Tämä tätä ikiaikaista keskustelua AK vs AR tyypin aseet, molemmissa on ne hyvät ja huonot puolet, tosin vielä tällä hetkellä AK konstruktioon perustuva ase on puolustusvoimain listoilla se palvelusase.
Makkaranpaistotapahtumista en tiedä, eikä noita ole oikein missään näkynytkään? liekö sellainen urbaani legenda
Makkaran paistoa 10vuotta sitten
Mutta noista aseista sehän tässä pääasia on. Sakot, Valmetit tosiaan pyörii 1000-2000 euron nujakoissa ja näissä on paljon kiinni kunnosta sekä tietysti varusteista. Nykyisin jopa silloin tällöin nousee markkinoille ampumattomia 92S ja M76s kivääriä, onhan nämä pala Suomalaista aseenvalmistus historiaa käyttöä varten tehty.
Myös paljon ammuttuja hyvin / huonommin hoidettuja joiden hinta sitten määräytyykin yksilökohtaisesti, ulkonäkö ei aina kerro mitä se ase on suhteessa tarkkuuteen, varmasti osa on nähnyt todella ”rähjän rytö pyssyn” jolla käynti vallan ”erinonomaista”
AR tyypin aseet alkaa olla järjestään duunattuja kuin "teini corollat"
, no miksi ei ainahan ominaisuuksia voi parannella, kyllä näitä AK- version aseitakin voi parannella, kautta linjan.
On myös mainittu Sakolaisten olevan vain 2000 euron AK no näinhän se on, mutta itse en AR tyypin aseesta ole valmis maksamaan kuin sen tonnin korkeintaan, ei se niin” erinonomainen” ole, sillä jotta sen saa toimimaan (käymään) kunnolla vaatii se sen toisen tonni viripaloihin, optiikasta, sisuskaluihin.
Tässä on muutama kuva jotka on ammuttu kotimaista valmistetta olevilla aseilla, näyttäähän niissä olevan ”reiät” kohdallaan.
Sako 92S 6.6.2009 150metriä valmistettu -98
Toukokuun lopussa MAASK KH puolustusvoimain tarjoammalla aseella valm. vuonna-76
joten ei nämä ihan louskuja ole
Pitää vaan viellä opetella ampumaan...ja kun sen opii niin osumaankin.
Tuleehan tuota amerikan ”bussella” ihmeelläkin ammuttua kun se tuli aikoja sitten hommattua, tosin poika ampunut sillä 11vuotiaasta lähtien mielellään, optiikan ja bipodin / ampumatuen kanssa osumatkin on pääsääntöisesti 100 pisteen luokkaa helppo ase ampua. S92 sanoo että painava ja täräyttävä.
Tuli tässä kokeiltua aikoinaan ihan ”makkaranpaisto mielessä” miten paljon bussen kiskoihin saa härpäkkeitä kiinni, optiikkaa, punapistettä, laseria, holoa, etu pipodia, pistintä oli se vaan aika vempain, lippaat yhteen ja muita yber varusteita.
Itsekkään en ole bussen rautatähtäimiä kohdistanut enkä ole niillä ampunut, uudesta lähtien optiikalla ammuttu. Vakiotähtäimiin pitää keskittyä tässä jossain vaiheessa, ja verrata sitten verrata S92.sen osutaan.
Sakolla osunee kyllä hyvä optiikan päällä ja käytettäessä itse ladattua als tai muuta kevyempää miedompaa latausta, sama juttu 5.56 suhteen.
Sen olen huomannut että S&B patruunat(viimeksi kokeilin ja ei päässyt kuin 93.seen) ei oikein sovi koska antaa aivan erinlaista osuntaa kuin lapualainen / sakolainen
Maassamme on viralliset kisat sm tasolla SRA jossa avoin ja vakio luokka saa olla melkein mitä vaan tehty ja tähtäimiäkin useampaa sorttia aseenpäällä yhtä aikaa, sitten on palvelusammunnat jossa säännöt määrää aseen ja varusteet:
http://www.resul.fi/index.phtml?s=45 tosin tämäkin alkaa olla varustelusarja (kompit, diopterit jne.) vaikka säännöissä on sanottu yksiselitteisesti seuraavaa: ja se voi olla koottu yleisesti saatavilla olevista osista, mikäli aseen ominaisuudet eivät poikkea aseen perusversiosta. Sekä vain muutama asia mitä voi kilpailija aseelle tehdä:
Sallittua:
• Laukaisun parantaminen
• Karhennukset/ pintakäsittely
• Toimintavarmuutta ja käsittelyä parantavat pienet muutokset. Jälki asennetut varmistimet
Totta kai tämä on vähän veteen piirretty viiva kun kukin käyttää omaa kalustoa, sekä miten tulkitaan yleisesti saatavilla olevat osat.
Eri piireissä voi kerhot ja yhdistykset soveltaa sääntöjä sopivasti omissa kisoissaan, kunhan tulkitsemiset ovat tasapuolisia kaikille.
Tietenkin täytyy todeta, että maailmalla ja meillä Suomessakin on armeija alkanut varustamaan aseita optiikalla / muulla varustuksella, ongelmahan näissä on että jälkiasennetut ei ole niin kenttäkelpoisia, vaikka kehitystä tapahtuu.
Aina on olemassa se rikkoontumisen vaara taistelukentällä, ja kun turvataan pelkkään optiikkaan menettää ase käyttöarvonsa optiikan rikkouduttua, jos ei varajärjestelmää ole aseessa kiinni tai sitten taistelijalla mukana.
Meillä Suomessa on jo olosuhdetekijät niiden käyttöä rajoittavat (talvi) sekä tietysti kustannustekijät.
Joku vuosi sitten kun PV.lle tuli agokkia ja punapistettä niitä jaettuna perusyksiköihin varusmiehille ja osin henkilökunnalle oli asevarastolla mielenkiintoisia tapauksia ”mikäs hätänä? No no kun herra XX tää meni rikki, eikä pysy kiinni aseessa” siis jos varusteet saadaan rikki jo siinä vaiheessa kun niitä asetetaan kalustoon, ei se kerro kenttäkelpoisuudesta ainakaan puoltavasti.
Joka tapauksessa näistä keskustellaan kiivaasti vastaan ja puolesta eri foorumeilla, ja en sitten tiedä kuuluuko väittelyt tänne jossa keskustellaan foorumin mukaisista asioista.
Aseissa on niitä hyvä puolia ja huonoja puolia mutta yhtä kaikki aseisiin liittyy paljon muutakin ystävääni lainaten
” jotkut aseet puhuttelee, ja jos ase ei puhuttele ei sitä hommatakkaan”
Olen sen huomannut itse myös nämä uudet nykyaikaiset muovista koostetut aseet ei herätä ”puhuttelua” mutta vähän vanhempi ja matkalla jotain nähnyt alkaa aina ”puhuttelemaan” ja jos oikein kovasti niin saa loppusijoitus paikkansa.
Uudemmat aseet palvelee hyvin radoilla ja ns. yleisammunnoissa joissa pärjää muovi pössykällä ilman luonnetta.
Ammuntahan on mukavaa ja näin iän tuomana rasitteena alkaa ikänäkö vaivaamaan siihen tuo optiikka helpotusta, mutta silloin ei voida puhua optiikka vs. vakiotähtäimet, jos vastakkain asettua tarvii AR vs esim. TRG42 optiikalla ja tuella etäisyys 150m niin saa siinä AR optiikalla pullistella, eri aseet eri tarkoitukseen mutta kaikkia voi käyttää samaan tarkoitukseen, napakymppien tekemiseen.
Olen nähnyt paljon ampuja jotka peittoaa optiikka miehet aseesta riippumatta vakioetäisyyksillä.
Kerronpas tässä yhden ratakerran:
Muutama viikko sitten, kaverin kanssa vietimme laatuaikaa radalla kaverilla mukana MP5. sen ja minä MP5 aikaisemman version vuodelta 1915, siinä ämppärillä loimotettiin menemään aikamme.
Sitten oli C96. vuoro perä kiinni ja kampa patruunoita sisään, tarkkuus ja tulinopeus samaa luokkaa, suurimmat erot, oli patruuna kapasiteetissa, kampoja oli tosin riittävästi, vai oliko
näitä ei koskaan.
Luisti jää avoimeksi ei se kolmen kammallisen tyrkkääminen koneeseen pitkin vienyt, toisessa oli luonnetta ja tyylikkyyttä toinen oli aika steriili ase ampua, myös vanhemmalla pärjäsi 50metristä eikä tarkkuus jäänyt juurikaan MP5.sesta lähempänä sitten hävisi tarkkuus erot täysin siis tämä vakiotähtäimin ja toisella ikää melkein 100vuotta.
Loppujen lopuksi aina ei jaksa ymmärtää että juuri se oma on ainut oikea toki jollain viri vehkeellä pärjää vakiota paremmin, näin se on auto urheilussakin ei siellä vakiolla pärjää jos meinaa huipulle, tosin itse katson vasta ampujaksi sellaisen joka vakiotähtäimillä nakkelee hyviä tuloksia, optiikka on vain ns. proteesi 150metrin etäisyyksiin (jota kohta alkaa varmasti ikä näön takia tarvitsemaan siis optiikkaa proteesina) ja näille on omat lajit / matkat kasa, tarkka-ammunta, ym. Kyllä TRG.llä on mukava ampua 300+ etäisyyksille ja kunnon optiikalla todeta vielä osunnassa kasi / mikki hiiri kuvio.
Niin toi proteesi sana ei kannata nyt kenenkään loukkaantua optiikkat on mukavia asioita
No keskustelu oli Sako 92S hinnoittelu. Suosittelen kyllä ostamaan AO. katsoo sitä pyynti hintaa on XX ja tarjoaa XX sekä huomioi myös kunnon sekä varusteet aseen arvo sen mukaan ja tarjoukset.
AR aseisiinkaan uusiin ei tule kuin se yksi lipas valmistajasta riippuen 10 patruuna, eikä muuta joten hintoihin 5.56.sen varustaminen tulee myös sekä SAKO on palanen Suomalaista osaamista, joka sääli vaan loppui valmistamisen osalta.
Tosin syykin selkeä Puolustusvoimain tarve ja yksin reserviläis- / maailman markkinat ei kattaisi kannattavuutta sillä jos haluaa lähelle Sakoa homma IMI n Galilin cal 5.56nato
Busse modural 1800+ ekee, että on se näilläkin hintansa eikä sen erikoisempia kuin AK Pohjaset aseet.
