Tutustumiskäynti Panssarimuseon pajalle 15.5.2003

Panssarimuseota ylläpitää Panssarikilta, joka talkoovoimin pakertaa pyyteettömästi. Moniko ajattelee museolla käydessään, kuinka paljon esillä oleviin vaunuihin, tykkeihin yms. kalustoon on uponnut työtunteja ja hikeä. Huomattavahan on, että ulkosalla olevien vaunujen maalipintaa on uusittava ajoittain ja joidenkin vaunujen moottorit pidettävä toimintakuntoisina. Elikkä jos ei olisi semmoisia ihmisiä, jotka uhraisivat omaa vapaa-aikaa entisöimällä näitä vaunuvanhuksia, niin ei olisi meillä aiheesta kiinnostuneilla mitään konkreettista, ainoastaan valokuvia joita katsella.

Kuvia Panssarimuseolta

Eversti Into Tuorin unkarilainen m/38 -kypärä	Laguksen m/36 -asetakki	Panssarimies nahkapuvussaan
Jatkosodan rynnäkkötykkimies	Suomalainen Rottenführer	Saksalainen PaK36
PaK40 vartioi museoon tulijoita	Sherman	JSU herätti kesällä -44 pelkoa
Suomalaisten sotasaalis KV-2 eli Klimi	T-28 eli Postivaunu

Pajalla

Me kävimme vähän katsomassa Hämeessä, miten vaunuja entisöidään ja mitä tapahtuu kulissien takana. Museon vaunut kuuluvat siis Sotamuseolle, joka on ikään kuin "lainannut" ne panssarimuseolle, jossa aktiiviset kiltalaiset talkoovoimin entisöivät vaunuja. Tällä hetkellä mm. saksalaista rynnäkkötykkiä, Sturmia, minkä pääsimme pikaisesti toteamaan. Mainittakoon, että pajan pihalla on aihioita useampaankin projektiin. Saimme hyvin tyhjentävän selonteon Museomestari Markku Uosukaiselta, joka on uranuurtaja museolla, siinä mitä kaikkea liittyy entisöintiin ja museovaunuihin ylipäätänsä. Käydessämme pajalla mietti hän juuri keinoa saada rynnäkkötykin johtopyörä pyörimään, kun käytön puute oli sen jumiuttanut. Siinä ihmetellessämme Sturmin luukusta nousi nuori kaveri haalarit rasvassa ja intoa puhkuen työkaluja käsissään kantaen. Eli melkein kuin autokorjaamolla olisi ollut, mutta osa työkaluista vain on hieman järeämpää kaliiberia. Työn alla olevaan vaunuun oli tulossa vielä uusi maalipinta ja sähköjohdot, jonka jälkeen moottori kiinni, niin yksi projekti olisi taas valmis ihailtavaksi. Sturmin luukusta noussut kaveri osoittautui killan tämän hetken puheenjohtajaksi Jaakko Pihlajaksi. Hän on hyvä esimerkki pyyteetöntä talkootyötä tekevistä kiltalaisista. Uosukaisen apuna vaunujen kunnostuksessa työskentelee aktiivisesti talkoilla viisi kaveria Lempäälästä eli ns. "telatappitiimi" ja Pihlaja on yksi heistä.

Uosukainen kertoili elokuvaohjaaja Åke Lindmanin käyneen katselemassa vaunuja tuleviin elokuvaprojekteihinsa, joista JR61:n kesän 1944 vaiheista kertovaan elokuvaan tarvitaan paria Sturmia ja muutama T-34 eli Sotka, koska kaksi rynnäkkötykkiä oli suurtaisteluiden aikana hetken tukemassa kyseistä rykmenttiä. Samaan hengenvetoon museomestari kertoi, että seuraavana kesänä Lindman aikoo ohjata kesän 1944 suurtaisteluista suuremman spektaakkelin, johon tarvittava vaunumäärä on jo toisella kymmenellä. Sivustakatsojana täytyy myöntää, että kiirettä pitää, kuten kuvan Sturmista voi lukija todeta.

Osa rynnäkkötykeistä, jotka silmiini osuivat, olivat peräisin mm. lentokenttien reunoilta, jossa ne maahan kaivettuina olivat suorittamassa viimeistä palveluaan, siis torjumassa mahdollisen vihollisen maahanlaskua. Nyttemmin hyödyttöminä ne on haettu museolle sitä mukaa, kun Uosukainen on niistä tietoa saanut. Panzer IV:kin pajalta löytyy ja kuulemma yksi olisi vielä Säkylässä, mutta muuten alkaa olla Etelä-Suomen vaunut tallessa. Lapissa olisi vielä pari Sturmia, mutta niitä on 11 aihiota museon hallussa, joten museolla ei ole suurta tarvetta noutaa niitä sieltä pois.

Pajan pihalla seisoi kurjassa kunnossa T-28 "Postivaunu", jonka Uosukainen oli hakenut pois Dragsvikistä, jossa se oli toimittanut maalivaunun epäkiitollista tehtävää. T-28 vaunuja on Suomessa kolme ja jossain Venäjällä yksi, eli melkoinen harvinaisuus on kyseessä, sillä tiettävästi maailmalla ei muita ole säästynyt. Silmiini osui vielä ihmetellessä torniton T-34, jota oli käytetty hylätyt talot, autiot pihat elokuvan filmatisoinnissa. Sivummalla olevassa katoksessa näytti lisäksi olevan neuvostovalmisteisia ATS-tykinvetäjiä ja pihalla olevien pressujen alla vielä paljon kalustoa, kuten amerikkalainen White -puolitelavaunu ja saksalainen 18 tonnin puolitelavaunu Sd.Kfz. 9 FAMO, joita tuli aikanaan 2 kappaletta rynnäkkötykkien mukana Saksasta. 18 tonnin puolitelavaunua käytettiin Suomessa lähinnä vaurioituneiden rynnäkkötykkien hinaukseen. Saksassa vaunuja käytettiin myös raskaiden kenttätykkien hinaukseen. Yhdessä katoksessa näkyi olevan vielä ajokuntoiset Sotka ja Sturmi rinnakkain, joilla ajetaan tärkeissä tapahtumissa, kuten Panssaridivisioonan vuosipäivinä ja erilaisissa paraateissa. Siis museovaunuilla ei ajella jatkuvasti ympäriinsä, mikä kyllä kirjoittajaa viehättäisi suunnattomasti, mutta todellisuudessa ilman sotamuseon ja Uosukaisen lupaa ei vaunuilla juurikaan ajella.

Sturmgeschütz omaa painoonsa nähden alitehoisen moottorin, kertoi Uosukainen. Ajettaessa Sturmia joutuu kepittämään, eli vääntö loppuu, mistä kielii 300 hevosvoimaa kehittävä V-12 bensiinimoottori 24 tonnia painavassa vaunussa. T-34 jaksaa puolestaan dieselmoottorin ja suuremman tehonsa (500 hv) puolesta mennä huolettomammin kuin Sturmi.

Kun kierroksemme päättyi, kiitimme ja palasimme kotiimme paljon viisaampina, kuin myös haikeina, olihan pajan näkeminen allekirjoittaneelle ikimuistoinen kokemus.

Aihioita	Mitähän pressujen alta löytyy?
Panzer IV:n putki kestää	T-26