Tulipa tuossa radalla hieman epäselvyyttä kyseisen kiväärin leimasta. Tukissa pistoolikahvan tienolla on P-kirjain ympyrän sisällä. Mikä?
Muutaman muunkin leiman laitan jotta saapi käsityksen aseesta.
Garandin leimat
Re: Garandin leimat
Tästä jenkkien kansallisaseesta löytyy kyllä tietoa aika paljon kun jaksaa etsiä. Monenmoista leimaa on ihan niinkuin Suomalaisissa Mosineissa, ja on erittäin suosittu keräily kohde heillä.
Sarjanumeron perusteella tämä on tehty heinä-elokuussa 1944.
Lukko on jossain vaiheessa vaihtunut traktoritehtaan tekemään IHC (Internatonal Harvester..). Lukon numeroistakin saisi valmistusajankohdan melko varmaan selville kun penkoisi tarpeeksi.
Ympyröity P on merkki yhdysvaltain armeijan hyväksymästä tukista.
Piipun kuva on vähän epätarkka mutta BNP kruunu leima 18 TONS PER " onkohan tämä käynyt Englannin tarkastuslaitoksen läpi jossakin vaiheessa..?
Sarjanumeron perusteella tämä on tehty heinä-elokuussa 1944.
Lukko on jossain vaiheessa vaihtunut traktoritehtaan tekemään IHC (Internatonal Harvester..). Lukon numeroistakin saisi valmistusajankohdan melko varmaan selville kun penkoisi tarpeeksi.
Ympyröity P on merkki yhdysvaltain armeijan hyväksymästä tukista.
Piipun kuva on vähän epätarkka mutta BNP kruunu leima 18 TONS PER " onkohan tämä käynyt Englannin tarkastuslaitoksen läpi jossakin vaiheessa..?
Re: Garandin leimat
Lainaus "Enfield-tietokannastani" 
BNP
Birmingham Nitro Proof - Required by British law, any firearm offered for commercial sale (regardless of military proofing) has to undergo a pressure test. Passed firearms were stamped, usually on the barrel and receiver. These letters will have a crown stamped directly above them.
.303 2.222" 18.5 TONS PER []"
Part of the commercial proofing, it denotes pressure tested to, caliber of barrel and length of chamber.
BNP
Birmingham Nitro Proof - Required by British law, any firearm offered for commercial sale (regardless of military proofing) has to undergo a pressure test. Passed firearms were stamped, usually on the barrel and receiver. These letters will have a crown stamped directly above them.
.303 2.222" 18.5 TONS PER []"
Part of the commercial proofing, it denotes pressure tested to, caliber of barrel and length of chamber.
- Elämä on ihmisen parasta aikaa -
Re: Garandin leimat
[quote]Ympyröity P on merkki yhdysvaltain armeijan hyväksymästä tukista.[/quote]
Aivan , niin sanoinkin että tuli erimielisyyttä, itse sanoin leiman olevan erään varikon peruskunnostusmerkintä, toinen väitti jotain muuta...mikä on oikein?
Osien vaihtuvuuteen sen verran otan kantaa, että nostan hattua korkealle sille henkilölle joka esittää numerotarkan originaalin Garandin.
Aivan , niin sanoinkin että tuli erimielisyyttä, itse sanoin leiman olevan erään varikon peruskunnostusmerkintä, toinen väitti jotain muuta...mikä on oikein?
Osien vaihtuvuuteen sen verran otan kantaa, että nostan hattua korkealle sille henkilölle joka esittää numerotarkan originaalin Garandin.
Si vis pacem, parabellum...
Re: Garandin leimat
Tuo on totta, että on varmasti on harvinaisuus. Itse asiassa tuonkin linkin takaa kun tarkemmin lukee niin paljastuu että toi kaverihan kaupittelee noita leimasin meistejä. Eli kuka vaan voisi ostaa häneltä palvelun jossa aikakauden "oikeat merkit" lyödään tukkiin. Ei ehkä äkkiseltään istu meikäläiseen kulttuuriin - (tarkemmin ajatellen voisin lyödä vetoa että jos joku täällä myisi vastaavia Suomalaisia SK tai Sakon ratas-leimoja tukkeihin niin taatusti kauppa kävisi! )Spiess wrote: Osien vaihtuvuuteen sen verran otan kantaa, että nostan hattua korkealle sille henkilölle joka esittää numerotarkan originaalin Garandin.
Eli jos täysin alkuperäiset on harvinaisia sielläkin, niin mistäpä niitä olisi tännekkään päätynyt.
Mutta toisaalta ei jenkit alunalkaenkaan sillä tapaa tätä "numerotarkkuutta" pitäneet niin tärkeänä.
Garandejahan tehtiin -40 luvun sotatarpeisiin uutenakin jo niin että osa tehtaista teki vain aluksi sitä kehys "receiver" tms tiettyjä osia ja kokoonpani loput sitten muiden tehtaiden osista. Springfieldillä taisi olla pisimmälle omavalmistus mutta heilläkin osat oli vain joko tehtaan valmistus leimattu, ei niitä sitten erikseen leimattu samaan sarjanumeroon kiväärin pääsarjanumeroon.
Re: Garandin leimat
Kuinka harvinainen on TA versio?Olen sellaisella päässyt joskus kokeilemaan.
Re: Garandin leimat
Tietoa löytyy muuten ihan Suomenkielisestä wikipediasta. Kyllä tämä kohtuu harvinainen on.
Tosin näitähän tehtaillaan tarkkoina repro-kopioina siinä missä muitakin.
WIKIPEDIA: Springfield Armory teki Garandista kiikaritähtäimellä varustettua tarkka-ampujaversiota tyyppinimillä M1C ja M1D. Niitä käytettiin enimmäkseen vasta Korean sodassa.
M1C Garand M84-kiikaritähtäimellä ja T4-poskipakalla varustettuna
M1C Garand M84-kiikaritähtäimellä ja T4-poskipakalla varustettuna
M1C: Ensimmäinen versio M1C kehitettiin M1E7 -koemallista. Aseen kylkeen kiinnitettiin kisko Griffin and Howen -kiikarinjalkaa varten. Kiikaritähtäimenä käytettiin muunnettua, 2,5 kertaa suurentavaa Lyman Alaskan (M82) -kiikaria. M1C otettiin palveluskäyttöön 27. heinäkuuta 1944. Valmistuksen hitauden, muun muassa tähtäimen jalan kiinnityksen vaatiman kiväärinrungon uudelleenkarkaisun vuoksi kivääreitä ei käytetty merkittäviä määriä toisessa maailmansodassa. M1C:tä valmistettiin tehtaan ilmoituksen mukaan 7 981 kappaletta.
M1D Garand M84-kiikaritähtäimellä, T4-poskipakalla ja T37-liekinsammuttajalla varustettuna
M1D Garand M84-kiikaritähtäimellä, T4-poskipakalla ja T37-liekinsammuttajalla varustettuna
M1D: Pyrkimyksenä nopeuttaa kiväärien tuotantoa, suunniteltiin piipun juureen kiinnitettävällä kiikarinjalalla varustettu M1E8. Tämä ei vaatinut aseeseen muuta muutosta kuin etukädensuojan lyhentämisen. M1E8 otettiin käyttöön M1D:nä korvaavana standardina 1944 syyskuussa. Kivääreitä ei ehditty valmistaa prototyyppejä enempää ennen sodan loppua. M1D:tä valmistettiin tiettävästi 28 240 kappaletta.
Molemmat mallit oli kiikarin epäkeskisen, aseen lataamisen mahdollistamiseksi rungon vasemmalle puolelle tehdyn kiinnityksen vuoksi varustettu nahkaisella tukinlapaan kiinnitetyllä T4 -poskipakalla ja ne voitiin varustaa trattimaisella M2 -liekinsammuttajalla, joka kiinnitettiin lukitussalvalla kiväärin pistimenkiinnikkeeseen. Myöhemmin M2 -mallin korvasi piipunsuuhun kierrettävä T37-liekinsammuttaja.
Suurimpaan osaan M1C- ja M1D-kivääreistä on myöhemmin vaihdettu alkuperäisen kiikaritähtäimen tilalle Libby-Owens-Ford Glass Company of Ohio -yhtiön valmistama 2,2 X suurentava M84 -kiikaritähtäin, joka standardisoitiin huhtikuussa 1945, mutta joka tiettävästi tuli sarjavalmistukseen vasta Korean sodan aikana. Kyseistä tähtäintä on valmistettu yli 40 000 kappaletta ja niitä käytettiin myös Springfield 1903MA4 ja vielä M14 -kivääreissä.
MC-1 / USMC M1952: Yhdysvaltain merijalkaväen (USMC) käyttämä tarkka-ampuja-malli. Merijalkaväki oli käyttänyt toisen maailmansodan aikana Springfield M1903:n National Match-kilpa-ammunta-versioon perustuvia M1941 -kiikarikivääreitä, mutta Korean sodan aikaan uusien kiväärien ja myös niiden varaosien saatavuus alkoi jo loppua. Merijalkaväki ei kuitenkaan pitänyt M82 tai M84 tähtäimiä riittävän hyvinä ja päätti varustaa omat tarkka-ampuja-kiväärinsä Griffin and Howe-jalustaan kiinnitetyillä 4 X suurentavilla Stith-Kollmorgen -kiikaritähtäimillä. Ainakin osa MC-1:stä oli Springfield Armoryn valmistamia M1C:tä, joihin asennettiin uusi tähtäin ja vaihdettiin uusi tukki; kiväärit varustettiin myös M7 -kiväärikranaatinlaukaisimesta muunnetulla M2 -liekinsammuttimen versiolla. Yksikään MC-1 ei tiettävästi ehtinyt palveluskäyttöön Korean sodan aikana, mutta ne olivat USMC:n käytössä kunnes niitä alettiin korvata vuodesta 1966 alkaen M40-kivääreillä.
Garandin tarkka-ampujamallit olivat palveluskäytössä myös Vietnamin sodassa ja niitä käytettiin 1970-luvun puoliväliin asti, jolloin ne olivat korvautuneet M14:sta tarkka-ampujamallilla M21 tai Remington 700 -pulttilukkokiväärin M40- ja M24-sotilasmalleilla.
Tosin näitähän tehtaillaan tarkkoina repro-kopioina siinä missä muitakin.
WIKIPEDIA: Springfield Armory teki Garandista kiikaritähtäimellä varustettua tarkka-ampujaversiota tyyppinimillä M1C ja M1D. Niitä käytettiin enimmäkseen vasta Korean sodassa.
M1C Garand M84-kiikaritähtäimellä ja T4-poskipakalla varustettuna
M1C Garand M84-kiikaritähtäimellä ja T4-poskipakalla varustettuna
M1C: Ensimmäinen versio M1C kehitettiin M1E7 -koemallista. Aseen kylkeen kiinnitettiin kisko Griffin and Howen -kiikarinjalkaa varten. Kiikaritähtäimenä käytettiin muunnettua, 2,5 kertaa suurentavaa Lyman Alaskan (M82) -kiikaria. M1C otettiin palveluskäyttöön 27. heinäkuuta 1944. Valmistuksen hitauden, muun muassa tähtäimen jalan kiinnityksen vaatiman kiväärinrungon uudelleenkarkaisun vuoksi kivääreitä ei käytetty merkittäviä määriä toisessa maailmansodassa. M1C:tä valmistettiin tehtaan ilmoituksen mukaan 7 981 kappaletta.
M1D Garand M84-kiikaritähtäimellä, T4-poskipakalla ja T37-liekinsammuttajalla varustettuna
M1D Garand M84-kiikaritähtäimellä, T4-poskipakalla ja T37-liekinsammuttajalla varustettuna
M1D: Pyrkimyksenä nopeuttaa kiväärien tuotantoa, suunniteltiin piipun juureen kiinnitettävällä kiikarinjalalla varustettu M1E8. Tämä ei vaatinut aseeseen muuta muutosta kuin etukädensuojan lyhentämisen. M1E8 otettiin käyttöön M1D:nä korvaavana standardina 1944 syyskuussa. Kivääreitä ei ehditty valmistaa prototyyppejä enempää ennen sodan loppua. M1D:tä valmistettiin tiettävästi 28 240 kappaletta.
Molemmat mallit oli kiikarin epäkeskisen, aseen lataamisen mahdollistamiseksi rungon vasemmalle puolelle tehdyn kiinnityksen vuoksi varustettu nahkaisella tukinlapaan kiinnitetyllä T4 -poskipakalla ja ne voitiin varustaa trattimaisella M2 -liekinsammuttajalla, joka kiinnitettiin lukitussalvalla kiväärin pistimenkiinnikkeeseen. Myöhemmin M2 -mallin korvasi piipunsuuhun kierrettävä T37-liekinsammuttaja.
Suurimpaan osaan M1C- ja M1D-kivääreistä on myöhemmin vaihdettu alkuperäisen kiikaritähtäimen tilalle Libby-Owens-Ford Glass Company of Ohio -yhtiön valmistama 2,2 X suurentava M84 -kiikaritähtäin, joka standardisoitiin huhtikuussa 1945, mutta joka tiettävästi tuli sarjavalmistukseen vasta Korean sodan aikana. Kyseistä tähtäintä on valmistettu yli 40 000 kappaletta ja niitä käytettiin myös Springfield 1903MA4 ja vielä M14 -kivääreissä.
MC-1 / USMC M1952: Yhdysvaltain merijalkaväen (USMC) käyttämä tarkka-ampuja-malli. Merijalkaväki oli käyttänyt toisen maailmansodan aikana Springfield M1903:n National Match-kilpa-ammunta-versioon perustuvia M1941 -kiikarikivääreitä, mutta Korean sodan aikaan uusien kiväärien ja myös niiden varaosien saatavuus alkoi jo loppua. Merijalkaväki ei kuitenkaan pitänyt M82 tai M84 tähtäimiä riittävän hyvinä ja päätti varustaa omat tarkka-ampuja-kiväärinsä Griffin and Howe-jalustaan kiinnitetyillä 4 X suurentavilla Stith-Kollmorgen -kiikaritähtäimillä. Ainakin osa MC-1:stä oli Springfield Armoryn valmistamia M1C:tä, joihin asennettiin uusi tähtäin ja vaihdettiin uusi tukki; kiväärit varustettiin myös M7 -kiväärikranaatinlaukaisimesta muunnetulla M2 -liekinsammuttimen versiolla. Yksikään MC-1 ei tiettävästi ehtinyt palveluskäyttöön Korean sodan aikana, mutta ne olivat USMC:n käytössä kunnes niitä alettiin korvata vuodesta 1966 alkaen M40-kivääreillä.
Garandin tarkka-ampujamallit olivat palveluskäytössä myös Vietnamin sodassa ja niitä käytettiin 1970-luvun puoliväliin asti, jolloin ne olivat korvautuneet M14:sta tarkka-ampujamallilla M21 tai Remington 700 -pulttilukkokiväärin M40- ja M24-sotilasmalleilla.
Re: Garandin leimat
Tuo mitä Jaska on kokeillut on todennäköisesti originaali!