Nagant 1895.

[Haudankaivaja]

Itselläni on suhteellisen hyväkuntoinen Nagant m.1895 joka on valmistettu Tulassa v.1915. ja jossain vaiheessa peruskunnostettu ja sinistetty uudelleen. Olen pitänyt asetta hyvänä ja varmatoimisena aseena sotilaskäyttöön, mutta omassani huomasin yllättävän ominaisuuden.

Olin ammuntojen jälkeen puhdistanut ja öljynnyt aseen hyvin ja laitoin sen asekaapin hyllylle kyljelleen. Kun muutaman kuukauden kuluttua otin aseen käteeni ja vetäisin sillä yhden kuivalaukauksen, niin iskurin piikki tipahti lattialle. Ensimmäisenä tuli tietysti mieleen, että nyt se iskurin piikin akseli katkesi. Katsottuani piikkiä ja aseen iskuvasaraa, niin akselin reiät olivat auki. Sitten tietysti lattialta akselia etsimään. Eihän siitä mitään löytynyt. Onneksi katsoin vielä kuitenkin varmuuden vuoksi asekaapin hyllyltä ja siinähän se akseli kiilteli virheettömänä. Niin oli vaan itsekseen aseesta maan vetovoiman vaikutuksesta tipahtanut pois reiästään.

Sitten rupesin suunnittelemaan akseliin sopivaa karhennusta, tunkeakseni sen sitten takaisin reikäänsä. Otin akselin sivuleikkurin terien väliin (huom. sähköalan ammattilaisten käyttämät ruotsalaiset Lindberg-sivuleikkurit, jotka sopivat myös pianolangan katkaisuun) ja yritin puristella akseliin muutamia uria, että akseli olisi tiukempi reikäänsä. Ainoa vaikutus oli se, että sivuleikkurin teriin tuli puolipyöreät lovet aina siihen kohtaan mistä puristi. Akselin kovuus oli nyt todettu hyväksi ja sivuleikkureille liian kovaksi. Sitten vaan seuraavaksi akseli kärkipihtien nokkaan ja vasaralla kohtalaisen napakka isku akselin päähän, joka oli ruuvipenkin alasimen päällä. Huraa, akseli litistyi kuin litistyikin hieman toisesta päästään. Sitten vaan akselin toiseen päähän sama operaatio ja nyt sopivan tiukka akseli naputeltiin pikkuhiljaa vasaralla oikealle paikalleen. Parsinneulalla kokeiltaessa hyvin oli akseli tiukasti paikallaan, eikä liikkunut suuntaan eikä toiseen.

Mieleeni tuli, että kuinkahan moni politrukki (poliittinen upseeri) on Talvi- ja Jatkosodassa kokenut kriittisellä hetkellä kammottavan tilanteen, kun on vastapeluri jo tähtäimessä ja liipasimen vedolla ei tapahdu muuta kuin se, että iskurin piikki lentää aseesta ulos. Sitä akseliahan on turha edes yrittää hakea niissä olosuhteissa. Onko kenellekään muulle 7,62 Nagantin omistajalle tapahtunut vastaavaa?

[1st Sergeant]

Onkos kukaan nähnyt Nagant 1895 revolveria kiiltäväksi niklattuna? Entäs vielä luukahvoilla? (Orivedeltä ei tarvi sitten vastata). Kiinnostaisi vaan tietää, että kuinka harvinaisia nämä tällaiset yksilöt oikein on?

Taannoiseen kysymykseen, että ainakin Erkki-sedälle on tullut myyntiin yksi. http://www.lahdeniemi.fi/Sivut/kayt-rev.htm Milloin ja missä on niklattu, onkin sitten jo toinen juttu.

Iskurin tippumiseen; onpas jännä juttu että on itsekseen tippunut. Eli tarinan opetus lienee, ettei vanhaa ja hyvin kiinni ruostunutta kannata liikaa öjyillä...

[Re-Activator]

Tai sitten joku on aikanaan sinistyksen tai iskupiikin vaihdon yhteydessä laittanut epäkelvon pinnin iskuriin?

[greendevil]

Korjaushoidossa on unohtettu lukita tappi paikalleen niittaamalla iskuvasaran seinämää lyttyyn.

[caporal]

Niin noista Nagaanin patruunoista tuli mieleen yks kuulemani juttu: Että sillä vois ampua jotain 32 Watkuttereita ihan tostavaan.Pitääkö paikkansa? Kestääkö ase? Eiks ne ole "vähän" vihasempia patruunoita kun nagaanin omat?

[1st Sergeant]

Kyllä ovat ampuneet, siis nimenomaan 7,62 Nagantilla. Teippiä hylsyn ympärille ettei halkea ja sitten vaan soitellen sotaan.

Itse en kyllä ammu, sen mitä ammun noilla aseilla, niin on sentään vara ostaa ne vähät paukerotkin oikeaa kaliiperia.

[arpo]

Useita satoja 32wc on tullu ammuttua,eikä oo teippiä laitettu hylsyyn,paisuvat ja vähä joskus halkeavatkin,mutta katkennu ei koskaan.Teholtaan tuntuu.22 ampumiselta. Aitoja ja fioccin tekemiä ammuttu pari-3sataa,nuo 32 tuntuis olevan 4 kertaa heikompia. Ainoa miinus on tasapäillä ammuttaessa on jotta lyijyä saattaa tirskahtaa rullan ja piipun välistä. Lead noset mukavampia ampua,ei juurikaan lennä lyijy jäämiä ja helpompia käsitellä kun patruuna pitempi. Nagantilla ampuminen on haasteellisempaa vaikkapa belluun tai lahteen verrattaessa mutta eipä oo rata ampumisen tuntua vaan real thing!

[Polarfuchs]

Korjaushoidossa on unohtettu lukita tappi paikalleen niittaamalla iskuvasaran seinämää lyttyyn.

Minun Nagantissa on kyllä huollon jälkeen tuukattu iskurinpiikin vasarassa oleva reikä. 1916 Nagant, peruskorjattu 1936, silloin uudelleen leimattu Venäjällä.

[caporal]

Kavereiden kanssa oli juttua Nagaanin cal 22 versiosta.Että mistähän eroittaa aidon venäjällä/neuvostoliitossa tehdyn 22:n.Niitähän asesepät on muuttaneet härmässä 22:s aika paljonkin.Onko jotain leimaa tai muuta juttua?

[1st Sergeant]

Hyvä kuva.

Saiskos ton sillä tavalla laitettua tänne foorumille, että se aukeaisi isompana? (Terv. nimimerkki "työnantajalla hyvä väriprintteri").

[1st Sergeant]

Ai ai. Onpas namuja!

Missäs museossa on kuvattu?

[1st Sergeant]

Kavereiden kanssa oli juttua Nagaanin cal 22 versiosta.Että mistähän eroittaa aidon venäjällä/neuvostoliitossa tehdyn 22:n.Niitähän asesepät on muuttaneet härmässä 22:s aika paljonkin.Onko jotain leimaa tai muuta juttua?

Tuolla Lähdeniemellä näyttäis olevan tuommoinen 1931 tehty (muutettu??) .22lr Nagantti loivalla 900€ hintapyynnöllä
http://www.lahdeniemi.fi/Sivut/kayt-rev.htm ja Ase-Amilla kaksikin .22lr Naganttia, toinen 780€ ja toinen 390€ pyynnöillä http://www.ase-ami.fi/?category=6

Eli nyt olis tarjontaa!

[tula]

Alkuperäiset .22 Naganit eroittaa tekeleistä kolmesta pääkohdasta.

1. Jyvä on täsmälleen samanlainen kuin normaali myöhempi jyvä mutta pienempi kooltaan (vanhoissa esim Belgian Naganteista muutetuissa on matala suorakaiteen muotoinen harjalle kapeneva jyvä).

2. Hana ja nallipiikki ovat normaalin näköisiä.

3. Runkoon oikealle puolelle rullan eteen on lyöty uusi sarjanumero ja muutosvuosi. Sama sarjanumero on myös rullassa.

[wanhempimestari]

Osaisikohan kukaan kertoa mitään Tsaarin ajan Venäjällä ja Neuvostoliiton aikana valmistettujen 7,62 Nagant 1895- revolverien numeroinneista? Olen jostain joskus lukenut sellaisen kommentin, että Tsaarin aikaan valmistetuissa olisi numerointi aloitettu aina jokaisena valmistusvuotena alusta ja aseita olisi valmistunut noin 20 000 kpl. aina vuosittain? Olen kuitenkin pitänyt kädessäni juuri äskettäin vuonna 1915 Tulassa valmistettua Nagantia, missä on rungon numerona yli 99 900. Sitten taas joissain Tsaarin ajan aseissa näkee vain hyvinkin pieniä numeroita ilman niiden edessä olevia kyrillisiä kirjaimia.

Neuvostoliiton aikana valmistetuissa Naganteissa taas näyttäisi olevan hyvinkin usein joko yksi tai peräti kaksi kyrillistä kirjainta ennen numeroa, mutta näissä onkin sitten numerosarjat yleensä lyhyemmät.

Lisäksi kiinnostaisi kaikki mahdollinen tieto kyseisistä aseista esim. kahvalevyjen materiaalin, kahvalevyjen karhennusten tiheyden, sekä etutähtäinten muodon eroavaisuuksista sekä siitä, että minä vuosina minkäkin laisia versioita on käytetty kyseisessä revolverissa.

Mulla on parikin venäläistä Nagan kirjaa. Toinen "virallinen" ja toinen venäläisen nagan keräilijän pienjulkaisu omistuskirjoituksella. Jos vaan löydän hyllystä..

Olen tavannut tämän kirjan tekijän ja haastatelut häntä erään täkäläisen keräilijän toivomuksesta.Tietoa löytyi hemmolta ihmeen paljon.

[1st Sergeant]

Niin hei Wanhempimestari; missä toi oli kuvattu?