No niin, ase purettu ja sieltähän paljastui pikku ylläri:
Aseessa oleva piippu on tukittu! Vähän näyttäisi siltä, että linkku on joskus sanonut sopimuksensa irti ja sitä on yritetty korjata hitsaamalla/piipusta tehty dekopiippu. Katselinkin jo aikaisemmin, että piipussa on jotain ylimääräistä, mutta ajattelin sen olevan varastorasvaa tai jotain... No, vaihdoin varapiipun aseeseen ja kaikki tuntui toimivan ok.
Ase on ilmeisesti dekottu joskus. Toi tinaus oli yleistä 70-luvun alussa. Noitten dekottujen naganeiden kanssa kannattaa katsella sillä silmällä, koska sieltä voi tulla laulava peli, missä on rulla tinattu pienemmälle reijälle.
Kuten kunnioitettu vaari-vainaja sanoi..... "Kaikki mikä nousee itärajan takaa -auringon lisäksi- Otetaan vastaan tasajyvällä "
Nra of Finland
Selvisikös sulle JASI, jotta onko tuon aseen taustalla sellaisia suomalaisia paapoja, jotka olisivat osallistuneet tähän Murmanskin retkeen? Palattuaan takaisin Suomeen heidäthän heitettiin linnaan, kunnes Mannerheim armahti nämä Englannin vaatimuksesta. (Olivat Englantilaisia sotilaita)
Tämä kotiintulovaihehan tässä taitaa olla se avainsana, miten heidän aseilleen kävi. Eli tulivatko ne Suomen valkoisen armeijan käyttöön ja voisiko sieltä näiden kulkureittejä selvitellä? Miten lie näistä aseista on tietoa Sotamuseossa? Osan kerkisivät varmaan kätkeä ennen pidätyksiä.
Ittelläni on sama ongelma. Samoin kuin vielä hieman tuon Colttini kotelon kanssa, joten kysäsempä tämänkin foorumin tietomiesten ajatuksia.
Varmasti näitä Muurmannin legioonan käytössäkin on ollut ja epäilemättä Suomeenkiin kulkeutunut, mutta luokkaa pisara meressä sanoisin. Mielestäni näitten aseiden suuri määrä juuri Suomessa selittyy sillä, että Tsaarin armeijassa 1.ms aikaan näitä patruunahuollollisesti vaikeita aseita sijoitettiin poikkeuksellisen paljon valtakunnan rauhallisille reuna-alueille,joissa ei paljon patruunoita kulunut.
Sorry kun unohtu sanoa, jotta saattoihan näitä tulla myös pakkolunastuksella suomalaisten haltuun talvi- ja jatkosodankin aikana.
Omani edellinen omistaja oli saanut kantoluvan heti em sotien jälkeen.
Ja näitä muuten "pakkolunastettiin" myös Puna-armeijalta viime sotien aikaan.Määrä lienee ollut kuitenkin todella vähäinen, samoin kuin 1911A1 mallin esiintyminen rintamillamme.Aseen rekistöiminen sodan jälkeen on todennäköisesti johtunut siitä, että omistajalla ase oli aikaisemmin Suojeluskunnan myöntämällä luvalla.Kun SK organisaatio lakkautettiin, yksityiset SK-aseet oli luvitettava siviililuville.En usko, että kovin monella jermulla oli pokkaa heti sodan jälkeen mennä luvittamaan sotamuistoaan Yhden tapauksen tiedän kotipuolesta, isäntä halusi TT-33 pistooliin patruunoiden ostoluvan ei tullut lupaa,vaan veivät koko pyssyn ja antoivat vielä sakot...
Ase on ilmeisesti dekottu joskus. Toi tinaus oli yleistä 70-luvun alussa. Noitten dekottujen naganeiden kanssa kannattaa katsella sillä silmällä, koska sieltä voi tulla laulava peli, missä on rulla tinattu pienemmälle reijälle.
Kyllä tuo piippu on vedetty umpeen ihan kunnon hitsillä
Selvisikös sulle JASI, jotta onko tuon aseen taustalla sellaisia suomalaisia paapoja, jotka olisivat osallistuneet tähän Murmanskin retkeen? Palattuaan takaisin Suomeen heidäthän heitettiin linnaan, kunnes Mannerheim armahti nämä Englannin vaatimuksesta. (Olivat Englantilaisia sotilaita)
Tällä hetkellä ei ole muuta tietoa kuin, että Venäjän kautta ase on tänne tullut ja ilmeisesti kuten sako92s on arvellut. Tiedossa on eräs vanhempi herrasmies, jolla voisi olla lisätietoa aseen vaiheista. Yritän päästä hänen kanssaan tänään juttusille.
Huhu vai ei, mutta joltakin foorumilta luin, jotta sakemannit olisivat nykyvenäjältä löytäneet näitä 1911 Coltteja peräti 400 klp:een partin ja myivät ne edullisesti maailmalle?
Jos totta niin yllättävä löytö, mutta paljonhan sitä puhutaan.
Ampumakäyttöön nämä ovat vähän,sanoisinko jyryjä vehkeitä tauluun kyllä osuu,mutta kasoista ei oikein voi puhua...vai onkohan ampujassa vika mutta hemmetin hauska poksuttelija muuten!Komeita ja kivoja vehkeitä.
No niin, selvisihän se kun osasi kysyä oikeasta paikasta:
Eli aseen on aikoinaan lahjoittanut joku tsaarin perheenjäsenistä Pietarilaiselle (turkis)kauppiaalle. Myöhemmin samaisen (turkis)kauppiaan liikkeeseen oli murtauduttu ja rikosta selvittämään oli määrätty paikallinen rikospoliisi, joka sattui olemaan suomalainen. Rikospoliisi sai rikoksen ratkaistua ja siitä ilostuneena turkiskauppias oli tarjonnut rahaa palkkioksi poliisille. Tämä oli ymmärrettävistä syistä joutunut kieltäytymään rahan vastaanottamisesta, jolloin turkiskauppias keksi lahjoittaa hänelle pistoolin. Myöhemmin pistooli kulkeutui poliisin mukana Suomeen. Aikanaan pistooli siirtyi poliisin pojalle, joka vanhoilla päivillään lahjoitti sen eräälle yhdistykselle, jonka omistuksessa ase yhä edelleen on (ko. yhdistyksen johtokunta valtuutti minut selvittämään aseen historiaa ja arvoa).
Lahjoittajan haastattelu, jossa kerrotaan aseen vaiheista, on eräällä yhdistyksen johtomiehellä tallessa ja saan sen huomenna kuunneltavaksi. Nyt kun vain löytyisi dokumentteja kertomuksen vahvistamiseksi...
Coltin 1911:ssa on "Calibre" teksti .Colttihan valmisti ensimmäisen 15000 kappaleen sarjan vuosina 1921-1922 Thompsonia niissa on myos teksti
THOMPSON SUBMACHINE GUN CALIBRE.45 AUTOMATIC COLT CARDRIDGE.
Savagen ja Auto-Ordnancen valmistamissa 1928 ja 1928 A1 Thompsoneissa
on alkupään tuotannon aseissa edelleen "Calibre"teksti.
Myöhemmässä tuotannossa ja Thompson M1 ja M1A1 malleissa teksti muuttuu "CALIBER".
Yhden tapauksen tiedän kotipuolesta, isäntä halusi TT-33 pistooliin patruunoiden ostoluvan 
ei tullut lupaa,vaan veivät koko pyssyn ja antoivat vielä sakot...
tauluun kyllä osuu,mutta kasoista ei oikein voi puhua...vai onkohan ampujassa vika 