Kirjeitä Iwo Jimasta

[mosu]

No, tulipa sitten katsottua viikonlopun kunniaksi ’Kirjeitä Ivojimalta’. Draamaahan se oli pitkälti. Tosin japanilaiset melko ansioituneet näyttelijätkin, joten tuntevat oman kulttuurinsa. Clint Eastwood on vanha kehäkettu näissä asioissa, ja filmi oli rakennettu näyttävästi. Kuitenkin japanilaiset tuhottiin saarelle käytännöllisesti katsoen kokonaan. Saburo Sakai kertoo kokemuksistaan saarella kirjassa ’Samurai’. Amerikkalaiset suurin piirtein mennen tullen pommittivat saarta. Se, että kenraali Kuribatsi pääsi aloittamaan saaren linnoitustyöt johti sittenmiten verisiin taisteluihin. Suribatshi-vuorikin oli kaivettu täyteen tunneleita. Erkki Arni: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964 kirjassaan muistaakseni kertoo, kuinka amerikkalaiset eivät lähteneet näihin tunneleihin, vaan muurasivat ne sementillä kiinni. Yahoossa oli eilen tai toissapäivänä artikkeli, jossa kerrottiin 2000 japanilaissotilaan joukkohaudasta. Suribatsi-vuorelta jotain 50-70 vainajaa. Saarihan luovutettiin takaisin japanilaisille. He kielsivät nyt nähdyn elokuvan kuvaamisen saarella, koska se on nykyään asuttamaton ja japanilisten sotilaiden hautausmaa. Elokuvassa sentään mainittiin Yasukuni-temppeli Tokiosta, jonne shintouskonnon mukaan sotilaiden henget palaavat. Onhan se tietysti Arlingtonissa ikoni tuo lipun pystytys Suribatsi-vuorelle. Hyviä elokuvia ovat myös Burmalainen harppu ja Tulet tasangolla (Fires on the Plain, japaniksi Nobi). Molemmat japanilaisia ja saman ohjaajan tuotoksia.
http://en.wikipedia.org/wiki/Fires_on_the_Plain

http://www.bostonherald.com/news/intern ... 1&srvc=rss

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yasukuni-jinja

[LV]

Poistin viestini, koska arvostelu korjattiin.

[mosu]

Kerro sinä nyt sitten oma versiosi Onhan tuossa kirjoituksessani nyt sellaista 'luovaa hulluutta', mutta pitääkö kaiken olla niin vakavaa. Elokuva, mikä elokuva. Ostin pari vuotta sitten Amazonista amerikkalaisten sotaveteraanien kertomuksia käsittelevän kaksiosaisen DVD:n 'Iwo Jima, 36 Days of Hell, The True Story', joka on tayttä dokumenttia jenkkien näkökulmasta.

http://www.bostonherald.com/news/intern ... 1&srvc=rss

[TPTK]

Hyvä arvostelu mosulta. LV varmaan epäili promilleja kun aiemmin tekstisi oli kolmena toistuvana litaniana samassa viestissä.

[mosu]

Olen hieman spontaani kirjoittaja. Kirjoitin alumperin Wordissa tekstiä. Leikepöydän kautta kopioidessa on tuo kömmähdys sattunut. Läppäri hieman takkuillut. Kun tavaraa on rammissa ollut, niin liian pieni näytönohjain ei nähtävästi pysy mukana. Pitäisi kai käynnistää kone uudestaan. Osaan minä ihan tarkemminkin kirjoittaa, mutta kun nämä tekstit ovat tällaista epävirallista tai jotain. Case closed, toivon.

[mosu]

En nyt tämän enempää, kuin, että aloitin 12-vuotiaana judon treenaamisen, ja sitä jatkui pitkälti yli 10 vuotta Meidokanissa ja Findaissa. Ei ollut japanilaista opettajaa, mutta Japanissa käyneitä suomalaisia. Karatessa (shikoku) on myös aloittelijan vyö. Jodossa on myös vyö. Kikentai-Ichissä (Suomen vanhin kendoseura) pääsin harjoittelemaan ryhmässä, jota ohjasivat Japanin silloinen sotilasasiamies ja Teknisessä korkeakoulussa vieraillut tutkija. Kummatkin 5 danin mustavyön miehiä. Isäni pieni firma oli erään japanilaisen firman pääedustaja. Itse olen hieman opiskellut japaninkieltä. Tuon elokuvan ihmishahmot kai kuvaavat nykypäivän japanilaista. Käsittääkseni japanilaiset sotilaat oli koulutettu brutaalisti. Ajattelen vaikka Nankingin tapahtumia tai Bataan kuolemanmarsseja tai kamikazeja. Mutta veteraanien haastatteluja katsoessani huomasi, että ihminen muuttuu. Onneksi parempaan suuntaan ovat menneet. Hyvää elokuvassa oli sosiaalisuus. Olen meilaillut muutamia vuosia joskus muinoin japanilaisten kanssa. Hyvin mielenkiintoista. Ja kyllä japanissa rasismia löytyy myös. Arvostan japanilaista kulttuuria.

[Seppo Jyrkinen]

Hienoa oli, että japanilaiset puhuvat japania ja erityisesti, että heidät esitettiin aivan normaaleina ihmisinä.

Ja asialla oli Eastwood, joka en ole kaksisesti noteerannut. Sai kyllä ison sulan hattuunsa.