta. Kiväärit valmistettiin sarjatuotantona ja kun tarvetta kiikarikiväärisarjan tekoon oli, tuotantolinjalta otettiin perättäisiä yksilöitä, jotka koeammuttiin. Mikäli em. vaatimus ylittyi, ase ohjattiin toiselle osastolle kiikarin kiinnitystä, tukin koloamista, lukon taivutusta ja metallipintojen viimeistelyä varten. Kiikarikiväärin lähtökohta oli siten tavallinen, mutta tarkkuusnormit täyttävä jalkaväenkivääri. Alla oleva suttuinen kuva on kirjasta
Drei Linien Die Gewehre Mosin-Nagant. Se kertonee kuitenkin, millaisina sarjoina kiikarikivääreitä parhaimmillaan tehtiin. Huomaa taivutetut lukkotapit.
PS. jos jollakin on tuo kirja, niin saisinko tämän kuva vähän isompana?