Olemmeko me suomalaiset romun kerääjiä?

[tula]

Minun mielestäni vastaus kysymykseen on kyllä.

Vuosia asekeräilyä harrastaneena ja seuranneena, valitettavasti olen tehnyt tälläisen johtopäätöksen koskien myös itseäni. Meille tuntuu olevan tärkeätä ainoastaan määrä ei laatu. Kaapista saattaa löytyä esim. useita eri valmistajan M 91 kivääreitä jotka armeija on peruskunnostanut mutta ei yhtään hyvää numerotarkkaa, koska ne maksavat liikaa. Miksi on näin, eikö olisi parempi oman kokoelman laadun kannalta panostaa vaikka vain yhteen hyvään.
Eikö keräilyssä pitäisi olla jonkinlainen punainen lanka miten ja mitä omaan kokoelmaan hankitaan. Kuinka moni voi sanoa hankkivansa kokoelmaesineitä suunnitelmallisesti. Messuille, huutokauppoihin yms. mennään tekemään vain löytöjä sekä ostamaan halvalla mitä eteen tulee.
Aikaisemmissa keskusteluketjuissa asekeräily/asekeräilijäksi tulee esille myös se mitä me valitettavasti keräämme tai haluamme kerätä, sotilasaseita. Sotilasaseiden keräily on ihan hyvä valinta mutta tarvitseeko kaikkien kerätä kaikkia sotilasaseita. Eikö tätäkin aluetta kannattaisi jakaa tarkemmin rajattuihin osa-alueisiin. Jos keräät kaikkea eivät sinun rahat sekä tilat riitä. Mihinkä olemme unohtaneet suomalaiset metsästysaseet, Suomen Sodan 1808-1809 aseet, Ruotsin vallan aikaiset aseet, eri valmistajien aseet, eri toimintatavat, militaria, kirjallisuus? Kuka kerää pelkästään esim. Mauserin valmistamia aseita? Itse ainakin toivoisin nuorien aloittelevien keräilijöiden löytävän suomalaiset metsästysaseet. Vielä on mahdollista saada kohtuu rahalla näyttävä kokoelma.
Aikaisemmissa keskusteluketjuissa on myös tullut se esille ettemme halua panostaa rahallisesti kokoelmaamme. Kirjallisuutta ei hankita, erinomaisessa kunnossa olevasta aseesta ei haluta maksaa kuin se sama hinta kuin sekalaisestakin, säilytystiloihin ei panosteta, vaan sullotaan kaikki samaan yhteen pieneen kaappiin. Koska kaikki maksaa liikaa ja silläkin rahalla voisi saada jonkun sekalaisen kivääri tai pienen pistoolin räpsyn.
Toivoisinkin uusien keräilijöiden olevan viisaampia kuin minä ja välttävän minun tekemät virheet. Panostakaa laatuun ei määrään. Ostakaa kirjoja ja hankkikaa tietoa, tehkää tämä ennen kuin hankitte yhtään asetta. Hankkikaa mielummin yksi laadukas esine kuin viisi huonoa. Unohdetaan kysymys montako asetta sinulla on kokoelmassa.
Aloitin tämän keskustelun liian aikaisin, minun olisi ensiksi pitänyt myydä omat romut pois ja vasta sen jälkeen aloittaa keskustelu keräilymme tasosta.

[reka65]

Minulla on ei numerotarkkoja romuja,tietenkin myös numerotarkkoja mutta mieluummin käytän niitä romuja ampumiseen.Ei tule suru puseroon kun tai jos kolhii sitä kuljettaessa.Muutenkin kaappisäilytys on keräilijälle paskamainen pakko kun niitä aseita tulee tutkittua ja edestakainen siirtely aiheuttaa jälkiä ainakin tukkiin.

[smokeball]

Hyviä näkemyksiä kummallakin.
Todella 'elitistinen' kokoelma on tietysti jokaisen harrastajan haaveissa, mutta on yleensä tyydyttävä siihen, mitä saa. 'Todellisen kokoelman' säilyttäminen edellyttäisi tarpeeksi suurta huonetta kaikkine turvasysteemeineen eikä siihen monellakaan ole mahdollisuutta.

Ampuminen vanhoilla aseilla on myös tärkeä osa harrastusta ja suorastaan harrastuksen laatu-kysymys - siihenkin pitäisi olla kunnolliset mahdollisuudet, vaan totuus on usein toista.

Henk. koht. harrastus on siirtynyt juuri taloudellisista syistä lähinnä lukemiseen.

[jaska]

Tuo sotilasaeiden keräily lienee "helponta"koska tavaraa on paljon liikkeellä ja se on ollut kohtuu hintaista.Olisihan se hienoa omistaa no.tarkkoja m91 kiväärin variaatioita ,mutta aina joskus on tyydyttävä siihen mitä saa ja kuuluuhan sekulitkin Suomalaiseen sotilasaseistukseen sillä valtaosa m91.stä oli korjattu jossainvaiheessa ennen jatkosodan loppua.Vanhat aseet ovat mielenkiintoisia ,mutta mahdollisuus hankkia esim. autonomian ajan venäläistä aseistusta on aika heikko tarjonnan ollessa vähäistä ja esim.miekkojen hinnat ovat normitallaajalle aivan liian korkeat, jotta pystyisi keräämään tasokkaan ja kattavan kokoelman nykyaikana.Metsästysaseet ovat hieno keräilykohde ja kyllä tiedän joitain keräilijöitä, jotka keräävät vain tiettyjen tehtaiden asemalleja.Eli kaikkea löytyy ja kannattaa tosiaan miettiä kunnolla mitä haluaa kerätä ennenkuin aloittaa tavaran haalimisen!

[Nokkanen]

Itse voisin kyllä sanoa itseäni romunkerääjäksi, kaikki sotatavara kelpaa jos ei tartte maksaa, mutta jos on hintaa, niin sitten on eriasia

[FN]

Hyvä Kommentti Tulalta!

Valitettavasti näin vain nykyisin taitaa olla, on sitten syynä tavaroiden vaikea saatavuus, kalleus tai mikä nyt kenenkin kohdalla onkin se syy... Mutta, olisiko kokoelma arvokkaampi / parempi, jos siinä on esim. neljä numerotarkkaa ja erinomaisessa kunnossa olevaa asetta kuin se, että kokoelma muodostuu 50 varikkossa kasatusta aseesta?
Sama koskee kunniamerkkejä ja muuta militariaa. Itse olen sitä mieltä, että ne neljä erinomaista ja numerotarkkaa asetta on parempi vaihtoehto! Ja loppujen lopuksi, kumpi on tullut kalliimmaksi? Neljä hyvää vain viisikymmentä huonoa? Kummasta saa rahansa pois helpommin, jos sellainen tarve jostain syystä joskus tulee eteen?

Itseäni ei ainakaan enää innosta loputtomalta tuntuvat sotilakiväärikokoelmat, joissa ei ole yhtään huippuyksilöä. Näitä kokoelmia Suomessa valitettavasti riittää! Huippu yksilöitäkin sotilaskivääreistä löytää tänäkin päivänä ja ei niiden hinnat vielä taivaissa ole! Huomioikaa se, etten aliarvioi sotilaskiväärien kerääjiä enkä heidän kokoelmiaan vaan ainoastaan kommentoin asiaa! Joten älkää suuttuko!

[jylhä]

. Jos keräät kaikkea eivät sinun rahat sekä tilat riitä. .

Eikö?
Myönnän olevani romunkerääjä, miksi muuten pihallani olisi pyöräkuormaaja eikä soramonttua lähimainkaan.
Asiaan: Numerotarkkuudelle en ole ikinä antanu penninkään arvoa, ei ne näy metrin päästä. Ennemmin arvostan esimerkiksi joitakin leimoja taikka valmistajia(eihän nekään näy 1m päästä!). Minusta alkuperäinen chatelleraultin m91:nen, m27rv ja vaikka tarkka-ampujakivääri m39-43 ovat jo helmiä sotilaskiväärien joukossa, se vaan riippuu ihmisten mieltymyksistä mitä arvostaa ja kuinka paljon. Itselläni on yhtenä "punaisenalankana" ollut aina se, että esineen pitää jotenkin kiehtoa ja miellyttää itseäni. Miksi se määrä sitten on niin pahasta? Jos tilaa on levitellä romua seinät ja hyllyt täyteen , eikä rahakaan ole kesken loppunut niin voihan sitä tavaraa vielä lisää hankkia, aina siellä seassa jotain harvinaista/arvokasta on, tai ainakin jotain itseä kiinnostavaa.

[HL/A]

Nimenomaan. Kukin kerää sitä tavaraa joka itseä kiinnostaa eikä ohjekirjan mukaan. Jokainen kokoelma on omalla tavallaan arvokas ja peilaa kerääjänsä ajatuksia.
Ei maailmassa riitä huippuaseita kovin moneen kokoelmaan.

[Bushmaster]

Parempi stockpiletä 10 rivikivääriä yhden peilikiiltävän sijaan.

[FN]

Jokainen kerää sitä mitä haluaa tai mihin paukut riittää , se on totuus. Itse vain arvostan laatua enemmän kuin määrää. En omista käsittämätöntä kokoelmaa esineiden määrän enkä laadun suhteen, mutta useita kokoelmia olen nähnyt... varsinkin niitä, joissa on panostettu määrään! Poikkeuksena on tosin muutama hieno kokoelma, joissa on panostettu myös laatuun. Eikai laatu ja määrä ole toisiaan pois sulkevia asioita keräilyssä?
Tunnustan myös itse olleen ja olevan edelleen sokea määrälle... kuitenkin pyrin siitä ajatusmaailmasta eroon, että kokoaisin määrällisesti merkittävää kokoelmaa (tosin ei minulla mitää kokoelmaa ole, vain pieni kasa irrallisia esineitä). Tätä ajatusmaailmaa ei kuitenkaan tunnuta Suomessa arvostettavan.

[jaska]

Jos esim.kerää suomalaisia sotilaskiväärejä niin kyllä nuo sekulit mosinit siihen kuuluu, sillä eiköhän suurin osa käytössäolleista jossain vaiheessa oltu kasattu puretuista kivääreistä.Eri asia sitten on jos kerää eri mallien alkuperäisversioita,mutta alkavat nuo numerotarkat olemaan harvemmassa ja varsinkin venäläiset ovat usein todella hakusessa ja monesti huonokuntoisia, jos no.tarkan sattuisi löytämään.Valitettavasti ainakin itseä nuo ovat tupanneet kiertämään!

[Rokka]

Tavallaan numerotarkka suomalainen on jossain määrin Fiktio !

Suomessa ei ole tehty yhtään lukonkehystä tai lukkoa. Ihan varma en ole onko nuo Sakon leimaamat varmistin kappaleet suomessa tehtyjä vai vinisteltyjä, tietääkö kukaan ? Ainut mitä varmuudella mielestäni on tehty on piippuja, tähtäimiä, virekynsiä (m27 yhdyssäleen ja kehyksen muutos).

Numerotarkoista m91 voidaan sitten puhua erikseen ?

- j o n i -

[FN]

Tavallaan numerotarkka suomalainen on jossain määrin Fiktio !
- j o n i -

Oikeassa olet, käsittääkseni asia on näin. Jos ja kun kerää PV:n käyttämiä aseita, niin tietysti kokoelmaan kuuluu myös täysin "kootut teokset". Eikö silti kokoelmassa voisi olla ns. numerotarkat versiot eri malleista? Itseni, lyhyellä ja vaatimattomalla keräilyuralla on vastaan tullut useita numerotarkkoja sotilaskivääreitä! Hinta on yleensä korkeampi kuin noilla "kootuilla teoksilla", joten silmät vain auki...

[tula]

Onhan sitä saatu pientä keskustelua aikaiseksi, aluksi näytti ettei keskustelua synny.

Tässä muutamia kommentteja lisää, jotta keskustelu jatkuisi.

Sellainen huomio minulle tuli lukiessani kommentteja, että keskustelu keräilyn ja kokoelmien tasosta koetaan negatiivisena asiana. Vai olenko ymmärtänyt kirjoitukset väärin. Kommenteissa esiintyvät sanat elitistinen, huippuaseet, peilikiiltävä, todellinen kokoelma sekä ohjekirja. Pidämmekö parempikuntoisten kokoelmaesineiden hankkimisen edelleen "herrojen" touhuna?
En itse ole määrittelemässä, että pitäisi kerätä jonkin "ohjekirjan" mukaan. Keräilijöinä voisimme kuitenkin miettiä mitä keräämme ja miksi. Vai olemmeko pelkästään tavaran ostajia tai varastoijia. Hankimmeko jonkin esineen pelkästään esim. vain ostamisen ilosta.
Ei hyväkuntoisen aseen tarvitse olla peilikiiltävä, 200 vuotta vanha pistooli voi olla todella hyvässä kunnossa vaikka ei ole tehtaan jäljiltä.

Jokaisen keräilijän tulisi tutkia ja ampua aseillaan. Ammuntaan käy hyvin huononmpikin yksilö. Mutta tarvitseeko kaikkien Parabellumeiden olla sekalaisia, eikö yksi riitä kokeilua varten. Miten pystyt vertailemaan eri valmistajien tai asetyyppien eroja jos sinulla ei ole yhtään alkuperäistä asetta?

Kommenteissa tuli esille myös, että on tyydyttävä siihen mitä saa ja sotilaskivääreitä on helppo kerätä. Onko näin?
Keskustelu pyörii sotilasaseiden ympärillä, eikö kerätä mitään muuta?

[Rokka]

Tällä foorumilla tuntuu pääpaino olevan erimaiden sotilasaseiden piirissä, harvemmin keskustellaan mustaruutiaseista tai metsästysaseista, vaikka varmaan niitäkin foorumilaisilla löytyy ?

Aika moni täällä aktiivisesti kirjoitteleva, ei omaa keräilijän statusta, joten sanan keräily merkityksessä ei kaikki varmaan puhu. Kuten jo aiemmin sanoin Suomalaisten sotilasaseiden numerotarkkuus tai osatarkkuus on vähän mitä on, mutta ehdottomasti kannattaa metsästää numerotarkkoja alkuperäis mosineita, samoin kuin otit esimerkiksi tuon pellumi asian, mielestäni tuollaiset joiden valmistaja/numerointi ei ole fiktio tai jälkituote kuuluu kokoelmaan numerotarkkana, mielestäni tuossa kannattaa panostaa laatuun enemmin kuin määrään, jos ammuntaan on hyvä kappale, muttei numerotarkka perinnease, seuraavaksi kannattaa panostus kääntää kokoelmakappaleisiin. Tietysti jos vastaan tulee edullinen, muttei numerotarkka kappale, saattaisin pelastaa sen kotiini, se on tavallaan romunkeräilyä, mutta samalla "pisnistä" kun tiedämme hintakehityksen, se voi hyvinkin toimia vaihtotavarana yms. ?

- j o n i -