SAMOPAL VZOR 58
ULKOA ITÄÄ, SISÄLTÄ LÄNTTÄ

Tsekkoslovakia eroaa ainakin asesuunnittelun saralla muista entisistä itäblokin maista. Maan armeija oli aseistettu hajoamiseensa asti pääasiassa Vz.58 - rynnäkkökiväärein, kun muut taasen käyttivät AK-47:ää, AKM:ää, AK-74 :ää tai omia versioitaan näistä. Tsekkoslovakian asetuotanto on aina ollut laadukasta, josta kertoo mm. suursuosittu :-) pistooli CZ75, pikakivääri ZGB 1933 (Bren) ja onhan Suomikin ottanut vaikutteita sieltä KvKK 62:seensa (Vz.52).

Tshekkoslovakiassa oli oman, lähinnä AK-47:ää vastaavan rynnäkkökiväärin suunnittelu aloitettu jo 1950-luvun alkuvuosina. Ceska Zbrojovkan valmistama Samopal vzor 58 (Automaattikivääri malli 58) tuli kuitenkin käyttöön vasta vuonna 1958. Vz.58:n ulkomuoto muistuttaa AK-47:ää, mutta sen toimintaperiaate ja rakenteelliset yksityiskohdat poikkeavat siitä. AK:n toimintaperiaatteena on pitkäiskuinen kaasumäntä ja pyörähtävä lukko, kun taas Vz.58 perustuu lyhytiskuiseen kaasumäntään ja putoavaan sulkukappaleeseen.

Vz.58:sta on kolmea eri versiota:

• Vz.58P, kiinteä perä
• Vz.58V, metallinen taittoperä
• Vz.58Pi, kiinnityskiila pimeätähtäimen kiinnittämiseksi (NSP-2, 1PN58, 1PN51,...), varusteisiin voi kuulua myös kartiomainen liekinsammutin ja taittuvat etujalat

Vz.58V

Kiikarijalan kiinnityskisko

Vz.58:aa ei ole viety merkittäviä määriä ulkomaille. Pieniä määriä aseita on ollut kaupallisilla markkinoilla ja asetta on rajoitetusti käytetty Vietnamin sodassa. Tshekkoslovakian olemassaolon loputtua vuonna 1992, jäi Vz.58 sekä Tsekin että Slovakian puolustusvoimien palvelusaseeksi, muualla asetta ei palvelusaseena käytetä. Kivääreitä on kuitenkin havaittu Kaakkois-Aasiassa, Afrikassa ja Lähi-idässä. Vz.58 korvautunee aikanaan sekä Tsekissä että Slovakiassa CZ:n vuonna 1994 kehittämällä CZ 2000 (LADA) kiväärillä.

Rakenne

Vz.58:n toimintaperiaate poikkeaa AK-sukuisista täysin. Lukko liikkuu vaakasuorassa piippulinjan suuntaisesti luistissa olevien leikkausten avulla. Lukituskappale on erillinen pystysuunnassa liikkuva kaksiolakkeinen kytkinkappale. Toiminta muistuttaa merkittävästi P38:n ja Beretta 92:n rakennetta, paitsi että Vz.58:ssä toimintasuunta on päinvastainen. Takatähtäimen jalan läpi liikkuva kovakromattu kaasumäntä antaa 19 mm liikkeellään luistille alkusysäyksen. Luistin liikuttua n. 20 mm taaksepäin sulkukappale nousee niin ylös, että se kytkeytyy irti rungon sulkupinnoista. Tämän jälkeen luisti peräytyy vielä 3 mm, kunnes lukko kytkeytyy luistiin ja ne jatkavat yhdessä matkaansa taaksepäin.

Leimojen perusteella ase on valmistettu Ceská Zbrojovkan tehtaalla vuonna 1962

Piippu on 400 mm pituinen neliuraisella oikeankätisellä rihlauksella. Rihlannousu on 1/240 mm eli 1/9,45". 8 gramman luodille varsin jyrkkä rihlannousu periytyy 1940-lopulta Neuvostoliitosta, koska 7,62x39 -kaliiperisten aseiden piiput valmistettiin samalla konekannalla kuin 7,62x53R -kaliiperistenkin. Kuten itäaseissa(kin) on yleistä, piippu ja patruunapesä ovat kovakromatut, mikä parantaa säänkestävyyttä (ja puhdistamista). Piipunsuussa on M14x1 -kierre liekinsammuttimen, kompin ja paukkupatruuna-adapterin kiinnittämistä varten. Nämäkään, kuten mitkään muutkaan aseen osat, eivät ole vaihtokelpoisia AK-sukuisten aseiden osien kanssa. Piippu on kierteillä teräksestä koneistetussa rungossa kiinni, joka on lähes suorakulmainen. Jyväjalka ja kaasukammio ovat todennäköisesti tarkkuusvalua.

Luisti on yhdestä kappaleesta koneistettu monimuotoinen osa. Lukko on lyhyt ja sisältää nallipiikin. Lukon ja luistin valmistus on vaatinut erittäin suuren määrän eri koneistustoimenpiteitä. Yläviistoon käännetty viritystappi on yhtä ainetta luistin kanssa.

Luisti, lukko ja sulkukappale

Sulkukappale on irrallinen osa, mikä mahdollistaa aseen kokoamisen ja ampumisen ilman sitä. Tämä vaatii käyttäjältä erityistä tarkkuutta, koska ampuminen ilman sulkukappaletta hajottaa aseen ja erittäin todennäköisesti myös käyttäjän.

Laukaisukoneistossa ei ole iskuvasaraa vaan iskurina toimii luistin läpi menevä tanko, jonka takaosa vastaa laukaisukoneiston virekynsiin. Iskuritanko iskee kelluvaan lyhyeen nallipiikkiin. Ulosvetäjänä on jousitettu kynsi ja se kattaa noin neljäsosan iskupohjan leveydestä. Toimintaperiaatteesta johtuen Vz.58:sta puuttuu primääri ulosveto eli hylsyn kiertäminen ennen ulosvetoa (vrt. FN FAL).

Vz.58:n laukaisukoneisto koostuu kahdesta virekynnestä, joista oikeanpuoleinen toimii sulkuvarmistimena. Vaihtimen ollessa kertatulella vasemmanpuoleinen virekynsi nousee joka laukauksen jälkeen ylös, jonka takia seuraava laukaus vaatii uuden liipaisimen painalluksen. Vaihtimen ollessa sarjalla vasemmanpuoleinen virekynsi pysyy koko ajan alhaalla ja oikeanpuoleinen laukaisee aseen aina lukon sulkeutuessa. Aseen varmistin kytkee ainoastaan laukaisukoneiston irti liipaisimesta eikä vaikuta mitenkään esim. iskuritankoon.

Teräksestä puristettu laatikon kansi on lyhyt eikä se peitä luistia. Palautus- ja iskurijousi on kiinnitetty kanteen.

Vz.58:n tähtäimet ovat samantyyppiset kuin AK-sukuisissa aseissa. Etutähtäin on tunnelilla suojattu tolppajyvä, joka on säädettävissä sekä korkeus- että sivusuunnassa. Tunneleita on ainakin kahta tyyppiä: keskeltä avoimia (kuva) ja umpinaisia, joissa on keskellä reikä tähtäintensäätöavainta varten. Tangenttityyppinen takatähtäin on säädettävissä korkeussuunnassa asteikkojen ollessa 100 - 800 metriä. Tähtäinväli on 35 cm.

Etu- ja takatähtäin

Lipas muistuttaa AK-sukuisten lippaita, mutta sen kiinnitysosat ovat erilaiset sekä lippaan takana on ulkouma, jotta patruunannostimen uloke mahtuu siellä kulkemaan. Uloke nostaa viimeisen patruunan jälkeen luistinsalvan ylös, jolloin luisti jää auki. Vz.58:n lipas on alumiininen ja kapasiteetti 30 patruunaa. Luistin ollessa auki, voidaan ase ladata SKS:n 10 patruunan kammoilla.

Lippaansalpa on samantyyppinen kuin AK:ssa, paitsi se on pienempi ja käytettävissä vain vasemmalta puolelta. Kätevästi sitä voi oikeastaan käyttää vain peukalolla.

Varhaisimmissa aseissa oli puutukit, mutta suurimmassa osassa perä, pistoolikahva, etutukki ja kaasumännän suojus on valmistettu puulastuilla täytetystä bakeliitin tyyppisestä kertamuovista. Perä on ontto, muttei kuitenkaan sisällä tiloja puhdistusvälineille. Vz.58V:ssä on teräksestä valmistettu taittoperä. Etutukki on niitattu paikoilleen, joten sitä ei voi normaalihuollossa irrottaa. Suhteellisen pieni pistoolikahva ja etutukki ovat ilman karhennuksia, joten ne ovat varsin liukkaita.

Aseeseen kuuluu myös vaaleanruskea kankainen kantohihna, jonka kiinnittämisen tarkoitetut hihnalenkit ovat aseen vasemmalla puolella. Kahden lippaan lipaslaukkussa on tila puhdistusvälinepussille.

Puhdistusvälineet

Patruunapesän puhdistuskin käy kätevästi

Pistin on "normaali" puukkopistin, jonka ainoana erikoisuutena on sen kiinnittäminen - pistin kiinnitetään työntämällä se eteenpäin kiinnikkeeseensä, eli päinvastoin kuin yleensä.

Ammunta

Ammunnassa ja suurimmassa osassa kuvissa käytetty ase on CZH 2003 Sport. Ase on Vz.58P:sta sivilisoitu eli muutettu kerta-automaattiseksi poistamalla oikeanpuoleinen virekynsi ja sulkuvarmistin. Kompensaattorista en ole täysin varma. Se näyttää kyllä siviilivalmisteelta, mutta löytämissäni Tsekin armeijan kuvissa aseissa on samankaltaiset kompit.

Lähteissä mainituissa esittelyissä on asemallilla ammuttu seuraavanlaisia kasoja 100 metriltä: Norinco 11 - 14 cm ja Lapua 8 - 12 cm. Itse ammuin kaksi 5 laukauksen sarjaa per patruunalaatu (...ja oli kiire ja kylmä ja muutenkaan ei oikein huvittanut :) ja kasojen keskiarvot olivat: itseladattu 10 cm, Lapua 13 cm, S&B 10 cm ja tulalainen 12 cm. Ammuin myöhemmin myös hieman laajemman testin, mutta luotin liikaa pelkkään lipastukeen, joten kasojen koot olivat jotain ihan muuta kuin edellämainitut. Testistä kävi kuitenkin ilmi, että S&B, Tula ja Wolf (=tulalainen hieman hienommassa paketissa) tekivät käytännöllisesti katsoen samankokoisia kasoja. Ja mikä hienointa, osumapisteet olivat melkein samassa paikassa. Joten patruunatyyppiä vaihdettaessa ei tähtäimiä tarvitse säädellä.

Lisäys
Taas on suoritettu patruunatestejä. Nyt hieman tukevammalla alustalla. Kasojen koot heittelivät vieläkin, joten perän takana taitaa olla jotain vakavasti pielessä. Otin vertailuuni mukaan parhaan 5 laukauksen läjän joka patruunatyypistä ja yllättäen kaikilla se oli 11 cm (100 m). Paitsi tulalainen valkoisessa rasiassa teki 13 cm. Sen tehoa ja tarkkuutta taitaa vähentää koneiston likaamiseen menevä energia :-)

Lähtönopeuksia (17 asteen lämpötilassa):
Itseladattu (Lapua S405, 24 gr, N120): 665 m/s, s=4
Itseladattu (Lapua S405, 25 gr, N120): 695 m/s, s=5
Itseladattu (Lapua S405, 26 gr, N120): 715 m/s, s=5
VPT: 705 m/s, s=3
Tula (valkoisessa 20 patr. pahvirasiassa): 710 m/s, s=9
Wolf ("värikkäässä" 20 patr. pahvirasiassa): 725 m/s, s=5
S&B: 725 m/s, s=9
Lapua: 725 m/s, s=6

Lähtönopeudet ja keskihajonnat ovat PPU:n luodeilla suht'samat kuin lapualaisillakin - tarkkuus jää vielä selvitettäväksi....

Lyhytiskuiseen kaasumäntämekanismiin perustuva ase on ainakin teoriassa tarkempi kuin AK-tyyppiset, mutta lyhyen aseen lyhyt tähtäinväli antaa varmaankin pientä tasoitusta. Kiikarin kanssa testien kasat olisivat tietenkin jonkun verran parempia, mutta koska minulla on tarkoituksena ampua ainoastaan avotähtäimin (ainakin siihen asti kun vielä jotain näkee), ei kiikarin avulla saatavilla paremmilla tuloksilla ole sen suhteen mitään merkitystä.

Vaikka ase on kevyt, niin rekyyli on melko huomaamaton. Komppi estää piippua nousemasta ja syö myös hieman rekyyliä. Peränjatkeena käyttämäni paksu peräkumi vei varmaan loputkin potkut. Testikäynnillä ammuin välillä myös Norincolla, joka tuntui potkivan kuin hirvikivääri, kun oli tottunut Vz.58:n hentoon rekyyliin. Ase sopii myös jälleenlataajalle, koska se ei ruhjo hylsyjä ollenkaan vaan heittää ne ehyenä korkeassa kaaressa parin-kolmen metrin päähän oikealle sivulle.

Vz.58 on lyhyt ja kevyt verrattuna AK-sukuisiin, puhuttamattakaan muista. Ase kulkee melkein huomaamattomasti selässä, joten se olisi sa-tilanteessa tällaisen huoltomiehen unelma. Keveyteen on päästy tekemällä mittasuhteet pieniksi. Tästä johtuen mm. alkuperäinen perä sellaisenaan on liian lyhyt ja kahva sekä vaihdin liian pienet. Joten käsittely voi olla vaikeaa hanskat kädessä tai kohmeisin käsin.

Koska Vz.58:ssa ei ole kaasumännän suojaputkea, vasen kämmen mustuu, jos asetta pidetään kiinni aivan etutukin etuosasta. Aluksi outoa vaihtajaa on suhteellisen helppo käyttää pienen harjoittelun jälkeen. Ainoastaan tilanteessa jossa vaihdinta on siirrettävä nopeasti sarjalta kertatulelle tai toisinpäin, joutuu ampuja irrottamaan otteensa pistoolikahvasta.

Em. seikoista johtuen ainakin minun ensimmäiset toimenpiteeni aseen suhteen olivat lätkäteipin laitto pieneen ja liukkaaseen pistoolikahvaan ja peränjatkeen asennus. Etukahvakin on suhteellisen liukas, joten siihenkin tulee tulevaisuudessa skeittiteippiä tms.

Teknisiä tietoja:

• Kaliiperi: 7,62x39
• Toimintaperiaate: Kerta-automaatti lyhytiskuisella kaasumännällä, keinahtava sulkukappale kahdella lukitusolakkeella
• Piippu: 4 oikealle kiertyvää rihlaa, Rihlannousu 1/9,45"
• Kokonaispituus: 90 cm
• Piipunpituus: 40 cm
• Paino: 3,2 kg , 3,75 kg täydellä lippaalla
• Lipas: alumiininen 30 patruunan kaksirivinen tankolipas
• Teoreettinen tulinopeus: 800 ls/min
• Tähtäimet: Etutähtäin, tolppajyvä, säätö sekä korkeus- että sivusuunnassa. Takatähtäin, tangentti hahlo, säädöt 100 - 800 m 100 metrin porrastuksin
• Tukki: puutäytteistä muovia
• Pintakäsittely: maalaus tai fosfatointi

Lähteet:

Kaliberi 5/2000
Ase-lehti 6/1989