| Pohjois-Kymenlaakson asehistoriallinen yhdistys ry. |
Sight, Unit, Infantry, Trilux L2A2 oli ensilinjan käytössä 1980-luvun lopulle saakka, kunnes SA-80 (L85A1) SUSAT-tähtäimineen (Sight, Unit, Small Arms, Trilux) Englannissa ja F88 (Steyr AUG) Australiassa korvasi L1A1:n. SUITin on suunnitellut Royal Armament Research and Development Establishment (RARDE) ja tähtäimen valmistajana toimi Avimo Ltd.
Tähtäimen suunnitteluperusteina oli:
RARDE kehitti tähtäimen ottamalla prismakiikarin puoliskon, lisäämällä siihen muovisen jyvän ja suunnittelemalla kiinnityksen normaaliin L1A1:n kanteen. Kehitystyö alkoi vuonna 1969 ja ensimmäisen version (L2A1) kenttäkokeet suoritettiin vuonna 1971. Näiden jälkeen siihen tehtiin pieniä muutoksia, jolloin syntyi L2A2 SUIT (Trilux) -tähtäin ja palveluskäyttö alkoi maaliskuussa 1974.
Tähtäimeen on tehty sovitus useaan eri aseeseen mm: L1A1, L2A1, L7A1 (FN MAG), G3, M16, L14A1. Se on ollut käytössä ainakin Englannissa, Australiassa ja Israelissa.
Kuten kaikista käyttökelpoisista tuotteista, tästäkin on saatavana "venäläinen versio", 1P29. Tähtäin on lähes identtinen esikuvansa kanssa, suurimpana erona jalka, joka AK:ssa kiinnitetään laatikon sivuun. Venäläisessä versiossa on parannuksena etäisyydenarviointiasteikko sekä enemmän asetuksia etäisyydensäätövivussa.
Ominaisuuksia
SUIT koostuu kahdesta pääosasta: tähtäimestä ja
jalka-kansiyhdistelmästä. Tähtäin on valmistettu alumiiniseoksesta ja sisältää optiikan. Okulaarilinssi sijaitsee aseen
keskilinjalla ja objektiivi keskilinjan vasemmalla puolella, jotta
etutähtäin ei tulisi näkökenttään eikä lämpöväreilyä näkyisi. Jyvä on ylhäältä riippuva, jotta
se ei peittäisi pieniä kohteita eikä rekyyli nostaisi sitä kohteen päälle. Jyvän pää on mahdollista valaista tritium-ampullin avulla.
Tähtäimen jalka koostuu T-muotoisesta jalasta, joka on kiinnitetty kahdella niitillä normaaliin kanteen pistehitsattuun kehikkoon.
Vakiokannen käyttö herättää aluksi ihmetystä, mutta tarkemmin asiaa ajatellen ainakin tämän artikkelin kirjoittaja on tullut siihen johtopäätökseen, että vakiokannen käytöllä on ensisijaisesti varmistettu kiväärin helppo ja nopea huoltaminen, kuin että tarkoituksena olisi ollut rahansäästö tai huono suunnittelu. Tuskin tuhansittain tuotettu parempi kiikarikansi olisi paljoakaan tavallista enempää maksanut
SUITin asennus aseeseen tapahtuu yksinkertaisesti korvaamalla vakiokansi tähtäimen jalka-kansiyhdistelmällä ja
kiinnittämällä pikakiinnityksellä oleva tähtäin jalkaan. Sivuttaissäätöruuvissa asteikon
väli siirtää osumapistettä 10 cm/100 m. Korkeussäätö on vastaavanlainen. Korkeutta säätäessä on
kuitenkin muistettava ensin löysätä säätöruuvin lukitusruuvi.
Tähtäimessä on etäisyydensäätövipu. Vivun ollessa taka-asennossa ase kohdistetaan 300 metriin. Vivun kääntö etuasentoon muuttaa osumapisteen 500 metriin sopivaksi. 5,56 NATO -kaliiperisiin aseisiin tehdyissä tähtäimissä (israelilaiset) matkat ovat 200 m ja 400 m.
Käytettäessä tähtäintä hämärässä/yöllä käännetään kirkkaudensäätönappulasta sopiva valaistus tähtäimen jyvän päähän. Ylijäämätähtäimistä on poistettu radioaktiivinen aine, joten usein niissä valaisu on hoidettu patterin ja ledin avulla.
Testattu yksilö on hankittu GunThings.com:ista. Tähtäimen mukana tuli tritium-kapselin tilalle tuleva ledi pattereineen sekä uusi silmäkumi.
Tähtäin oli hyväkuntoinen, linssit olivat kirkkaat ja kaikki osat toimivat. Tähtäin
oli maalattu uudestaan paksulla kerroksella mustaa
maalia osaksi vanhan maalin päälle, joten ulkonäkö on hieman hätäisesti entisöidyn näköinen. Tähtäin
on tehty normaaliin "armeijatyyliin" yksinkertaiseksi rakenteeltaan, joten se on helppo purkaa - esim. jos sisälle pesiytyy kosteutta.
"Huoltopurku" on yksinkertaista:
1.Irroitetaan tähtäimen päällä olevan kirkkaudensäätönappulan lukkorikka.
2. Nostetaan nappula pois pesästään.
3. Avataan jyvää kiinni pitävä ruuvi.
4. "Kolistellaan" muovinen jyvä pois pesästään.
5. Avataan etupuolen viisi kuusiokoloruuvia. Niihin sopii kiikarinjalkojen (ainakin omieni) kuusiokoloavain.
6. Vedetään etuosa pois rungosta.
Tämän jälkeen voidaan rungon sisusta, prisma ja linssit puhdistaa tms.
Jos käyttäjä ei näe jyvää tarkasti, voidaan näkymää säätää okulaarilinssiä ruuvaamalla. Ensin on kuitenkin muistettava löysätä linssin alapuolella oleva pienen pieni lukitusruuvi.
Jos tähtäimen alkuperäinen jyvä ei miellytä, on uuden tekeminen helppoa. Ei tarvitse kuin liimata sopivan kokoiseksi
leikattuun muovinpalaan jonkinlainen jyväksi
kelpaava esine. Esim. tiputusneulasta saa hyvän. Tämän jälkeen ei tarvitse kuin tehdä kiinnitysruuville reikä, ja jyvä on valmis. Vaikein osa valmistusta on jyvän
saaminen täysin kohtisuoraan levyä vastaan, jotta jyvä ei olisi kallellaan aseen ollessa suorassa. Jos omistaja on taitava miniatyyrien tekijä, voisi hän rakentaa
vaikkapa pienen tähtäinristikon.
Itsevalaisevaa jyvää testasin pimeässä komerossa, jolloin huomasin, että jyvän "hehku" on todella vaatimatonta. On oltava melkein säkkipimeää, ennenkuin punaisen valon huomaa. Toisaalta, jos valo olisi voimakkaampaa, voisi se vaikuttaa pimeänäkökykyyn.
Metrisen FALin omistajien on huomattava, että SUIT on suunniteltu käytettäväksi taittuvan takatähtäimen kera, joten takatähtäin on poistettava tai sahattava reikälevyä matalammaksi. Kansi sopii täysin metriseenkin, kun vain muistaa sahata/viilata kannen takaosan "pykälät" pois, kuten alla olevassa kannessa on tehty.
Sitten eikun radalle. Ylhäältä tuleva jyvä vaikutti ensisilmäyksellä oudolta, mutta siihen tottui erittäin nopeasti. Tähtäimeen joutuu katsomaan todella läheltä pienestä silmänetäisyydestä johtuen, joten ennen koeammunnan aloitusta jännitti osuuko tähtäin silmäkulmaan - ja näinhän siinä sitten kävikin. Tätä tapahtui makuuammunnassa melkein jokaisella laukauksella, mutta käytettäessä silmäkumia, ei tuota juurikaan huomannut. Koeampujista olin itse ainoa, jolla tätä pään kolhimista tapahtui, joten vikaa saattaa olla hieman ampujassakin. Polvi- ja pystyasennossa ei ollut mitään ongelmia. Johtopäätös: pieni silmänetäisyys vaatii totuttelua ainakin näin kiikariin tottumattomalta.
Tähtäin on mukavan kevyt, jolloin se ei itsessään lisää liikaa L1A1:n jo muutenkin riittävää painoa - valitettavasti tähtäimen jalka painaa melkein saman verran kuin tähtäin, joten lisäpainoa tulee arviolta puolisen kiloa. Objektiivi on sivussa piippulinjasta, joka ei ole ongelma kouluammunnassa, mutta SRA- / practical-käytössä sen joutuu huomioimaan.
Etäisyydensäätövivun kääntö taaemmasta asennosta eteen nosti osumapistettä 25 cm / 100 m.
Tähtäintä ja kantta irroiteltiin useaan kertaan ammunnan aikana, jolloin ei huomattu näkyvää muutosta osumapisteessä. Nähtäväksi jää miten kymmenet irroituskerrat vaikuttavat tähän. Itse en usko paljoakaan tämän vaikutukseen, koska alkuperäisessä kannessakaan ei ole huomattavissa sivuttaisväljyyttä ja pituussuunnassahan rekyyli työntää kannen etosastaan tiukasti runkoon kiinni.
Keskustelupalstoilla on paljon kritisoitu jalan ja kehikon yhdistävien niittien löystymistä. Nämä on ainakin joissain erissä niitattu yhteen alumiininiiteillä, jotka eivät kestä rekyyliä. Testattavassa kappaleessa ei vielä usean sadankaan laukauksen jälkeen ole ollut mitään välyksiä havaittavissa, joten on hieman toivoa, ettei jalan niittejä tarvitse alkaa korvaamaan ruuveilla tms. Toisaalta tämä ei välttämättä olisi suurikaan projekti, ja samalla kiikarinjalan voisi ruuvata tavalliseen kiikarikanteen kiinni. Näin varmistettaisiin samalla tähtäimen tukeva kiinnitys ja säilytettäisiin SUITin alkuperäinen kansi "keräilykappaleena".
Lopputuloksena SUITista jäi hyvin positiivinen kuva. Ehkä itselläni oli hieman negatiivisia ennakkoasenteita englantilaista laitetta kohtaan, mikä lisäsi tyytyväisyyttäni, kun laite ei heti hajonnutkaan :-)
SUITia ei ole suunniteltu tarkka-ampujan kiikariksi. Tarkkaa ammuntaa ajatellen tähtäimen jyvä on häiritsevän suuri ja ristikko olisi paljon parempi pieneen maaliin tähdättäessä. Vielä kun tähtäyslinjakin on sivussa piippulinjasta, niin sniper-käyttö voidaan unohtaa. Ja kyllähän tähtäimen kiinnitys vakiokanteen kertoo, että aivan millimetrin tarkkaan sotatyöhön tätä ei ole tarkoitettu.
Kuitenkin nopeassa ammunnassa suurella jyvällä on helppo ja nopea tähdätä ja pieni tähtäys- ja osumapisteen sivuttaisero ei alkuperäisessä käyttötarkoituksessa haittaa. Ohjesäännön mukainen kohdistus onkin tapahtunut niin, että tähtäin säädetään piippulinjan mukaisesti, eli sivuttaisheitto on ollut kaikilla matkoilla sama.
| <<Panssarintuhoajamerkki | PaK 35/36>> |