rekyyli.fi:
1) Mitä ovat nämä niin sanotut räiskintä aseet, joita ei ole erikseen eroteltu aselaissa?
Asia joka meitä mahdollisisesti tämän kaltaisilla aseilla laillisesti harrastavia kiinnostaa hyvin suuresti, sillä kyseisellä termillä leimataan myös kaikki laillisesti ja mahdollisesti tämän kaltaisia aseita omistavat metsästäjät sekä urheiluammunnan harrastajat.
2) Millä edellytyksillä ja/tai perusteilla olette päätynyt pitämään jotain asetta räiskintä aseena?
Jutussa mainitaan että poliisi ei pidä puoliautomaattiaseita aseturvallisuuden päällimäisenä ongelmana, jonka johdosta kysymmekin.
3) Mitä poliisi sitten pitää aseturvallisuuden päällimmäisenä ongelmana? - Kun kerran tärkeysjärjestys on jo ilmeisesti tiedossa?
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero kertoo kyseisessä artikkelissa toivovansa myös että lakimuutoksia tarkasteltaisiin analyyttisesti, mieluummin liian avoimesti kuin tiedottamatta ja pitää myös asiantuntijoiden kuulemista tärkeänä.Myös metsästystä- ja ampumaurheilua harrastavat jakavat tämän toiveen, aseharrastusjärjestöistä ja asealan ammattilaisista puhumattakaan.
4) Millä tavoin lakimuutosta tulisi tarkemmin tarkastella analyyttisesti, kun tosiasia on että harrastajajärjestöt sekä muut asealan asiantuntijat ovat jo tätä työtä tehneet hyvikin laajassa mittakaavassa, eikä esitettyjä tuloksia vieläkään haluta ottaa huomioon?
- Lainsäätäjän sekä poliishallituksen yleinen neuvo joka asiaan tuntuu olevan: "Asiaan haetaan ratkaisukäytäntö oikeuskäytäntöjen kautta", sen sijaan että laki ja käytännöt haettaisiin yhteistyöllä toimiviksi. Tämä myös siten rikkoo suoraan kansalaisten yhdenvertaista oikeusturvaa ja oikeudenmukaisuuden perusolettamusta. Myös tuomioistuimien joutumista jatkamaan lainsäätäjän työtä tulisi välttää, kuten mm. Oikeuskansleri on ilmaissut ennen aselain hyväksymistä antamassaan ratkaisussa(
http://www.aselaki.info/materiaalit/172 ... isoitu.pdf).
5) Miten yhteistyötä, tiedoittamista sekä vuorovaikutusta tulisi mielestänne kehittää lainvalmistelijoiden, poliisihallituksen, asehallinnon sekä luvanhaltijoiden välillä? - Tähän kysymykseen toivoisimme vastausta myös Sisäministeriltä.
- Nykyisessä mallissahan tässä on ilmiselviä ongelmia, kuten käy ilmi otakantaa.fi palvelussa annetuista vastauksista:
http://otakantaa.fi/topics/view/miten-a ... -parantaa/
6) Tullaanko aselain 1. vaiheen ongelmat sekä ongelmalliseksi koetut kohdat vihdoinkin korjaamaan, yhteistyössä alan järjestöjen ja asealan asiantuntijoiden kanssa?
- Näiltä olisi pääosin vältytty, jos edellä mainittuja tahoja olisi alunperin haluttu kuunnella. Sen sijaan silloinen sisäministeri tyytyi toteamaan ettei näkemyksiä voitu ottaa huomioon, kun ne erosivat hallituksen linjasta, tunnetuin seurauksin.
Vastauksia esitettyihin kysymyksiin:
1) Ampuma-aselaki 43 §:ssä säädetään hankkimisluvan antamisen edellytyksenä olevista hyväksyttävistä käyttötarkoituksista. Maininta siitä, että poliisi ei pidä puoliautomaattiaseita aseturvallisuuden päällimmäisenä ongelmana ei tarkoittanut sitä, että asetyyppinä tai asetyyppeinä olisi jollakin tavalla eroteltavissa räiskintäaseet, vaan tuossa yhteydessä on tarkoitettu ensinnäkin ampuma-aseiden käyttötarkoituksen arviointia. Satunnaista maaliin ampumista, virkistysammuntaa tai "räiskimistä", millä termillä sitä nyt halutaankaan kuvata, ei voida pitää ampumaurheiluna ja -harrastuksena.
Ampuma-aselain 44 §:ssä säädetään hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevista edellytyksistä. Hankkimislupa annetaan vain sellaiseen ampuma-aseeseen tai aseen osaan, joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Harkittavaksi näissä tapauksissa tulee myös aseen tulivoimaisuus, teho, käsiteltävyys, helppo kätkettävyys , epätavanomainen ulkomuoto tai muut ominaisuudet, joiden vuoksi jotakin ampuma-asetta on pidettävä muita aseita vaarallisimpina. Ase ei saa ampuma-aselain mukaan lippaan patruunamäärän, kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella olla hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas ja aseen on sovelluttava hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen.
2) Tässä viitataan kysymyksen 1 vastaukseen. Kyse on siis siitä kokonaisuudesta, jonka muodostavat ampuma-aselain edellyttämä hyväksyttävä käyttötarkoitus, jota ei ole aseella räiskiminen ja toisaalta ampuma-asetta (asetyyppi ja toimintatapa) koskevat edellytykset, jolloin on arvioitava aseen ominaisuuksia ja soveltumista hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Räiskintäaseella ei ole tarkoitettu erityisesti jotakin asetta (asetyyppiä tai toimintatapaa) vaan asetta ja aseen käyttämistä sellaiseen tarkoitukseen, johon voimassaolevan ampuma-aselain perusteella ei voida hankkimislupaa antaa tai asetta käytetään muuhun kuin ampuma-aselain mukaisiin hyväksyttäviin käyttötarkoituksiin.
3) Aseturvallisuus on kokonaisuus, josta ei ole eroteltavissa eritasoisia ongelmia. Poliisin näkökulmasta lupaharkinta, lupiin liittyvä valvonta, ampuma-aseisiin liittyvä rikollisuuden torjunta, ampuma-aseiden turvallinen käsittely ja ampuma-aseiden lainmukainen säilytys ovat ainakin merkityksellisiä asioita aseturvallisuuden näkökulmasta.
4) Lakimuutoksen tarkempi analyyttinen tarkastelu voisi olla ainakin muutetun ampuma-aselain täytäntöönpanon vaikutusten arviointia jollakin aikavälillä. Tähän on mielestäni jo itse Jahti-lehden tekstissäkin otettu kantaa "Poliitikot päättävät ja viranomaiset toteuttavat, kuten demokraattisessa yhteiskunnassa on tarkoitus".
5) Kannatan avointa ja mahdollisimman reaaliaikaista tiedonvaihtoa kaikkien intressitasojen kanssa. Varmasti viimekertaisesta prosessista voidaan ottaa oppia ja kehittää yhteistyötä. Vastuu tästä asiasta on kuitenkin ministeriöllä ei poliisihallituksella.
6) Miten lainsäädäntöä uudistetaan on ministeriön asia ei poliisihallituksen.
Terveisin
Mikko Paatero
poliisiylijohtaja
http://rekyyli.fi/board/viewtopic.php?p=86672#p86672
?
