Stalingradin motin purkaminen

[smokeball]

Itse ainakin olisin yrittänyt kynsin hampain pois motista ja mieluummin kuollut yrityksessä kuin jäänyt nauttimaan sotavankeuden kaikista iloista.

[leksa]

Tästä juolahta mieleen että, mitä itse olisit tehnyt päästäksesi pois motista?

Jos olisin ollut upseeri 6. Armeijassa, niin olisin röyhkeästi mennyt lentokentälle ja omin luvin mennyt lentokoneeseen.

[Sapööri]

Tästä juolahta mieleen että, mitä itse olisit tehnyt päästäksesi pois motista?

Jos olisin ollut upseeri 6. Armeijassa, niin olisin röyhkeästi mennyt lentokentälle ja omin luvin mennyt lentokoneeseen.

Ja jos minä olisin ollut Feldgendarmer sillä lentokentällä, olisi sellainen temppuilu loppunut hyvin lyhyeen.







Mutta niin kai sen on, että suurin osa ihmisistä on itsekkäitä olioita, joita kiinnostaa vain oman perseen pelastaminen. Jos upseeri alentuisi tuollaiseen, että pakenenisi ja jättäisi omat miehensä kuolemaan, niin ei sellaista voi kun halveksua. Ja syvästi.


Toivottavasti ei tarvitse koskaan testata, kuinka itse toimisi vastaavassa tilanteessa.

[väärtti]

Tästä juolahta mieleen että, mitä itse olisit tehnyt päästäksesi pois motista?

Jos olisin ollut upseeri 6. Armeijassa, niin olisin röyhkeästi mennyt lentokentälle ja omin luvin mennyt lentokoneeseen.

Hengissä/haavoittuneena motista selvinneitten Stalingradin veteraanien muistelmista käy ilmi että tätäkin "konstia" käytettiin.

[leksa]

Tästä juolahta mieleen että, mitä itse olisit tehnyt päästäksesi pois motista?

Jos olisin ollut upseeri 6. Armeijassa, niin olisin röyhkeästi mennyt lentokentälle ja omin luvin mennyt lentokoneeseen.

Hengissä/haavoittuneena motista selvinneitten Stalingradin veteraanien muistelmista käy ilmi että tätäkin "konstia" käytettiin.

Ja Dokumenttiprojekti Stalingradissa olleet saksalaiset veteraanit olivat suurin osa upseereja.

Ja eiköhän se ole niin, että ne sotilaspoliisit esti muita lähtemästä, mutta hyvän tilaisuuden turvin itse hyppäsivät koneeseen?

Ja jos upseerilla ei olisi enään ollut miehiä, niin mitä väliä sillä olisi ollut?

[Sapööri]

Ja eiköhän se ole niin, että ne sotilaspoliisit esti muita lähtemästä, mutta hyvän tilaisuuden turvin itse hyppäsivät koneeseen?

No tuo on varmasti totta.

[leksa]

Ja se on ihan turhaa puhetta että, olisi vaan pitänyt jäädä vangiksi mieluumin kuin käyttänyt likaisia konsteja, siinä vaiheessa varmasti murhattiin mieluumin joku poliisi, kuin olisi vain mottiin mätänemään.

Ja vielä kun tiesi minkälainen vastustaja oli vastassa. Jos olisi ollut joku britti, amerikkailainen tai edes ranskalainen armeija vastassa olisi voinut ajatella antautumista. Kovasti täällä palstalla sanotaan että, kuinka olisi ollut halveksittava teko, no ehkä se olisi ollut, mutta mitä siitä, ja myöhemmin otan halveksunnan vastaan. Mieluumin jään henkiin kuin joudun sotavangiksi sotavankileirille, josta on hyvin pienet mahdollisuudet jäädä henkiin.

[Sapööri]

Minä tarkoitin sellaista tilannetta, jossa upseerilla on edelleen joukkoja johdettavanaan.

Jos upseeri tällaisessa tilanteessa karkaa ja jättää omat joukkonsa kuolemaan, on se minun mielestäni viheliäisin teko, mitä upseeri voi tehdä. Tiedän, että tämä on idealistisesti ajateltu, mutta onhan oltava joitain ideaaleja.

Upseerin tulee olla esimerkillinen ja kunniotuksen arvoinen. Ja ennen kaikkea upseerilla on velvollisuuksia johtamiaan miehiä kohtaan, niin kuin miehistöllä häntä kohtaan. Kuinka muutoin voisi ansaita miehistön kunnioituksen ja olettaa miehistön tottelevan pahimmissakin tilanteissa, ellei esimerkillä ja osoittamalla olevansa luottamuksen arvoinen. Upseeri, joka jättää miehensä, tekee mielestäni yhden pahimmista rikoksista, mitä sodassa voi tehdä.

Minun mielestäni kuolema on pienempi paha, kuin petturuudella ja vääryydellä pelastettu elämä. En osaa sanoa, mitä itse tekisin, enkä toivattavasti tule koskaan joutumaan sellaiseen tilanteeseen. Saattaisin olla vaikka minkälainen pelkuri. Mutta toivoisin, että jos sellainen tilanne tulisi, niin osaisin tehdä oikein.

[leksa]

800 viestini, nyt voisi pitää hiukan lommoo....

Asiaan. Minä tiedän kyllä yhden upseerin, ja vielä korkean upseerin joka jätti miehensä pulaan.

Nimittäin Ferdinand Schörner.

Siinä on teille niin viheliäs upseeri kuin voitte kuvitella.

[sniperi]

taisi aina pieni prosentti antautuneista selvitä hengissä kotimaahansa...
väkeä vaikkakin nääntynyttä oli melkoisesti motissa joten jonkinlainen iskukyky lienee ollut jos se keskitetään kapealle alueelle...
näinhän suomessakin jokunen motti tyhjeni....murtautujat tallasi vahdit jalkoihinsa...

[jaska]

Kaippa sieltä jokunen olisi voinut selvitäkkin, jos olisivat kaikki hyökkäämään pystyneet keskittäneet rajuun ulosmurtautumiseen.Taisi vain iso osa joukoista jo olla melko huonossa jamassa.

[leksa]

Jos tiedätte jotkut kuka Winrich Behr on, niin hänen kertomansa mukaan 6.Armeijalla oli tammikuun puolivälissä korkeintaan 100 panssarivaunua taistelukelposena. Puna-armeijalla oli 1200 upouutta T-34 heitä vastassa.

Ja eihän läpimurrosta olisi tullut mitään ellei panssarivaunuja olisi käytetty. Tosin epäilen ettei siitä muutenkaan olisi mitään tullut.

[Juha Tompuri]

sinällään voi aina pohtia olisiko pitänyt yrittää kovemmin motista pois.
vangiksi jääneistä valtaosa kuoli vankileirillä ikävissä oloissa.
Olisiko ollut parempi hyökätä tappioista piittaamatta.....

Hyvin moni kuoli ennen kuin pääsivät leireille, nähtyään jo motissa nälkää tai haavoituttuaan.

Aivan.

6. Armeija olisi tuhoutunut kokonaan jos se olisi yrittänyt läpimurtoa.

Pitkälti riippuen siitä, missä vaihessa "läpimurto" olisi suoritettu, ja mitkä voimat olisi ollut asettaa läpimurron avustamiseen/vastaanottoon.

t: Juha

[leksa]

Niin no jos oltaisiin heti motin alkamisesta aloitettu, niin silloin olisi voitu vielä onnistua.

Mutta ei enään tammikuussa.

[leksa]

Tässä katsoin jonkun sotadokumentin ja siinä kerrottiin että saksalaiset olivat jääneet jo kerran mottiin, mutta silloin ilmahuolto toimi ja saksalaiset mursivat saarron. Samaa yritettiin myöhemmin Stalinin kaupungissa....laihoin tuloksin.

En nyt muista missä se motti oli....