L1A1 - Australian FAL

Vuonna 1954 Australia päätti Englannin ja Kanadan kanssa ottaa käyttöön FN:n suunnitteleman FAL-kiväärin. Australian Lithgowissa valmistettiin ensimmäinen L1A1-kivääri vuonna 1959 ja tuotanto jatkui vuoteen 1986 saakka. Varaosia valmistettiin vielä kaksi vuotta sen jälkeen. Vuodesta 1988 alkaen asetta alettiin korvaamaan F88:lla (Steyr AUG).

Kivääriä on valmistettu Australian lisäksi useisiin muihin maihin: Uusi-Seelanti, Ghana, Malaiji, Sri Lanka, Singapore, Intia, Trinidad, Uganda, Hong Kong, Kenia, Rhodesia, Bermuda, Jamaika, Brunei, Sambia, Barbados, Bahrain, USA, Honduras, Mauritius, Guyana, Botswana, Papua-Uusi-Guinea, Gambia, Nigeria, Belize, Seychellit, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Fidzi, Salomonsaaret, Bahama, Etelä-Korea ja Italia. Yhteensä aseita on valmistettu n. 223 000 kpl.

Ominaisuuksia

Kaliiperi: 7,62x51 NATO

Toimintaperiaate: itselataava kertatuli, lyhytiskuinen kaasumäntä, kääntyvä sulkukappale

Piippu: 533 mm (21’’), 6 oikealle kiertyvää rihlaa, rihlannousu 1/12’’

Lipas: 0,26 kg, 20 patruunaa

Kokonaispituus: 1143 mm

Paino tyhjänä: 4,34 kg

Paino täydellä lippaalla: 5,07 kg

Etutähtäin: tolppajyvä suojakorvakkeilla, säädettävissä korkeussuunnassa (1 kierros 100 mm/100 m)

Takatähtäin: reikähahlo, säädettävissä sekä korkeus- että sivusuunnassa (matka-asteikko 200-600 yrd, 1 kierros 100 mm/100 m)

Kiväärin rakennetta ja toimintaa ei tässä kuvata sen tarkemmin, lisätietoja saa mm. Ase-lehdestä 3/1999 ja Kaliiberista 6/1998.

Suunnittelu

Toukokuussa 1955 perustettiin "Kiväärikomitea", RSC (Rifle Steering Committee), Australian, Englannin ja Kanadan kesken. Tällä oli tarkoituksena varmistaa kolmessa eri maassa valmistettujen kiväärien ja niiden osien yhteensopivuus. Heti ensimmäisissä kokouksissa päätettiin tehdä seuraavia muutoksia alkuperäiseen FN:n kivääriin:

• kantokahvan muotoilu
• vaihtimen koon suurennus
• M-14 –tyyppinen liekinsammutin
• taittuva virityskahva
• taittuva takatähtäin
• suurempi, molemmin käsin hallittava lippaan salpa
• mahdollisuus liipaisinkaaren poistamiseen
• kädensijojen muodon ja rakenteen parantaminen
• uusi pistin
• hiekkaurat luistiin
• lukon alaosan uudelleenmuotoilu paremmin likaa poistavaksi

Joissain osissa oli eroja kansallisuuksien kesken, mutta Komitea huolehti siitä, että kaikki osat olivat vaihtokelpoisia keskenään.

Luistin hiekkaurat

Tuotanto alkaa

Tuotannonsuunnittelu Australiassa alkoi vuonna 1955, jolloin saapui ensimmäinen FN:n koekivääri. Oman kiväärituotannon aloittamiseksi tarvittiin lopulta 20 000 eri piirustusta ja 25 000 työkalua. L1A1:n valmistus vaati 1 300 eri metallin työstövaihetta sekä 900 muuta työvaihetta. Kiväärin tuotantoon osallistui myös joitakin alihankkijoita. Osien valmistus alkoi vuonna 1958.

Ensimmäinen Australiassa valmistettu ja koottu L1A1 koeammuttiin vuoden 1958 lopulla. Vuoteen 1960 mennessä Lithgown kiväärituotanto oli päässyt täyteen vauhtiin. Vuosittaiset valmistusmäärät ovat kuvassa oikealla.

FAL-tyyppinen kivääri on erittäin monimutkainen valmistaa. Jyrsitty ylärunko valmistuu n. sadan koneistusvaiheen kautta ja siinä on 324 eri mittaa, joissa 56:ssa on korkeintaan 0,013 mm:n toleranssi. Alussa kiväärin valmistamiseen kului 60 työtuntia, maaliskuussa 1961 38 tuntia, joulukuussa 1961 29 työtuntia ja lopulta 26 työtuntia elokuussa 1962, kun tuotantotekniikka oli loppuunsa hioutunut.

Piipun valmistukseen käytettiin samaa terästä kuin Brenin piippujen valmistukseen. Piipussa alunperin oli kovakromattu patruunapesä. Ylärungon valmistukseen tarvittava takoaihio painoi aluksi 3,5 kg, joka pieneni koneistuksen aikana lopulliseen 0,65 kg:n painoonsa.

Varman toiminnan varmistamiseksi kaasuportti on käsinvalikoitu piippuun sopivaksi, kaasumäntä sekä sen lukitustappi ovat kovakromatut ja kaasuportissa on 13 eri asetusta ruutikaasun ohivirtaukselle.

Kädensijojen alta paljastuva kaasumännän suojaputki

Muutokset tuotannon aikana

Lithgown valmistamaan L1A1:een tehtiin useita muutoksia sen valmistuksen aikana. Australiassa valmistettujen osien tunnistaminen ei ole helppoa, koska useissa osissa ei ole mitään valmistajan merkintöjä. Merkinnät kuitenkin löytyvät perästä, etutukista, lukko- ja kahvarungosta, piipusta, lukosta ja luistista. Joitain osia voi tunnistaa australialaisvalmisteisiksi niiden muodon tai viimeistelyn perusteella. Näitä ovat mm. kantokahva, puuosat, tähtäimet ja lippaat.

Seuraavassa joitain valmistuksen aikana tapahtuneita muutoksia:

• 1959, lyhyempi kaasuputki ja siihen pidempi kiinnitysholkki, lukkoon ja luistiin sarjanumero
• 1960, aseen sarjanumero siirrettiin lukkorungon vasemmalta puolelta oikealle puolelle, rungon avausvivun nuppi sileäksi (kuva oikealla)
• 1961, kaksiosainen iskuripiikki, pienempi ulosvetäjän kynsi
• 1962, polttomaalattu pistin, pyörivä kantokahva
• 1965, piiput kokonaan kovakromatuiksi, muovinen kantokahva
• 1968, laminaatista valmistetut kädensijat, uudistettu perän hihnalenkki
• 1971, sarjanumero muutettu rungossa ylösalaisin kirjoitetuksi
• 1972, aseen viimeistely muuttui polttomaalatusta maalatuksi, uudenlainen ulosvetäjän kynsi
• 1981, perään ei porattu enää reikää puhdistusvälineiden säilytykseen (vain Austr. armeijan aseet)

Näkyvin muutos aseessa on tapahtunut sen puuosissa. Ensimmäisissä aseissa on puinen kantokahva, joka muuttui vapaasti pyöriväksi vuonna 1962 ja viimein muoviseksi vuonna 1965. Vuonna 1968 ilmestyivät laminoidut kädensijat, joissa on lämpöä heijastava kalvo sisäpuolella. Entisissä kokopuisissa kädensijoissa oli ilmennyt ongelmia piipun kuumuuden vaikutuksesta. Nämä ovat kuvassa oikealla. Ylempänä kokopuinen kädensija.

Pistoolinkahva pysyi samanlaisena koko tuotannon ajan ja peräänkin tehtiin vain pieniä muutoksia. Kuitenkin tuotannon loppuvaiheessa vuonna 1988 poistettiin kaikista perälevyistä luukku, josta pääsi käsiksi puhdistusvälineiden säilytyslokeroon. Perää oli saatavissa alusta alkaen neljällä eri pituudella: short, regular, long ja extra long.

Aseeseen on saatavissa myös .22LR –vaihtosarja, jonka nimike on L12A1. Nämä ovat valmistettu Saksassa H&K:lla. Sarjaan kuului piippu, lipas ja lukko.

Käyttö

L1A1:stä kutsuttiin nimellä SLR tai tuttavallisemmin "slur". Asetta on aikojen kuluessa käytetty kaikenlaisia kahinoissa, mutta suurin selkkaus on ollut Vietnam. Ase oli (yllättäen) australialaisten mieleen enemmän kuin M-16. L1A1 painoi enemmän kuin M-16, mutta se oli luotettava ja tehokkaampi.

Viidakon lähitaisteluissa olisi kuitenkin joskus ollut joidenkin käyttäjien mielestä tarvetta sarjatulelle (ehkä hieman amerikkalaistunut mielipide). Mm. tiedustelijoiden parissa oli suosittua katkaista piippu lyhyemmäksi ja käyttää L2A1:n 30 patruunan lippaita.

Ainakin Australian laivaston CDT:t (Clearance Diving Team) ovat asentaneet L1A1:siin 40mm XM148 -kranaatinheittimiä ja paksuja piippuja.

Lyhyempi L1A1

Vuoden 1970 lopussa Papua-Uusi-Guineasta saapui pyyntö helpommin käsiteltävästä ja lyhyemmästä kivääristä. Kiväärin rakenteeseen ei kuitenkaan tulisi tehdä suuria muutoksia kireän aikataulun ja taloudellisten reunaehtojen takia. Kiväärin hinnan tulisi pysyä suunnilleen samana kuin ennenkin.

Suunnitelman mukaan uuteen aseeseen tuli sopia normaali pistin, paukkupatruunasovitin ja kranaatin laukaisulaite. Muutokset tuli myös pystyä tekemään joukko-osastojen omissa korjaamoissa.

Muutokset uudessa kiväärissä olivat lyhyempi liekinsammutin ja lyhyt perä. Aseen kokonaispituus lyheni 7 cm. Uuden liekinsammutin-suujarrun liekinsammutustehokkuus oli 95 % ja suujarrun n. 20 %.

Uudessa kiväärissä oli onnistuttu vähentämään piipun nousua laukauksen jälkeen suujarruominaisuuden ansiota. Uudessa liekinsammuttimessa ei ollut reikiä alaspäin, joten se ei pöllyttänyt maa-ainesta ammuttaessa makuulta esim. hiekalla. Aseiden testauksessa kuitenkin huomattiin uuden liekinsammuttimen heikentävän aseen tarkkuutta, joten tarkkuusvaatimuksia oli höllättävä n. 50 %, jotta kiväärit läpäisisivät testit.

Aseen nimeksi tuli Rifle 7.62mm L1A1-F1. Aseen valmistus alkoi vuonna 1973. Aseita toimitettiin Papua-Uuteen-Guineaan vuonna 1974 400 kpl aiemmin vuonna 1971 toimitettujen 60 testikiväärin lisäksi. Aseita on valmistettu myös Hong Kongiin.

L1A1-F1:n erot L1A1:een:

• pituus 1070 mm (-70 mm)
• perä lyhyttä versiota
• rekyyli 8,5 ft/lb (-2 ft/lb)

USA:n vientimalli

USA:n tuontirajoitukset estivät L1A1:n tuonnin yksityismarkkinoille, koska sen rakenne mahdollisti sarjatulikäytön. Tämän takia Lithgow teki muutoksia aseen lukkorunkoon, jotta tuonti sallittaisiin. Nämä USA:n vientimallit nimettiin L1A1 A:ksi. Aseissa on paremmin viimeistellyt puuosat sekä osat on käsinsovitettu mahdollisimman korkean laadun takaamiseksi.

Ensimmäiset mainokset mainostivat asetta nimellä FAL Special ja asetta oli tarkoitus valmistaa vuonna 1983 sarjanumeroilla SAF830001 - SAF830500. Aseen valmistusmäärä kuitenkin pudotettiin 200 kappaleeseen. Vuonna 1982 valmistettiin seitsemän ensimmäistä vientikivääriä numeroilla SAF820001 - SAF820007, jotka olivat vakio-L1A1:siä.

Ensimmäiset 103 L1A1 A -kivääriä ilman sulkuvarmistimelle koneistettua "koloa" valmistettiin vuonna 1983. Seuraavat 100 kappaletta valmistettiin seuraavana vuonna, mutta näiden sarjanumeroinnin alku pysyi kuitenkin samana SAF83:na, viimeisen ollessa SAF830200. Kaikkiin USA:han vietyihin aseisiin lisättiin teksti "AUSTRALIA" sarjanumeron alle.

Aseen leimoista

Yleisesti tunnettua on, että L1A1:n sarjanumerosta näkee aseen valmistusvuoden. Mutta tämä ei kerro aseesta kaikkea. Muista osista löytyvät leimat kertovat hieman enemmän aseesta ja sen osien valmistusajankohdasta.

Sarjanumero AD7104xxx:
AD7104xxx - valmistaja Lithgow, Australia
AD7104xxx - valmistettu 1971
ja koko numeron avulla saamme selville, että ase on valmistettu Singaporeen

Sarjanumero takatähtäimen alapuolella

Lipaskuilun etupuolella oleva kahvarungon leima ABC - valm. 1970

Edellisen etupuolella oleva tarkastusleima

Rungon avausvivun vieressä olevat tarkastus- ja hyväksymisleimat

Perän leima MA71N - Lithgow, 1971, normaalipituinen

Piipun hyväksymisleima

Hieman heikosti näkyvä piipun valmistusleima WK - valm. 1969

Sulkukappaleen leima - koko 4

Luistin päällä oleva tarkastus- ja valmistusleima UJ - valm. 1970

Lukon leima DU - valm. 1967

Lithgowin tarkastusleima lukossa

Pistin

L1- ja C1-kivääreissä käytettiin puukkopistintä, joka on käytännössä paranneltu No. 5 –pistin. Pistintä no. 5 käytettiin Kivääri No.5:ssä eli viidakkokarbiinissa. Ennen kiväärin valmistuksen aloittamista kenttäkokeissa oli tämän X8E1-pistimen lisäksi mukana myös FN:n valmistama pistin. Näitä FN:n valmistamia pistimiä rantautui myös Australiaan nimikkeellä X2E1 ja ne olivat normaaleja FN:n vientikivääreihin valmistamia pistimiä. Pistimen tuppi nimettiin X1E1:ksi.

Englantilaiset nimesivät kenttäkokeisiinsa käyttämän oman pistimensä X14E1:ksi. Tästä tuli myöhemmin Bayonet L1A1. Koska uuden pistimen terä oli samanlainen kuin No. 5:ssa, uudessa pistimessä käytettiin No. 5:n tuppea "Scabbard, bayonet No.5 Mk. I".

L1-sarjan pistimet ovat joko mustaksi maalattuja tai polttomaalattuja. Niitä on valmistettu neljää eri mallia, L1A1 - L1A4. Australiassa käytetty ja valmistettu malli on L1A2. Kanadassa tehtiin samaa mallia nimellä C1.

Pistinmallit ovat hyvin samannäköisiä. Kuitenkin Englannissa valmistetut erottaa niihin stanssatusta mallimerkinnästä, NATO- ja valmistajan koodista. Kanadassa valmistetuissa on C.A.L -merkintä ja valmistusvuosi. Australialaisen pistimen erottaa muista siten, ettei siinä ei ole mitään valmistusmerkintöjä.

Malli hyväksyttiin käyttöön maaliskuussa 1957 ja tuotanto alkoi 1958 jatkuen vuoteen 1984 saakka. Viimeistelyksi tuli polttomaalaus vuonna 1962, mutta muiden pienten muutosten aikaa on vaikea määrittää merkintöjen puuttumisen takia.

Pistimen mitat:

• Kokonaispituus: 305 mm
• Terän pituus: 203 mm
• Tupen pituus: 218 mm
• Kokonaispaino: 340 g

Tähtäimet

Normaalit taka- ja etutähtäimet

Muutamia optisia, infrapuna-, valonvahvistin- ja tarkkuustähtäimiä käytettiin L1A1:ssä, kuitenkin suhteellisen vähäisiä määriä. Tähtäimiä jaettiin yleensä ryhmän tai joukkueen "tarkkuusampujalle" sekä tarkka-ampujille ja kommandotehtäviin. Eniten käytetty tähtäin oli SUIT L2A2. Nämä oli hankittu Englannista.

ADE (Army Design Establishment) suunnitteli kiikarikannen ensimmäisille valonvahvistimille, joka sopi käytettäväksi myös infrapuna- ja tavallisten kiikaritähtäimien kanssa. Kivääreissä käytettiin mm. PVS2 - ja PVS 4 -valonvahvistimia ja Varo Model 9903 -infrapunatähtäintä.

Yötähtäimiksi laajempaan käyttöön oli valmistettu uudet tähtäimet, jossa takatähtäimen reikä oli suurempi ja etutähtäin oli itsevalaiseva. Näiden Englannissa valmistettujen tähtäinten nimikkeenä oli Conversion Kit, 7.62mm Rifle Sight, Trilux, L5A1. Tähtäimistä valmistettiin myös mallit L5A2 ja L5A3. Tähtäimiä kutsuttiin myös Trilux -yötähtäimiksi. Jyvässä on takapuolella kaksi pientä tritiumampullia, jotka näkyvät ainoastaan ampujalle. Takatähtäimessä on kaksi ylöskääntyvää reikälevyä. Yöllä tai hämärässä ammuttaessa käännetään ensimmäinen näistä ylös. Päiväkäytössä nostetaan toinenkin levy ylös, jossa on normaalikokoinen reikä. Takatähtäintä on kutsuttu myös Hythe-tähtäimeksi.

Hythe-tähtäin

Muut varusteet

L1A1:sen varusteisiin kuuluu myös mm. paukkupatruunasovitin, kranaatinlaukaisulaite M26A2-käsikranaatille sekä lippaantäytin.

Puhdistusvälineet

Kranaatinlaukaisulaite

Paukkupatruunasovitin

Omat kokemukset

Kaliiperi:

Jos .308:ista ei löydä itselleen sopivaa patruunaa, niin ei sitten mistään. Kaliiperi sopii myös hyvinkin pitkille matkoille. Itselataaminen on hieman kalliimpaa kuin 7,62x39:iin, koska ruutia kuluu enemmän ja hylsyjä ei juurikaan löydy ampumaradoilta.

Tarkkuus:

Aseen tarkkuus on harrastelijalle vähintäänkin riittävä. Osaavampi ampuja osaisi kertoa paremmin.

Ammunta:

Takatähtäin on kirjaimellisesti takana, tästä todistavat naarmut ampumalaseissa. Kahva on ainakin kirjoittajan käteen hieman kulmikkaan tuntuinen. Alkuperäisiä lippaita käytettäessä aseella ei saa kunnollista lipastukea.

Käyttö:

Ase on hieman painavampi kuin pienempiä kaliipereita käyttävät. Tämä ei ole ainakaan haitta rata-ammunnassa, mutta SRA-/practical -käytössä se antaa hieman tasoitusta vastustajille. Sama koskee myös "pientä" lipaskapasiteettia alkuperäisiä lippaita käytettäessä.

Takatähtäimessä on pieni sivuttaisvälys, joka poistuu esim. tulitikun pätkällä. Etutähtäimen säätö on hieman liian karkea.

Kaasuportin säätö säästää hylsyjä. Puhtaita patruunoita käytettäessä portin saa säädettyä siten, että hylsyt eivät lennä kuin parin-kolmenkymmenen sentin päähän, josta ne on helppo noukkia.

Luistissa ei ole pakkosyöttöä. Tämä on haitta etenkin hieman likaisia patruunoita käytettäessä. Tällöin asetta viritettäessä lukko ei aina mene kiinni ja ase pitää virittää uudestaan, koska patruunaa ei voi työntää virityskahvasta pesään.

Kromattu piippu antaa kaikille mahdollisuuden ampua minkälaisia luoteja tahansa ja vaikka kuinka paljon, koska nykypiiput eivät tunnu kestävän rautavaippaisia luoteja. Lisäksi se helpottaa aseen puhdistamista, koska piippu ei likaannu aivan yhtä paljon kuin kromaamattomat.

Varmistimen vipu ja lippaan vapautinsalpa ovat suurikokoisina hyviä ja helppokäyttöisempiä kuin metristen vastaavat. Lippaan vapautus onnistuu molemmilla käsillä.

Varaosat:

Vara- ja muiden osien saatavuus kotimaasta on varsin heikkoa. USAssa tilanne on kuitenkin aivan toinen ja hinnatkin ovat siellä varsin kohtuullisia.

Lähteitä:

Ian Skennerton: SLR: Australian’s FN FAL

http://users.mildura.net.au/users/marshall/weapons/SLR1.htm

http://www.australiandefender.com.au/stories/cdtnam.pdf